Matkamuistoja

Tie vie aina eteenpäin.

Viime päivinä olen selaillut paljon vanhoja valokuvia koneella. Miten paljon niitä kertyykään! Nykykameroiden aikana kuvia vain räpsitään, tallennetaan koneelle eikä sitten muisteta poistaa huonoja otoksia eikä tehdä muutakaan karsintaa. Onneksi hyviä kuvia on kuitenkin enemmän kuin huonoja, kunhan vain jaksaisi joskus tehdä koneen kuvasotkusta jonkun järkevän kokonaisuuden.

Valokuvat vievät ajatukset menneeseen. Niitä pitäisi ehkä katsella useamminkin, niin muistaisi paremmin, miten paljon hyviä hetkiä ja kivoja muistoja elämään sisältyy. Monet niistä toki ovat muistissa myös mielessä, mutta moni pieni hauska yksityiskohta on saattanut unohtua.

Yleensä vanhoissa valokuvissa säikähtää eniten joko omia omituisia vaatevalintoja tai hiustyyliä. Tuokinko asia on pitänyt valokuvata, on toinen yleinen kuvia katsoessa heräävä huvittunut ajatus. Ja noin monta kuvaa samasta paikasta tai asiasta.

Ja vielä:

Noin monessa paikassa sitä on tullut käytyä, tuonnekin olemme ehtineet itsemme siirtää. Valokuvien perusteella tuntuu, että ennen on aina ollut liikkeessä ja tekemässä jotakin. Se tietenkin hämää, koska kuvat useimmiten ovat asioista ja tilanteista, jolloin jotain erityistä tapahtuu ja ollaan uudessa paikassa.

Nykyhetkenä välillä tuntuu, että enin aika elämästä kuluu tasaisesti kotosalla. Lasten takia näin tietysti osin onkin, mutta toisaalta, eivät lapset ole mikään este menemiselle olleet. Monet epäilivät ensimmäisen lapsemme synnyttyä, että jättäisimme autoreissut Italiaan väliin ja tyytyisimme lentokoneeseen. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan olen jo pudonnut kärryiltä siitä, kuinka monta kertaa olemme Pimpan, Peppa Pigin ja muiden piirrettyjen voimin ajaneet autolla nyt nelivuotiaan lapsemme kanssa Roomaan. Onneksi ei ole matkapahoinvoivaa sorttia.

Näinä päivinä muistelen erityisesti koirien kanssa tehtyjä Italianmatkoja. Näin jälkikäteen tuntuu melkein ihmeelliseltä, että olemme koirien kanssa olleet niin monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa. Saksan-laivoilla, Sardinianlautalla, uimarannoilla, ravintoloissa (ja erityisesti niiden ulkoterasseilla), joulumarkkinoilla Trentossa, puistoissa, ulkoilupoluilla, moottoriteiden varsilla jaloittelutauoilla, huoltoasemilla ja tietenkin monen monissa hotelleissa.

Saksan-laivoilla koirien olosuhteet ovat siedettävät, tosin tarpeiden teko rajoittuu pienelle hiekkalaatikolle ja ulkoilu yhdelle kannelle. Eiväthän ne koirille mitkään luksusolosuhteet ole, mutta onneksi matka kuitenkin kestää vain sen 27 tuntia (Helsinki-Travemünde Finnlinesilla).

Itämerellä tulee.

Rollen vakkaripaikka hytissä.

Autolla ajo koirien kanssa sujuu yleensä hyvin, jos koirat eivät kärsi matkapahoinvoinnista. Meidän koiratkaan eivät ole siitä kärsineet. Huoltoasemien huono puoli on ollut kesällä se, että kuumalla ilmalla koiria ei voinut jättää autoon, mutta joskus sattui asema, joka ei hyväksynyt koiria sisällekään eikä terassia löytynyt. Silloin piti käydä vuorotellen sisällä vessassa ja syömässä, sillä välin kun toinen odotteli koirien kanssa paahteisella pihalla. Sellaisina hetkinä tuntui, että tässä kärsivät sekä koirat että omistajat, mutta onneksi useimmiten kaikki sujui hankaluuksitta. Yleensä koirat saattoi ottaa mukaan sisälle tai löytyi mukava ulkoterassi.

Unettavaa autolla ajoa. Kuva ensimmäiseltä automatkalta Roomaan, jonka ajoimme 22 tunnissa (Rostock-Rooma). Matkalla satoi niin vettä, lunta kuin räntää.

Nera matkustaa.

Autossa olo ei varsinaisesti ole koirien mielipuuhaa, mutta meidän koiramme ovat aina olleet tottuneita ja mukautuvaisia matkustajia. Tiheät tauot ovat tosin paikallaan varsinkin matkan loppuvaiheessa. Voi sitä haukun ja hännänheilutuksen määrää joka kerta, kun koirat hoksasivat auton hidastavan vauhtia pysähdystä ennakoiden. Illalla hotellilla odotti pidempi lenkki, ja koirien kannalta uudet maisemat ovat kutkuttavan täynnä uusia hajuja.

Iltakävelyllä jossain päin Pohjois-Italiaa pysähdyksellä kohti Roomaa.

Autoreissuilla olemme aina olleet perillä Roomassa hieman pidemmän aikaa eli 1-2 kuukautta, joten perillä on ollut hyvin aikaa palautua pitkästä laiva- ja automatkasta.

Koirien mielipaikka: anopin keittiö.

Rolle otti heti Rooman-kodin reviirikseen ja ilahdutti naapureita haukullaan.

Roomassa ulkoilumaastot eivät ala takapihalta koti-Suomen tapaan, vaan pitää aina erikseen lähteä jonnekin kauemmas, jos haluaa tehdä kunnon lenkin. Parco Via Appia Antica on koirienulkoiluttajan ja muidenkin ulkoilijoiden keidas keskellä Roomaa. 3400 hehtaaria ulkoilumaastoa ja 16 kilometriä vanhaa antiikin aikaista päätietä Via Appiaa - ei hassummat koiranulkoilutusmaisemat.

Matkat eivät tähän lopu - seuraava häämöttää jo muutaman viikon kuluttua elokuussa. Lentokoneella tosin tällä kertaa, kun vauva on vielä niin pieni. "Varaäiti" tulee Neraa hoitamaan tämän reissun ajaksi, mutta ehkä jo ensi kesänä suuntaamme taas koko perhe auton nokan kohti Travemünden-laivaa ja Roomaa.