Miten savusauna lämmitetään ja miksi sen löylyt ovat täydelliset kuin vanha parisuhde

Räppänästä tupruaa: savusaunan lämmitys on juuri alkanut!
Nyt on oltava nopea. Ainoa hetki koko prosessin aikana jolloin on pidettävä kiirettä ja oltava tehokas: sytyttämisen hetkellä. Jos nimittäin joskus toivot onnistuvasi ensimmäisellä kerralla, niin savusaunan tulipesää sytyttäessä. 

Ellet onnistu, sinulla on pian tila täynnä paksua, tummaa, myrkkykaasujenkatkuista savua, jota et pääse pakoon vaikka kuinka laskeutuisit kontilleen lattianrajaan, kuten on tehtävä kun huone on täynnä savua. Ja siinä asennossa ja olosuhteissa sinun on yritettävä sytyttämistä uudelleen, mahdollisesti lisättävä puuta ja/tai sytykettä, avattava räppänää ja ovea paremmin hyvän hapenkulun aikaansaamiseksi. Pahimmassa tapauksessa toisellakaan kerralla ei onnistu, vaan savua tupruttaa saunaan yhä enemmän.

Minulla on sellaisestakin savusaunan sytytyksestä kokemusta, neljä vuotta sitten. Silloin olin viimeksi lämmittänyt savusaunaa ennen eilistä iltaa. Luulin jo, että kokemuksestani toivuttua en ikinä enää ryhdy siihen hommaan. Vaikka en sen kerran jälkeen olekaan enää ollut raskaana, jonkinlainen savusaunakammo siitä hetkeksi jäi. (Lue häkämyrkytysepäilystäni raskaana ollessani tekstistä Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni )

Nyt kuitenkin kimppamökkimme satavuotiaassa savusaunassa on uusi veljieni muuraama kiuas, enkä mitenkään voinut olla sitä kokeilematta tällä mökkiviikollamme. Eilen oli täydellinen päivä lämmitykseen: ei mitään suunniteltua ohjelmaa, tyyntynyt tuuli, pilvipoutainen sää, hyvä fiilis.

Ennen kaikkea: koko päivä aikaa. Sitä tarvitaan savusaunanlämmityksessä, joka ei ole kiireisten, hätäisten tai kärsimättömien hommaa. Ehkä siksi pohjimmiltani siitä niin paljon pidänkin, niin paljon että raskaana ollessakin ryhdyin siihen häkäkaasujen vaarallisuuden sikiölle tietäen.

Kaikki missä kiireen voi (tai suorastaan täytyy) unohtaa ja keskittyä yksinkertaiseen, ajatuksiin uppoamisen mahdollistavaan tekemiseen, ideaalissa tapauksessa luonnon keskellä, on kuin tehty minua varten. Kun tarkemmin ajattelen, tuskin on olemassa mitään minulla sopivampaa kuin savusaunan lämmitys.

Voiko ollakaan mitään parempaa kuin savusaunan lämmitys? Vaikka kuinka yritän pohtia, en nyt löydä sille vertailukohtaa. 

Yksinkertaisimmillaan se käy näin:

1. Valitse ja tee sopivat polttopuut. Ei mitään jättihalkoja vaan pieniksi pilkottua (halkaisija n. 5cm), kuivaa puuta. Harmaaleppä on parasta sillä se savuttaa vähän ja sillä saa pehmeimmät löylyt, mutta haapakin on nopeasti syttyvänä vaikkakin lämpöarvoltaan vaatimattomana hyvää puuta savusaunaan. Kuusi kipinöi ja mänty paukkuu palaessaan. Koivu on savusaunan lämmityksessä huonoin puu, sillä se nokeaa paljon. Tärkeintä kuitenkin on että puu on kuivaa, olkoon se mitä lajia tahansa.

Valmiina sytytykseen.

2. Ota savusaunan viereen pari ämpärillistä vettä. Sammutusvettä on aina oltava lähellä saatavilla savusaunaa lämmittäessä. Varmista myös, että räppänät ja ilma-aukot saa suljettua ulkopuolelta mahdollisen häkäpalon varalta.

3. Avaa räppänä ja ovi. Asettele pesään riittävästi ja ilmavasti puita. Alle muutama isompi, päälle pienempää ja sytykkeitä (lastuja, kaarnaa, paremman puutteessa sanomalehtipaperia) koloihin. Sytytä päältä, tuikkaa tulta sinne tänne. Kun pesä syttyy, poistu saunasta ja jätä ovi reilusti raolleen. Savua tulee alussa paljon, mutta kun kuiva puu alkaa palaa, savua näkyy tuskin silmin havaittavasti ja se nousee rauhallisesti ja tasaisesti ylöspäin ja ulos räppänästä. Muista, että häkää on sytytysvaiheessa ja puiden alkaessa palaa ilmassa paljon, samoin joka kerta kun pesään lisää puita. Pysy matalalla kun sytytät ja lisäät puita, pidätä mahdollisuuksien mukaan hengitystä.

