Ylikulutusta ja kulutusjuhlia - ihminen on maapallon pahin vitsaus, ja korona on siitä yksi oire

Kolme uutta hametta - aina vain lisää vaatetta.

Viime aikoina on voinut lukea lehtiartikkeleita, joiden otsikot ovat kylmääviä. Koronakriisin jälkeen alkaa kulutusjuhla, julisti Helsingin Sanomien pääkirjoitus sunnuntaina ja jatkoi suurinpiirtein näin: Suomalaisten kotitalouksien kuukausitulot ylittävät nyt selvästi menot ja Euroopan talouselvytys on onnistunut siitäkin huolimatta, että on ollut hitaampi ja kitsaampi kuin Yhdysvaltojen vastaava. Kun rajoituksista rokotusten avulla päästään, mikään ei meitä enää pidättele ryntäämästä ostoksille.

En ole yli viikkoon masentunut mistään lukemastani lehtijutusta niin paljon. Se siitä sitten, toivosta että koronakriisi olisi opettanut meille suomalaisille yhtään mitään!  

Edellinen, vielä syvempi masentuminen lehtijutun äärellä tapahtui reilu viikko sitten: samasta lehdestä saattoi lukea otsikon, joka oli niin pahaenteinen että maha kääntyi ympäri: Kiinassa voi pian alkaa kaikkien aikojen kulutusjuhla. Jutussa käsiteltiin sitä, miten kiinalaisten säästämistaipumus on muuttunut kulutushaluksi, ja muutoksen ennustetaan kääntävän koko maailmatalouden suunnan.

Siinä se juuri taisi tulla, viimeinen naula maapallon arkkuun. Suomalaisten lisääntynyt kulutus on isoista hiilijalanjäljistämme huolimatta kuitenkin vielä pisara meressä. Mutta kun miljardi kiinalaista aloittaa kulutusjuhlansa, tarkoittaa se pahimmillaan loppua elämälle ja maapallolle sellaisena kuin sen nyt tunnemme. 

Tarvittaisiin suunnilleen kymmenen maapallon resurssit jotta ihmiskunta voisi selvitä kuivin jaloin ja siedettävin lämpötiloin siitä, kun Kiina alkaa kuluttaa. Siinä kulutusjuhlassa kun ei päästörajoitteita tunneta tai ainakaan kunnioiteta, ellei Kiinan tyyli sanoa juhlapuheissa ja lupauksissa yhtä ja tehdä todellisuudessa toista radikaalisti muutu. 

Ostin eilen kolme hametta - käytettynä
netin kierrätysryhmästä. En ole siis
vieläkään päässyt halustani saada uusia
vaatteita.


Eikä Kiina ole ainoa ongelma. Maailmassa on muutama miljardi muutakin ihmistä, jotka ovat aivan vähällä nousta tai juuri nousseet äärimmäisestä köyhyydestä. He ovat niitä ihmisjoukkoja, jotka ostavat sähkölieden, pakastimen, pyykinpesukoneen ja taulutelevision heti kun vain taloudellisesti kykenevät (eikä heitä voi siitä syyttää). 

Köyhyyden poistuminen on tietenkin hyvä asia ja se muun muuassa faktojen valossa alentaa syntyvyyttä kaikkein tehokkaimmin, mutta fakta on myös se että tulojen kasvaminen tarkoittaa kulutuksen kasvua. 

Tulevaisuudentutkijat ovat laskeneet, että jos äärimmäinen köyhyys jatkaa vähenemistään ja seksuaalivalistus ja ehkäisy leviävät, maailman väestö tulee saavuttamaan 11 miljardin rajan noin vuonna 2100, jonka jälkeen käyrä ei enää kasva vaan ehkä jopa laskee. 

Ongelmalliseksi asian tekee, että köyhyyden vähentyminen tarkoittaa väistämättä kulutuksen ja maapallon resurssien käytön kasvua. Kaikki haluavat kasvattaa elintasoaan, hankkia mukavuuksia ja päästä välillä lomalle. Se on luonnollista ja inhimillistä, kuka tahansa tekisi niin. 

