Mittaamattoman arvokkaita marjoja

Peukalonkynnenalukseni ovat punaiset ja aristavat, makeanhimoni on tyydytetty ja tunnen itseni pirteän energikseksi. Mitä on tapahtunut?

Olen ostanut viiden kilon mansikkalaatikon, tietenkin. Perannut marjat, syönyt niitä itseni kipeäksi (tai tässä tapauksessa terveemmäksi), soseuttanut ne ja laittanut pakkaseen. Ei uskoisi, että mansikassa on vain reilu 8 grammaa sokereita sadassa grammassa, niin makeita ne ovat. Kun on syönyt rasiallisen mansikoita, ei ole enää mitään tarvetta karkkipussille tai muulle iltamakealle.

Muutenkin kesä on oivallista aikaa tehdä rukkauksia ruokavalioon:

Ihan jo pelkästään marjojen takia. Niitä tulee nyt tuoreena ja ravinteikkaana joka tuutista ja pensaasta, että olisi tyhmyyttä olla niitä syömättä. Vielä eivät oman pihan ja lähimetsän vadelmat ja mustaherukat ole kypsiä, mutta onneksi kaupasta saa jo suomalaista. Olen siinä mielessä höveli rahan suhteen, että kun terveydestä ja terveellisyydestä on kyse, en paljon katsele hintaa. Kun näin ensimmäiset suomalaiset vadelmat kaupan hedelmähyllyllä, lapoin heti pari rasiaa ostoskärryyn hurjasta hinnasta huolimatta: 6 euroa 250 gramman rasia.

Tarjoilin vadelmia vieraille, ja joku uteli herkkujen hintaa. Kauhistuneen ilmeen nähdessäni ryhdyin heti selittämään ruokaostosfilosofiaani. Kuusi euroa tai kymppikin menisi helposti pariin suklaalevyyn tai keksipakettiin, eikä silloin kukaan ole ihmettelemässä hintaa. Miksi näin on siis superterveellisen, ihan oikeasti järkevän syötävän kohdalla?

Miksi pullapitkoista ja hampurilaisaterioista ollaan valmiimpia maksamaan kuin ihmisten oikeasta syötävästä, kuten esimerkiksi marjoista?

Jos alkaisin laskea, kuinka paljon vuodessa kulutan muun muuassa marjoihin (joita ostan talvella myös pakastemarjoina sekä ulkomaisina tuorevadelmina- ja mustikoina paremman puutteessa ja lapselle karkin paljon paremmaksi vastineeksi), hedelmiin, kasviksiin (myös niihin kalliimmanpuoleisiin sesonginulkopuolisiin, pääasia että mahdollisimman paljon ja monipuolisesti niitä tulee syötyä), luomutuotteisiin, ravintolisiin ja luontaistuotteisiin kuten vitamiineihin ja maitohappobakteereihin sekä ylipäätään terveellisin ruokiin, voisin itsekin säikähtää summaa.

En kuitenkaan laske, koska asialla ei ole merkitystä. Niin kauan kuin ei ole viimeisistä rahoista kyse, en pihistele terveellisen ruuan kanssa. Ja joskus viimeisiäkin rahoja saatan siihen laittaa. Loppujen lopuksi, mitäpä sitä ei tekisi terveyden eteen - onhan se kuitenkin elämässä tärkeimpien asioiden listalla ja ainakin tärkeämpi kuin rahojen säästäminen pankkitilille.

Raskauden aikainen sekava syömiseni alkaa olla mennyttä aikaa. Takana on kolmisen viikkoa "ruotuun palaamista", ja nyt jo ihmettelen, miten pystyin syömään lakua ja suklaata joka ikinen päivä. Nyt ei niitä tee edes mieli, vaan sama ja jopa suurempi nautinto tulee mansikoista, vadelmista, mustikoista ja muista kesän herkuista. Illalla sen sijaan, että ahtaisin itseeni lakua, nautiskelen seuraavanlaisella iltapalalla: pari desiä mustikoita, muutama lusikka luonnonjogurttia (mieluiten Lidlin kreikkalaista tai Valion luomua), vadelmia, mansikkasosetta tuoreista mansikoista, saksanpähkinöitä, manteleita ja hieman hunajaa. Nam!

Niin nopeasti pahimmat mielihalut alkavat kaikota. Tämän kun aina muistaisi, kun luulee juuttuneensa herkuttelukoukkuun peruuttamattomasti. Jos vain jaksaa sen pari viikkoa pysytellä erossa lisäainemömmöistä ja sokeripommeista, niin kehon luonnollinen syömiskäyttäytyminen alkaa taas löytyä.

Enää ei tee mieli edes Kinder-suklaata, mitä ei ole tainnut tapahtua koskaan elämäni aikana. Odotan mielenkiinnolla lähestyvää Rooman-matkaa siltä kantilta, mitä tapahtuu kun pääsen taas paikallisiin kauppoihin ja seison kassajonossa "kinder-aivopesun" keskellä. Kassalla kun somasti rivissä komeilee toinen toisensa perään Kinder-tuotteita. Melkein aina siitä nappaan jonkun matkaan.

Tällä hetkellä myös sää on puolellani: kun mittarissa komeilee + 33, ei suklaata tai muutakaan karkkia teekään mieli. Jäätelöä korkeintaan, mutta kaikkein parhaiten meloneita, marjoja tai muita hedelmiä. Kuten tänään viettäessämme kesäpäivää Oittaan uimarannalla:



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa