Sateenvarjoja ja aurinkolaseja: Rooman oikukas kevät

Sateenvarjoja Fontana di Trevillä.
Vaikka Roomassa käy kuinka monta kertaa tahansa, aina kokee tai näkee jotakin uutta. Tämän reissun uusi ja ehdottomasti jännittävin kokemus oli kaatosadepäivä Rooman keskustassa. Eihän siinä mitään, suomalaisena olen tottunut sateisiin ja siihen, että ovesta voi astua ulos siitä huolimatta, että hiukan ripottelee.

Italialaisille se kun ei ole ollenkaan itsestään selvyys. Tänäkin aamuna, kun taivaalta tihkui vettä, tytär piti lähes salakuljettaa ulos huolehtivien isovanhempien huomaamatta. Kumisaappaat jalassa ja sateenvarjon kanssa, ja sekös jos mikä on kolmevuotiaasta lapsesta hurjan hauskaa. Pääsee läiskyttelemään vesilammikoissa ja kuuntelemaan, kun sade ropisee varjoon.

Lopulta sen huomasivat isovanhemmatkin, sillä sisäpihalta kaikuva riemukas nauru kantautui ylös asti. Kyllä, lapset(kin) voivat ulkoilla vesisateesta huolimatta.

Toissapäiväinen vesisadepäivä Roomassa ylitti kyllä melkein omankin sietokykyni. Ei tosin varsinaisesti siksi, että satoi vettä, vaan enemmänkin vesisateen tuomien sivuvaikutusten takia:

Yritäpä kulkea Rooman historiallisen keskustan turistiruuhkassa, kun vastaan tulee ja takaa puskee sateenvarjojen loputon kulkue. Via del Corsolla hankaluus kulminoitui huippuunsa, kun silmiin tunkeutuvien varjonrankojen lisäksi täytyi varoa myös ohi ajavien autojen roiskuja.

Varovaisuudesta huolimatta päivän päätteeksi jalat olivat reisiä myöten märkiä, ja sikäli kun lopulta olin luopunut yrityksistä mahtua eteenpäin sateenvarjoni kanssa ja päättänyt pärjätä ilman, märkänä olivat myös takki ja pipo.

Ainut joka säilyi kuivana ja matkusti mukavasti, oli tytär rattaissa uuden AS Roma -sateenvarjon suojassa. Tosin hän ei osannut antaa täyttä arvoa mukavalle matkustustavalle, jota vettävuotavat vanhemmat saattoivat vain kadehtia, vaan halusi suurimman osan ajasta kävellä itse - uusilla AS Roma -kumisaappailla totta kai (Joiden takia ylipäätään lähdimme sadepäivänä keskustaan. Suunnitelmissa oli jo kotona, että tältä reissulta hommataan lapselle jalkapallosaappaat Rooman fanikaupasta, ja pilvinen päivä näytti ostoskeikalle oikein sopivalta. Taivas vain repesi juuri, kun saimme auton parkkeerattua...)

Kävelemisessä kivointa taisi lapsen mielestä olla sateenvarjon kanssa taiteilu, joten roiskuttelevien autojen ja sateenvarjoarmeijan lisäksi täytyi siis myös varoa, ettei oma lapsi puhkaise vastaantulijoiden silmiä tai aiheuta muuten vahinkoa varjollaan.


Se hyvä puoli sadepäivässä oli, että turistinähtävyydet olivat hieman vähemmän ruuhkaisia kuin tavallisesti. Colosseumin edessä olisi mahtunut vaikka pelata katusählyä, ja yleensä täysin tukkoiselle Fontana di Treville mahtui kerrankin istuskelemaan.



Vaikka Rooman kevät osaakin olla oikukas ja vaihteleva, on se silti Rooman kevät. Se nähtiin kaupunkipäivän loppupuolella iltapäivällä, kun aurinko yks kaks tuli esiin. Sillä samalla hetkellä takissa tuli kuuma ja tuntui, kuin valtava lämmityslaite olisi hurahtanut käyntiin. Sateenvarjot vaihtuivat vikkelästi aurinkolaseihin, ja pian katukuvassa näkyivät jo ensimmäiset t-paitaiset turistit.