Eikä ihminen ikinä tyydy siihen mitä hänellä jo on, sehän hyvin tiedetään. Me suomalaiset kuulumme siihen etuoikeutettuun miljardin ihmisen luokkaan, jolla on yli 32 dollaria päivässä käytettävissään, asunnossa kuuma ja kylmä vesi, playstation ja mahdollisuus vuosittaiseen lomamatkaan lentokoneella, mutta silti lehdessä lukee että valmistaudumme parhaillaan kulutusjuhliin kunhan koronasta päästään. Eli haluamme aina vaan lisää.

Hame numero kaksi. 
Onneksi nykyään piristän itseäni
vain kierrätysvaatteilla.
Uuden ostaminen alkaa jo tuntua järjettömältä,
mielettömältä teolta. 


Ei paljon lohduta tieto, että populaatiomme kasvaa "vain" 11 miljardiin. Noiden kaikkien miljardien ihmisten on saatava joka päivä juomavetensä, tuotettava jätteensä ja jätöksensä, syötävä ravintonsa, ostettava vaatteensa ja kulutushyödykkeensä. Ja meidän suomalaisten - tai amerikkalaisten tai ranskalaisten tai australialaisten - myös vuosittaiset uudet älypuhelinmallinsa, tablettinsa, sesongeittain muodin mukaiset vaatteensa, timanttikorunsa, avokadonsa, kärsimyshedelmänsä ja mangonsa vuoden jokaisena päivänä, sisäfilepihvinsä, erikoiskahvinsa, vuosikertaviininsä, autonsa, unelmalomansa, unelmiensa elämän.

Ja se taas tarkoittaa lisää metsien hakkuuta, ympäristöä tuhoavaa kaivostoimintaa, miljoonia lentorahtikilometrejä, miljoonia litroja vettä, peltojen tehoviljelyä, alipalkatun lapsityövoiman ja riistotyövoiman käyttöä, lihan tehotuotantoa, koskemattoman luonnon raivaamista, muiden eläinlajien ajamista yhä ahtaammalle.

Me olemme heinäsirkkaparvi, joka tuhoaa kaiken tieltään: hakkaa metsät, kuivattaa suot, aiheuttaa sukupuuttoaallot, sulattaa jäätiköt, kalastaa meret tyhjiksi, tuhoaa monimuotoisuuden, ravintoketjut ja  syö suihinsa kaiken mitä maa tuottaa ja jättää jälkeensä palaneen, kuihtuneen, kuivan ja kuolleen maan.

Olemme ylikasvanut populaatio joka on saanut kaiken ympärillään epätasapainoon. Luonto yrittää aina korjata epätasapainoa, se on väistämätöntä, ja tarttuvat taudit ovat yksi luonnon keino rajoittaa yhden lajin määrän ylikasvua. Korona on oire siitä, että maapallo on ihmisen takia mennyt pois tasapainosta, sairas ja hukkumassa jätteeseen.

Olemme kohta yhdeksän miljardin yksilön lauma joka tuottaa päivittäin suunnattomat määrät turhuutta, nielee maapallon resursseja vauhdilla jossa ylikulutuspäivä eli päivä jolloin maapallon vuosittain tuottamat uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu loppuun, aikaistuu joka vuosi (paitsi poikkeuksellisesti viime vuonna koronapandemian ansiosta, jolloin se oli 22. elokuuta eli kolme viikkoa myöhemmin kuin edellisenä vuonna).

Uusiutumattomista luonnonvaroista puhumattakaan. Milloin ne on kulutettu loppuun, sitä ei kukaan tiedä. Mutta ylikulutuspäivä on takuulla mennyt jo ajat sitten.

Kolmas käytetty hame.
Käännyn tarpeissani, välttämättömissä
tai turhamaisissa, yhä tiukemmin netin
kierrätysryhmien puoleen ja
 muistutan itselleni yhä uudelleen,
että minulla on jo aivan kaikki ja
enemmänkin, mitä tarvitsen. 


Ihmislauma tuottaa jätettä joka päivä ja joka hetki sellaiset määrät, ettei sitä halua edes ajatella. Mutta ajattelen kuitenkin: yhteensä 7-10 miljadia tonnia joka vuosi. Yhdyskuntajätettä tästä on kaksi miljardia tonnia. Loppu on teollisuusjätteitä, rakennus- ja purkujätteitä sekä kaupan alalla syntyviä jätteitä.

Lisäksi kaivosteollisuus sekä maa- ja metsätalous tuottavat kukin 10-20 miljardia tonnia jätteitä ja sivutuotteita. 

Raaka-aineita ihmislauma kuluttaa 100 miljardia tonnia vuodessa; 100 miljardin raja meni rikki viime vuonna pandemiasta huolimatta. Määrä on kolminkertaistunut viidessäkymmenessä vuodessa ja materiaalien kieroaste on vain 8,6 prosenttia, eli vain 8,6 miljardia tonnia kierrätetään takaisin yhteiskunnan resursseiksi. (lähde: uusiouutiset.fi)

Kulutamme, tuotamme, tuhoamme, palvomme tehokkuutta ja talouskasvua. Ja toisin kuin oikeat heinäsirkkalaumat, jotka parveilevat ja syövät kaiken tieltään vain joidenkin vuosien välein, me ihmiset teemme tätä kaikkea lakkaamatta, koko ajan kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä vuosikymmenestä toiseen. Ja yhä kasvavalla vimmalla. Kohta alkavat kulutusjuhlatkin, kunhan tästä häiritsevästä ja ikävästä pandemiasta päästään. 

Niihin kulutusjuhliin en aio enkä halua osallistua. Aiotko sinä? 





Kommentit

  1. Ei ole halua eikä aikomusta alkaa kuluttaa enemmän. Toivoisin, että tämä korona toimisi herättelynä ihmisille siitä, että maapallon tila on häiriintynyt ihmisen toimien vuoksi. Toisin näyttää käyvän.

    Kaikkien pitäisi katsoa David Attenborough'n Elämä planeetallamme-dokkari. Ihan loistava ja viimeistään vahvisti omaa ajatusta siitä, ettei me voida vain hakea loputonta kasvua tai se koituu meidän kohtaloksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Ja myös tuosta mainitsemastasi dokkarista. Se on todella hyvä ja kaikkien pitäisi ihan totta se katsoa, olen yrittänyt sitä mainostaa esimerkiksi fb-sivuillani mutta tuntuu ettei ihmisiä vaan kiinnosta... Herättelyä tarvittaisiin ja elämäntapojen isoja muutoksia, mutta nämä ovat totta kai vaikeita asioita, ne tekisi mieli vaan työntää ajatuksista pois mikä on toki jo osa ihan normaalia psyyken suojelumekanismia, eivätkä muutokset tapahdu hetkessä.

      Itsekin olen ensimmäistä kertaa kuullut ilmastonmuutoksesta (tuolloin puhuttiin enemmän kasvihuoneilmiöstä) parikymppisenä, ja asia jäi silloin mieleen muhimaan. Ja nyt ehkä noin kymmenen vuoden ajan ollut oikeasti tietoinen näistä asioista, viimeiset muutaman vuoden ottanut tosissani selvää asioista, mutta vasta tämä korona toimi lopullisena herättäjänä asioihin. Ja on johtanut oikeisiin, vielä melko pieniin elämäntapamuutoksiin mutta kuitenkin omassa mittakaavassani huomattaviin. Esimerkiksi juuri kuluttamisen pienenemiseen murto-osaan entisestään ja kuluttamisajattelun kokonaisvaltaisen muuttumiseen. Tämä on hyvä alku josta jatkaa... Ja nythän jo tiedetään, ettei aikaa muutoksien kanssa jahkailemiseen ole paljoa, sillä ilmastonmuutos ja luonnon tuhoutuminen tapahtuvat nopeammin kuin on osattu ennustaakaan.

      Poista
  2. Olen ollut jo vuosikymmeniä kierrätyskuluttaja, en osta uutta kuin alusvaatteet, sukat ja kengät, kaikki muu on käytettyä. En tarvitse uuden tavaran ostamista tunteakseni ilon tunteita. Kirjat, sarjikset, kierrätettyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa! Nostan hattua. Kunpa minäkin olisin tajunnut nämä asiat jo paljon aikaisemmin...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Juoksuharrastuksen aloittaminen vuosien tauon jälkeen – Juoksen kuolemaa karkuun

Miltä tuntuu kevään valo? Haparoivia yrityksiä kertoa se sanoin: "Vain se mitä kirjoitan on totta"

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Toivepostaus: Autolla Italiaan! Viimeisin Helsinki-Rooma -matkamme maanteitä pitkin