Vakava liikennerikkomus suomalaisittain
Liikkennemerkkitaidetta Roomasta. |
Me olimme sinä aamuna aikaisessa autolla liikkeellä, ja oli asiaa kaupan vieressä sijaitsevalle ottoautomaatille. Mieheni ajoi auton kaupan tavaraovelle vievälle pihatielle niin, että auto jäi puoliksi jalkakäytävälle ja pisti vilkut päälle väliaikaisen pysähtymisen merkiksi. Minä kiirehdin nostamaan rahaa, koska hiukkasen kiirus meillä siinä oli.
Matkaa otolle ei ollut kuin parikymmentä hassua metriä, eikä rahannostossakaan minuuttia kauempaa paljon kulunut. Silti siinä ajassa ehdin todistaa tapahtumaa, joka sai minut, yleensä sangen rauhallisen ihmisen, tosissaan vihoihini:
Tuskin olin ehtinyt tunnusluvun näpytellä, kun kuulin jonkun keskustelevan mieheni kanssa. Pysäkillä seisoskeleva nainen oli katsonut asiakseen mennä huomauttamaan miestäni sopimattomasta pysäköimispaikasta. Kun sain rahat laitettua lompakkoon, paikalle päräytti jo toinen samasta aiheesta valittaja, joka viitsi oikein pyöränsä pysäyttää ja jäädä saarnaamaan sääntöjen vastaisesta pysäköinnistä. Jotta hän saisi asiansa oikein kunnolla perille, hän vaati miestäni avaamaan auton ikkunaa koputtamalla siihen niin kovaa, että mieheni jälkikäteen kertoi pelänneensä jo lasin särkyvän.
Siinä vaiheessa minulta paloi käpy. Ryntäsin juoksujalkaa paikalle vihaisena kuin ampiainen, ja totta tosiaan verenpaine oli koholla! Oli heillä otsaa. Lauantaiaamu, ei missään ketään mailla halmeilla, autossa vilkut päällä jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että kyseessä oli pikapysähdys, pysähdyksen kokonaisaika oli yhteensä ehkä kaksi ja puoli minuuttia. Ja mitä tapahtuu: peräti kaksi pilkunviilaajaa suvaitsee tulla paikalle valittamaan.
Eikö heillä ollut mitään muuta tekemistä, tai mitään muuta elämää?
Tätä aloin raivostuneena tivata heiltä itseltään. Eikö tosiaan ole näillä ihmisillä mitään muuta tekemistä, kuin vaivata itseään ja muita pikkusieluisesti mitäänsanonomattomilla, täysin turhilla asioilla? Jopa tässä sääntöjen luvatussa maassa he lievästi sanottuna ylireagoivat.
Huutaminen ei ole missään tilanteessa järkevää, mutta siinä tilanteessa pääsi ääni minulta nousemaan. Ketä oikeasti häiritsee, jos auto on hetken siinä osittain jalkakäytävällä, eikä edes kokonaan sitä tukkimassa (ja vaikka olisi, niin mitä ihmeen väliä silläkään olisi, kun tiet olivat autioita?) Pyörätie kuitenkin oli avoimena, ja silti pyörää ajavaa herraa häiritsi. Ja varmaan naisenkin bussinodotus kärsi ihan kamalasti holtittomasta parkkeerauksesta, kun piti pysäkilta asti vaivautua asiasta valittamaan.
Voi elämä.
Sekä nainen että pyörämies lähtivät aika liukkaasti paikalta minun saavuttuani paikalle. Raukkamaista. Eivät edes suostuneet vastaamaan kysymyksiini, kuten siihen, olivatko he koskaan olleet Suomen rajojen ulkopuolella, kuten Italiassa, ja seuranneet paikallista liikenne-ja pysäköintikulttuuria. Ei siksi, että Suomessa pitäisi ottaa moisesta kaaoksesta esimerkkiä, vaan siksi, että osaisivat arvostaa suomalaista täsmällisyyttä liikenneasioissa.
Kun näkee tarpeeksi esimerkiksi italialaista kaksoiparkkeeraussysteemiä (eli varsinaisten parkkiviivoille parkkeerattujen autojen rinnalla on toinen rivi autoja pysäköitynä hätävalot vilkkuen), suojatielle parkkeeraamista tai parkkeeraamista ylipäätään mihin tahansa, missä on auton kokoinen kolo, osaa asioihin ottaa ihan toisen perspektiivin.
