Euroopanmestaruusjuhlien jälkilasku ja koronatestissä Roomassa



Kun Italian Euroopan mestaruus jalkapallossa ratkesi reilu viikko sitten sunnuntaina, puhkesi jotain jota olin osannut aiemmin voittojen jälkitilojen perusteella odottaa, mutta joka silti yllätti riehakkuudellaan:

Mestaruusjuhlat. Heti Italian maalivahdin Gianluigi Donnarumman torjuttua ratkaisevan laukauksen rangaistuspotkukilpailussa ensimmäiset ilotulitusraketit paukahtivat taivaalle. Samalla kun joka ikkunasta ja auki olevasta terassinovesta kantautui hurraahuutojen ryöppy. Iloiset ihmiset valuivat riehumaan parvekkeille, Italian liput kaivettiin esiin maljakoista ja pöydänlaatikoista, joissa ne olivat valmiina odottamassa. Pelitorvet tööttäilivät ja ilotulitus kiihtyi. Pian paukahteli jo enemmän kuin suomalaisessa uudenvuodenvietossa. 

Hetikohta alkoivat autot ajonsa ja tööttäilynsä. Oli vaikeaa löytää autoa, josta ei olisi liehunut tricolore, kuulunut Dajè Italia -huutoja ja / tai autontorvet eivät olisi töötänneet taukoamatta. It`s coming Rome!

Pian ihmiset lähtivät kodeistaan ulos, kunhan oli ensin televisiosta katsottu pelaajien enimmät juhlinnat ja pokaalinhalaamiset. Siinä vaiheessa oli jo helppo tajuta, mitä tämä mestaruus tarkoittaisi, kansallistunteen kohoamisen ja ilontunteiden lisääntymisen ohella: korona tässä kyllä leviäisi. 

Ainut ja sekin epäselvä kuva, jonka tajusin
mestaruusjuhlien tuoksinnassa ottaa. 

Maskeja ei ollut yhtäkkiä lähes kenelläkään, vaikka ihmiset pakkautuivat yhteen kadunvarsille ja piazzoille, suihkulähteille ja patsaille. Evitare gli assebramenti, välttää kokoontumisia, se on ollut ajan henki niin kauan kuin ihmisen lähimuisti kestää. Ja nyt yhtäkkiä kukaan ei muistanut sellaista outoa kieltoa ja suositusta. 

Me mieheni ja kahden vanhimman lapsemme kanssa laitoimme maskit päälle, toki Italian väriset, lähdimme mekin ulos ja yhdyimme ilonpitoon. Tai enemmänkin seurasimme tunnelmaa ja toisten ilonpitoa. Heilutimme hillitysti lippujamme emmekä oikein muuta osanneet, lastemme suomalainen puoli otti näkyvästi vallan, ja katselimme silmät suurina kun tööttäilevät autot ajoivat ympyrää piazzalla, autolavallinen hurraavaa nuorisoa ajoi ohi ja Italian kansallislaulua hoilaavat ihmiset hyppivät suihkulähteeseen. Keskimmäinen innostui välillä huutamaan hänkin Italia Italia, mutta hänen tavallisesti niin kova äänensä hukkui muuhun möykkään. 

Saatoin vain kuvitella, millaista meno oli Rooman keskustassa juuri nyt (appivanhempani asuvat kaupungin laitamilla). Jättiscreeneiltä matsia katsottiin isossa porukassa ainakin Piazza del Popololla, jossa sijaitsi EM-kisojen kisakylä. Myöhemmin televisiosta katsoin, että riehakasta meno oli sielläkin eikä turvaväleistä tai maskeista ollut merkkiäkään. 



Minulle tuli äkkilähtö kotiin kun anoppilasta tuli soitto, että kuopus oli herännyt uniltaan (kello oli siinä vaiheessa jo yli puolenyön) eikä itku tyyntynyt nonnan sylissä. Olihan tuo aikamoinen herätys neljävuotiaalle, sellainen möykkä ulkona eikä äitiä eikä muuta perhettä missään...