4. Lisää pesään puita, kun edellisiä on noin kolmannes palamatta. Jos tuli pääsee hiillokseen asti, seuraava pesällinen aiheuttaa korkeita, kiuaskivien läpi lyöviä liekkejä. Erityisesti lämmittämisen loppuvaiheissa se voi olla vaarallista ja aiheuttaa syttyvien savukaasujen palon.

5. Jokaisella savusaunalla on oma lämmitysaikansa, joka on opittava tuntemaan tai kysyttävä paremmin tietäviltä. Yleensä pari tuntia ja muutama pesällinen on riittävää. Sopivaa lämpöä voi tarkkailla paitsi saunan lämmöstä, myös kiuaskivistä; kun niissä näkyy punahehkua, lämpötila alkaa olla sopiva. Viimeinen pesällinen on oltava mahdollisimman pientä, nopeasti palavaa sälettä / risua. Jotkut lisäävät viimeiseen pesälliseen esimerkiksi katajanoksia löylyaromeja antamaan.

6. Kun puut ovat palaneet, pöyhi hiillos hyvin ja heitä ensimmäiset häkälöylyt. Tuuleta hyvin. Sulje sitten räppänä ja ovi ja jätä sauna siintymään vähintään kahdeksi tunniksi. 3-4 tunnin siintymisellä päästään vielä parempiin löylyihin.

7. Siintymisen jälkeen voit poistaa tuhkat pesästä, älä pöyhi niitä enää. Heitä sitten toiset häkälöylyt, pese lauteet noesta ja tuuleta hyvin pitämällä ovi ja räppänät auki ainakin puolisen tuntia.

8. Aloita saunominen. Heittele vettä kiville varovasti ja lempeästi, niin saat parhaat löylyt.

9. Äläkä unohda tärkeimpiä: kukkakimppua kuistille, saunavastojen tekoa, hyvän saunaveden valintaa. Parasta on lähdevesi suoraan lähteestä, mutta jos sitä ei ole saatavilla, valitsee muuta laadukasta vettä.


Edellä kuvatun kaavan mukaan eilinen päiväni kului. Sytyttelin, lämmittelin, odottelin. Savustin hiukseni ja vaatteeni pesää sytyttäessä, pidättelin hengitystä ja huomasin ettei koronakeuhkoillani se noin vain onnistunutkaan. Näin mustan, pahanenteisen punertavan savun täyttävän saunan, kyynelneste purskahti kirvelevistä silmistä heti jos sekunniksikin erehtyi seisomaan suorana ja tajusin taas, miten nopeasti se kävisikään, se että sitä hengittäisi vahingossa vähän liikaa ja tapahtuisi jotakin peruuttamatonta.

Mutta sitten puu otti tulta ja savu hälveni, räppänästä ei enää tuprunnutkaan tummaa savua vaan vaaleaa, lähes näkymätöntä värinää. Se onnistui sittenkin, savusauna lämpiää, ajattelin onnellisena ja sitten loppupäivä olikin odottelua. Yksi pesällinen paloi vajaan puolen tunnin ajan, ja silloin riitti että pysytteli saunan lähellä.

Istuin saunan vieressä penkillä tai rannan aurinkotuolissa lempipuuhassani eli ajatuksiin vaipuneena, leikin lasten kanssa, tein tunnin verran töitä, luin kesken olleen kirjan loppuun, keräsimme kukkakimpun ja kävimme noutamassa vedet. Saunan siintyessä grillasimme pihalla päivälliseksi makkaroita ja kasvisnyyttejä ja ehdimme syödä jälkiruuankin.

Savusaunan lämmetessä oli hyvin aikaa vaikka huljuttaa jalkoja järvessä.
 Siinä se päivä kului. Aloitin lämmittämisen kahdelta ja saunomaan pääsimme vähän yhdeksän jälkeen. Aikaisemminkin olisi voinut aloittaa, nyt kun ajattelee.

Seitsemän tunnin urakka! Oliko se sen arvoista?

Voi, kyllä oli. Ensimmäinen löyly oli testi. Aavistuksen vettä, lempeästi liruttamalla. Kivet sihahtivat, mutta eivät niin terävästi kuin oikein kuumaksi lämmitetyssä jatkuvalämmitteisessä saunassa. Apua, tuliko sittenkin lämmitettyä liian vähän, tulipalon pelossa? 