Vaikka eihän meidän "vikaparkkeerauksesta" ja oikeasti häiritsevistä parkkeerauksista esimerkiksi juuri Italiassa voi edes puhua samana asiana. Kaukainenkin riinnastaminen ontuu.
Jälkeenpäin olen pohtinut tapausta sekä yksin että ystävieni ja mieheni kanssa. Olemme yrittäneet hakea selitystä valittajien käytökselle. Jotkut ovat pitäneet varmana, että kyseessä oli ulkomaalaisviha. Ehkä, toivottavasti ei, mutta joka tapauksessa pysäkiltä asti ei voinut nähdä, että kuski oli ulkomaalainen (miehelläni on tumma tukka, mutta ei hänen italialaisuutensa kymmenien metrien päähän tai vauhdilla pyöräilevän miehen silmiin mielestäni pitäisi sentään loistaa). Toiset ovat kuitanneet asian sanomalla, että suomalaisissa nyt vaan riittää tuollaisia v***maisia ihmisiä, jotka valittavat kaikesta. Varteenotettava selitys tämäkin.
Minut tapaus siis sai vihoihini, ja reaktioni oli, hmm, sangen italialiainen eli paljon ääntä, käsien huitomista ja elehtimistä. Mutta mitä teki aitoitalialainen mieheni? Kun valittajat saapuivat mäkättättämään, hän nosteli olkapäitään ja toisteli tyynesti englanniksi, että ei ymmärrä. Ei suuttumusta, ei meteliä.
Joku toinen italialainen olisi noussut autosta ja laittanut valittajille luun kurkkuun. Ainakin jos Italiassa olisi oltu. Siellä ovat varomattomat autoilijoille valittajat päässeet jopa hengestään, kun ovat väärälle tyypille alkaneet huomautella pikkuasioista.
Onneksi sentään mieheni on rauhallisempaa tyyppiä. Arvostan hänen tyyneyttään yli kaiken. Mutta jonkun oli läksytettävä tyhjästä valittajia siinä lähikaupan edessä sillä kertaa (sen he ansaitsivat), ja meidän perheessä se sain olla minä. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun tunnen itseni enemmän italialaiseksi kuin mieheni. Vastakohdat täydentävät toisiaan, vai miten se nyt sanotaan.
Tutulta kuulostaa, minulla oli kerran sellainen alakerran naapuri joka valitti heti pienimmistäkin asioista ja mm. siitä kun veljeni tuli kylään niin hän soitti sakottajat paikalle jos auto oli talon edessä. Tosin sillä kertaa se ei edes ollut veljeni auto vaan toisen naapurin auto jonka luona oli hänen serkkunsa ollut 15min. ja siitä hän sai sitten sakot kiitokseksi. En usko että naapurin serkku paljoa enää kyläilee, onneksi en siinä talossa enää asu..
VastaaPoistaTodella säälittävää toimintaa tuollainen kyylääminen, jotenkin niin lapsellistakin! :/
Belgiassa ollessa muistan myös sellaisen jutun että ensin yksi ihminen valehteli että roskat saa jättää talon eteen josta ne poimittaisiin yöllä pois tiettynä päivänä, kunnes sitten asian oikea laita selvisi ja se oli täyttä valetta. Oikeasti asia oli niin että roskikset oli rautaketjuilla lukittu eikä mitään saanut jättää ulos, vaan roskikset oli tarkkaakin tarkempaan määritetty. Mutta joo kaikkea sitä tulee nähtyä ja ei voi muuta sanoa kuin että kyllä ihmisten pitäisi osata edes vähän rentoutua eikä olla aivan kaikissa asioissa noin tarkkoja ja ilkeitä, koska se on typerää ja turhaa
Juu, noita ihmeellisistä asioista valittajia näköjään riittää! Tuntuu hassulta, että miten joillakuilla on niin suuri tarve puuttua muiden yhdentekeviin asioihin, jotka eivät oikeasti haittaa tai vahingoita ketään. Ja sitten ehkä niihin oikeasti tärkeisiin asioihin ei kuitenkaan puututa, esim. lapsia kohdellaan joissakin perheissä miten sattuu, eikä kukaan huomaa (viittaan nyt vaikkapa näihin otsikoissa olleisiin kaltoinkohtelutapauksiin, joita viime vuosina on sattunut)...
VastaaPoista