Rooma sateen jälkeen:



 Kevättä ja suomalaisittain jo kesää on oikukkaasta pääsiäissäästä huolimatta ilmassa rutkasti. Kukat kukkivat kuin Suomen alkukesässä, ja talveksi lehtensä pudottaneet puut puskevat uutta lehteä. Mieheni serkun puutarhassa persikkapuu kukkii näin komeasti:

 Jännityksellä odotamme, millainen tulee olemaan pääsiäisen sää. Ennusteet lupaavat epävakaisen säätyypin jatkuvan ensi tiistaihin eli kotiinlähtöpäiväämme asti - erinomaista! Sateinen pääsiäinen ei ole mikään uusi asia, siitä laskevat leikkiä italialaisetkin. Olen viettänyt Italiassa laskujeni mukaan neljä pääsiäistä, enkä yhtenäkään kertana ole päässyt perinteiselle pääsiäispäiväpiknikille eli Pasquetalle. Aina on satanut, tuullut, myrskynnyt tai ollut muuten vain liian kylmä. 

Tosin minulle riittävät nekin vähäiset aurinkoiset mutta sitäkin lämpimämmät hetket, joita oikukas roomalainen kevät hetkittäin tälläkin reissulla on tarjonnut. Puolituntinen markkinareissun päätteeksi aurinkoisella kahvilan terassilla tai auringonottohetki Il Vittorianoon eli valtaisaan Vittorio Emmanuele II:n muistomerkkiin Piazza Venezialla nojaten ja siinä se on, koko pimeä kylmä talvi on unohtunut sen samoin tein!
Il Vittoriano, Altare della Patria eli kuningas Vittorio Emanuele II:n muistomerkki kylpee auringonvalossa.



Kommentit

  1. Hyvää pääsiäistä! tuo on kyllä totta että Rooman keskustassa näkee aina jotain uutta. Pitkään jatkunut sade saisi jo loppua

    VastaaPoista
  2. Satuin lukemaan noita silmiin liittyviä juttujasi niin oliko sinulla huono näkö kauas vai lähelle? minä näen huonosti kauas ja mietin pääsisinkö laserleikkaukseen, en tiedä niistä vaatimuksista..

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista ja hyvää pääsiäistä! Sää ei tosiaankaan tällä hetkellä suosi Roomassa, vaikka tänä aamuna aurinko lämpimästi hetken aikaa paistoikin. Luvattu on, että epävakainen sää jatkuu vielä pitkälle ensi viikolle... Mutta ei se mitään, Rooma on aina Rooma!
    Mulla oli vahva likinäkö (-11 ja - 9) eli näin kauas huonosti. Oli sen verran vahvuutta, että laserleikkaus ei tullut kysymykseen. Yleensä likinäköä voidaan laserilla korjata hyvin, jos on max. noin -7 -8 diopteria (riippuu toki aina silmän muistakin ominaisuuksista kuten verkkokalvon paksuudesta). Isompia likinäköjä varten on silmänsisäisen piilolinssin mahdollisuus eli ICL, jotka minullekin siis laitettiin. Jälkikomplikaatiota lukuunottamatta olen ollut tosi tyytyväinen, silmä- ja piilolasit ovat muisto vain ja näen paremmin kuin koskaan!
    Kannattaa käydä esitutkimuksessa. Siellä näkee, mikä tekniikka sopii. Yleensä melkein kaikille löytyy joku keino, jolla laseista voi päästä eroon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni

Miten savusauna lämmitetään ja miksi sen löylyt ovat täydelliset kuin vanha parisuhde

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija. Unohtumaton rakkaustarina keskitysleiriltä - jotta emme unohtaisi