Siihen loppuivat minun juhlani siltä illalta, mutta kuuntelin sängystä käsin ulkoa kantautuvaa karnevaalia pitkälle yöhön. Koko yön Italiassa juhlittiinkin, ja seuraavana päivänä, jolloin mestaruusjoukkue palasi kotimaahan pokaalin kanssa (It came to Rome). 

Viikon päästä alkoivat valua ensimmäiset merkit juhlien jälkilaskusta: koronatapaukset kääntyivät rajuun nousuun koko Italiassa, erityisesti Roomassa. Toki neljännestä aallosta puhutaan melkein koko Euroopassa juuri nyt, mutta ovathan ne EM-kisat kisakatsomoineen muitakin maita koskettaneet, vaikka vain yksi saattoi edetä mestariksi asti...

Nyt kun mestaruuden juhlinta on Italiassa jo rauhoittunut ja on palattu normaaliin päiväjärjestykseen turvaväleineen, maskeineen (sisätiloissa maskipakko) ja väkijoukkojen välttämisineen, jännitetään sitä mitä hallitus päättää niin sanotun Green passin suhteen: tuleeko siitä pakollinen museoissa, julkisissa kulkuvälineissä, konserteissa ja ravintoloissa. Päätöksen pitäisi tulla tänään torstaina, mutta monet epäilevät saataneenko moista päätöstä sittenkään noin vain aikaan. 

Niin vastustajia kuin kannattajia Green passille riittää, eikä asian läpimeno ole varmasti mikään läpihuutojuttu. Erityisesti se, että jopa ravintoloihin ja kahviloihin pääsy edellyttäisi kahdesta rokotuksesta, 6 kk sisällä sairastetusta covidista tai korkeintaan 48 tuntia vanhasta negatiivisesta koronatestistä kertovaa todistusta eli Green passia, on ristiriidassa monien päättäjien ja tavallisten kansalaisten oikeus- ja realiteettientuntemustajun kanssa. 

Voiko moinen kansan kahtiajaottelu onnistua, onko se oikein, kuka sitä valvoo, kenellä ravitsemusyrittäjällä on aikaa ja loppujen lopuksi edes halua tarkistella joka asiakkaan greenpasseja ja varsinkaan käännyttää ovella niitä, joilla passia ei ole? Palveleeko Green pass sittenkään sitä, mitä se ensisijaisesti on tarkoitettu palvelemaan eli talouden etuja, jos iso osa asiakkaista ja kuluttajista suljetaan pois?




Euroopanmestaruusjuhlien jälkeen koronatapaukset ovat viisinkertaistuneet Roomassa. Kuun vaihteessa niitä oli noin 300 viikossa, viime viikolla tapauksia oli jo lähes 1800. Käyrä jatkaa nousuaan. Erityisesti nyt sairastuvat rokottamattomat ja nuoret, ja jos asiassa on jotain hyvää niin se, että sairaalahoitoa vaativat tapaukset ovat alhaisella tasolla ja jopa vähentyneet. 

Kaikki viittaa siis siihen, että helposti tarttuva delta-virus on lieväoireinen ja rokote tehoaa hyvin sitä vastaan. Toki puhutaan myös rokotetuista sairastuneista, mutta tiedossahan on jo ollut ettei rokotteen teho ole sataprosenttinen eikä kukaan sitä kai oletakaan. 

Me lähdimme heti euroopanmestaruusfinaalin jälkeisenä päivänä viikoksi rantalomalle Apuliaan rauhalliselle pikkupaikkakunnalle Foce Varanoon kauaksi väenpaljouksista. Niinpä emme olleet finaali-iltaa lukuunottamatta mukana juhlinnassa. 

Silti matkan jälkeen löysimme itsemme paikasta, johon jollain tasolla olin varautunut jossakin vaiheessa joutuvani: koronatestiin jonottamasta paikallisen laboratorion pihasta. 

 Edellisessä postauksessa kertomallani kesämyrskyllä oli odotettavissa oleva seuraus, eli kuopukselle nousi 20 asteen lämpötilan romahduksen ja sateessa kastumisen seurauksena viimeisenä lomapäivänä kuume. Lisäksi hän valitti kurkkukipua, joten asiassa ei ollut kahta sanaa: koronatestiin. 