Mutta sitten lämpö nousi ja levisi hitaasti hyväillen kaikkialle. Täydellinen, lempeän kipakka lämpö, sellainen joka laittaa irvistämään mutta ei ryntäämään alas lauteilta. Savusaunan lauteilta ei koskaan tee mieli rynnätä alas, se ei ole sellaista, kestämättömän kuumaa löylyä. Vaan juuri täydellistä saunan lämpöä. Juuri täydellistä.

Vähän samanlaista kuin vanhassa parisuhteessa: lyöt löylyä ja kuulet epäilyttävän laimean sihahduksen, ikään kuin kivet eivät enää luovuttaisi lämpöä. Mutta ne ovatkin varanneet sitä niin kauan ja niin suurella kärsivällisyydellä, että niissä sitä riittää. Sihahduksen laimeus harhauttaa, sillä löylyn lämpö syntyy ja kehittyy hitaasti ja vaivihkaa mutta kun se tulee, ei ole epäilystäkään: lämpöä on ja se on juuri täydellistä.

Tuore suhde taas on kuin liian kuumaksi lämmitetty sähkö- tai puusauna. Kipakkaa on mutta eihän sitä kukaan kauan kestä. Eikä oikeastaan ole edes miellyttävää, kun tuntuu että iho palaa eikä henkeä saa.


Parisuhdevertauksesta huolimatta saunoin eilen ilman miestäni. Hän ei ole vieläkään ymmärtänyt saunomisen päälle eikä varsinkaan savusaunan ainutlaatuisuuden päälle. Hän näkee kuuden tunnin lämmittämisen outona ajantuhlauksena eikä tuntenut mitään halua lähteä iltayhdeksän jälkeen enää saunaan.

Onneksi sain saunakaverikseni tyttäreni ja viihdyimme saunassa pitkälle kohti puoltayötä. Uimme, saunoimme, uimme, saunoimme. Kipristelimme kasvojamme kun löylyt kohosivat kiviltä ja saavuttivat ihon, nenänpään, korvalehdet, polvet, ne joihin lämpö aina eniten ottaa, painoimme päät kohti polvia ja irvistelimme. Mutta pysyimme ylälauteilla, se ei tuottanut vaikeuksia edes lapselle joka on vasta aivan viime vuosina tottunut kovempiin löylyihin.

Ja joimme sitä lähdeveden jälkeen täydellisintä saunajuomaa, vadelmavettä, molempien lempijuotavaa. Saunan jälkeen oli vielä valoisaa, pimeä tuli vasta paljon myöhemmin kun makasimme jo rantasaunan parvella patjoilla, ikkunan takana järvi hehkui laskevan auringon väreissä ja mietimme sitä, miten ihana olo saunan jälkeen onkaan. Koskaan et tunne olevasi niin puhdas kuin savusaunan jälkeen.

Näiden hetkien takia lämmittelisin savusaunaa vaikka joka päivä aamusta iltaan. Se on jokaisen sekunnin, jokaisen tunnin, kaiken sen sisään hengitetyn savukaasun ja vaatteisiin imeytyneen savunhajun arvoinen. Parempaa kuin mikään.




Olotila savusaunan jälkeen. Taivaallinen!

Kommentit

  1. Ihana kirjoitus! Lapsena olen käynyt omassa savusaunassa Savossa järven rannalla.
    Se oli jännittävää!

    Vein kerran italialaisen vieraani kokemaan elämyksen vuokrattavassa savusaunassa. Siitä puuttui nuo valmistelut, mutta ihana savun tuoksu jäi iholle kun poistuimme kesäyöhön.

    Mitä tulee poikani italialaiseen isään: Hän rakastaa saunomista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja olen iloinen että pidit tekstistä! Savusauna on todella ihana kokemus, mielestäni paras sauna mitä voi olla. Ja se lämmitysprosessi on jo itsessään jotain lähes...maagista. Oma rituaalinsa. Upeaa.

      Hienoa että veit italialaisen vieraan kokemaan savusaunan löylyt. Ja kiva kuulla, että on olemassa italialaisia jotka pitävät saunasta (tiedän toki heitä joitakin itsekin). Omaa karmaani vain on, että juuri minulle, yhdelle ehkä maailman innokkaimmalle saunafanille, on siunaantunut se italialainen mies, joka ei saunasta pidä... =D

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Lapsena olen käynyt omassa savusaunassa Savossa järven rannalla.
    Se oli jännittävää!

    Vein kerran italialaisen vieraani kokemaan elämyksen vuokrattavassa savusaunassa. Siitä puuttui nuo valmistelut, mutta ihana savun tuoksu jäi iholle kun poistuimme kesäyöhön.

    Mitä tulee poikani italialaiseen isään: Hän rakastaa saunomista!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus

Rooma ilman turistilaumoja - parempi, kauniimpi Rooma