Jonosta tosin ei voinut kirjaimellisesti puhua, sillä pääsimme laboratorioon sisään heti, testi tehtiin välittömästi (näyte otettiin suusta ja molemmista sieraimista) ja tulos tuli tunnissa, eikä maksanutkaan kuin 20 euroa vaikka oli yksityisestä lääkäriasemasta kyse. Tulos oli onneksi negatiivinen ja kuumekin ehti laskea jo ennen kuin testiin asti ehdimme, mutta tulipahan tarkistettua. 

Kokemus koronatestissä Italiasta oli oikein hyvä (paitsi tietysti jos lapselta kysytään) ja mielestäni erityisesti hinta-asioissa Suomella olisi paljon opittavaa. On täysin kohtuutonta, että Suomessa koronatesti maksaa yksityisellä vähintään sata, jopa kaksi tai kolmesataa euroa! Mistä ihmeestä he oikein repäisevät sellaiset hinnat...

Nyt kun kuopus on taas oireeton ja testiltään negatiivinen, voimme muutaman kotipäivän jälkeen alkaa suunnitella loppuloman ohjelmaa. Koronatilanteen pahentuminen aiheuttaa sen, että sisätiloja välttelemme entistä päättäväisemmin eli hyvästit varovaisille aikeille vierailla pitkästä aikaa jossakin Rooman museoista.

Ehkä tyydymmekin uima-altailuun ja Tokion olympialaisten tuijotteluun, nyt kun ollaan penkkiurheilun makuun päästy ja nekin kisat päästään pandemiasta huolimatta vihdoin käymään. Oudot ovat ajat, mutta on jotain joka pysyy: jalkapallo ja muu urheilu! 

Italia, Italia! Rantalomalle Apuliaan
otimme tietysti Italia-paidat ja juhlamielen mukaan.





 




Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin kun olikin vain edellisten toistoa, meni hiukka sekaisin kun äkisti tapahtui paljon ja liikkui, outoa matkailla pitkän tauon jälkeen.

      Jos minun vastuulleni jätetään minun testaaminen niin noilla hinnoilla en käy testin testissä, mun käteen jää kk:ssa vähän yli kuus'sataa, revi siitä kaksi sataa johonkin testiin, no can do!

      Poista
    2. Niin on ihan älyttömät nuo Suomen testihinnat, meidän perheen kokoisella porukalla menee helposti enemmän rahaa testeihin kuin lentolippuihin!

      Poista
  2. Hyvä että testi maksoi 20e, se on ihan kohtuuhinta etenkin huomioonottaen miten usein niitä tulisi ottaa: aina johonkin mennessä, tai aina kun siltä tuntuu, tai aina kun käy käsky. Olen kuullut että jotkut matkailijat ovat jo maksaneet testistä 200-300e Suomessa, matkatoimistoilla voi saada jonkun tietyn alennuksen mutta kyllä se on silti todella paljon yhdestä testistä. Moni varmaan jättää matkat tekemättä tuon takia, niin minäkin, kovasti kiinnostaisi Välimeren maat mutta ei koronatestien hinnat.
    Hyvää lomanjatkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän niissä Suomen testeissä niin maksaa, mietin usein koska jos täällä Italiassa yksityiset tekee kahdellakympillä niin vaikka ottaa huomioon yleiset hintaeron mikä maiden välillä on hinnoissa niin silti on kauhean paljon ilmaa noissa Suomen hinnoissa... Täällä Italiassa juuri nyt puhutaan siitä, että valtion on luvattu tulevan vastaan noissa koronatestien hinnoissa nyt kun monet joutuu niitä green passin takia ottamaan, ja monet nurisevat siitä että ilmeisesti vaan 4 euroa tulee alenemaan hinta tukien ansiosta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Juoksuharrastuksen aloittaminen vuosien tauon jälkeen – Juoksen kuolemaa karkuun

Miltä tuntuu kevään valo? Haparoivia yrityksiä kertoa se sanoin: "Vain se mitä kirjoitan on totta"

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Toivepostaus: Autolla Italiaan! Viimeisin Helsinki-Rooma -matkamme maanteitä pitkin