Sateen tuoksua ja odotusta Roomassa

Viime yönä se kulkeutui avonaisesta ikkunasta ja parvekkeelta sisään, yhdessä roomalaisen yöllisen äänimaailman kanssa: kastuneen asfaltin yhtä aikaa raikas ja tunkkainen tuoksu. 

Kaukana lauennut auton varashälyttimen ujelsi, yksittäinen tuhatta ja sataa korttelin läpi ajava tuunattu auto mölisi, alapihan kissa mourusi. Kevyt, hikinen uni oli keskeytynyt näihin ääniin ja siksi haistoin sateen tuoksun, kaivatun, odotetun. En kuullut pisaroiden ääntä mutta ehkä sade oli lakannut jo, ehkä oli satanut vain muutama pisara, sittenkin vain muutama.


Iltataivaan pilvet.

En saanut sitä koskaan tietää, sillä aamulla sateesta ei ollut enää jälkeäkään. Nyt en enää tiedä, uneksinko sen kaiken vai oliko se totta.

Illalla tummia pilviä kyllä kasaantui taivaanrantaan, mutta usein ne sinne jäävätkin pyörimään ja kiertävät lopulta pois. Kuten ne ovat täällä Rooman seuduilla tehneet jo helmikuusta asti. Niin pitkä aika on siitä, kun on viimeksi kunnolla satanut.

Sen jälkeen on eletty ennätyksiä hipova hellekesä, yli kaksi kuukautta jopa 40 asteen lämpötiloja. Tänä keväänä Roomassa siirryttiin suoraan toppatakeista hellevaatteisiin, sillä lämpö alkoi yhtäkkiä ja rytinällä toukokuussa, eikä sille ole sen jälkeen näkynyt loppua.

Pilviä auringonlaskun jälkeen.

Nyt eletään niitä elokuun päiviä, jolloin italialaiset ovat lomalla. Maanantaina juhlitaan Ferragostoa eli italialaista "juhannusta", kesän pääjuhlaa, ja useimmat ovat jääneet lomalle viime viikolla, tänä maanantaina tai jäävät viimeistään tämän viikon lopulla. 

Tiistaina ja eilen on vihdoin ollut osittain pilvistä, tiistai-iltana jopa satoi. Kun ajoimme merenrannalta Ardeasta iltapäivällä kotiin Roomaan, taivas oli tummien pilvien peitossa ja välillä satoi kaatamalla. Vaikka satoi sisään, auton ikkunoita oli pakko pitää auki - ei lämmön takia, sillä lämpötila laski yhtäkkiä alimmillaan jopa 21:een, vaan tuoksun! 

Harvaa asiaa on niin hyvä haistella kuin kesäsadetta, kun se laskeutuu kuivaan, tarvitsevaan maahan. Eivät pisaratkaan huonolta tuntuneet, kun ne osuivat rantapäivän ja viime helleviikkojen korventamaan lämpimään ihoon. Olisin voinut vaikka pysäyttää auton ja hypätä ulos sateeseen, ellei olisi ollut niin kiire valmistamaan illallista nälkäisille lapsille ja isovanhemmille. 

Vaikka sade on ihana asia Italialle juuri nyt (jopa vedensäännöstelyn mahdollisuudesta puhutaan, elleivät sateet kohta tule), en voi olla hiukan myös säälimättä italialaisia. 

He ovat paahtuneet helteessä ja kuivuudessa kohta jo kolme kuukautta, sadetta ja tuskin edes pilviä on paljon näkynyt, mutta juuri kun loma alkaa, taivas tummenee ja pilvet laskevat lastinsa. On vuokrattu asunto rannalta tai sumplittu asiat muuten niin, että voidaan viettää aikaa rannalla, on maksettu huimat summat "Ferragostolisää", on odotettu hartaasti että päästään (koti)toimiston kuumuudesta tai ilmastointihelvetistä lomarannoille.

Ja sitten on pilvistä tai mikä pahempaa, jopa sataa ja ukkostaa. "Huono sää", sanotaan Italiassa jo pelkästä pilvisyydestä, vaikka lämpöä olisi 38 astetta.

Rantalomallamme Senigalliassa Marchen maakunnassa
pilviä näkyi myös parina iltana, niitä ihmeteltiin loma-asunnon parvekkeelta.
Mutta ei satanut pisaraakaan.

Eivät mene asiat putkeen italialaisilla tässäkään asiassa tänä vuonna. Viime vuoden viisu- futis- ja lentisvoitot ovat kuin kaukaista kangastusta, nyt takana on niin hävityt viisut kuin MM-karsinnat, hallitus kaatui, maa kangistelee ihmisten terveyttä ja keskinäistä yhtenäisyyttä tuhonneen pandemia-ajan päättymisen jälkeisessä ajassa, samoissa kouristuksissa kuin mitä Suomessakin eletään.

On inflaatio, energian ynnä muiden elinkustannusten nousu, lukuisat vastauksia vaille jäävät kysymyksen pandemia-ajan toimista ja niiden oikeellisuudesta, sota Ukrainassa seuraamuksineen, arvojen pirstaloituminen, näköalattomuus.

Nyt vielä lomasäätkin uhkaavat mennä pilalle. Epävakaista on luvattu vähän koko maahan. Napolissa satoi alkuviikosta ping pong- pallon kokoisia rakeita ennen kuin rankkasade alkoi. Pohjoisessa Dolomiiteilla on parina päivänä satanut aamusta iltaan, lämpötila +18 (perus suomalainen lomasää, paitsi että kymmenen astetta lämpimämpää)

Mutta ehkä helpotus helteestä on niin suuri, ettei italialainen sitä jää suremaan. Joku ehkä jää, joku toinen ei, suomalaiseen verrattuna ehkä keskimäärin useampi ei. Italialaisilla on kykynsä selvitä ja iloita kummallisissa ja yllättävissä oloissa. 

Kuten kaikilla ihmisillä pohjimmiltaan on. Joskus onneen ja iloon voi riittää, että tuntee sateen tuoksun. 

Iltapilvien ihailua mummolan parvekkeella.

Lopuksi kuvia eiliseltä keskustapäivältä. Koska oli luvattu hieman pilvisempää, tartuimme tilaisuuteen käydä koiramme Gretan kanssa Rooman keskustassa. Pitihän perheen uusimmalle tulokkaalle näyttää vähän Roomaakin, kun kerran jo Lapissa, Itä-Suomen mökillä, rantalomalla Senigalliassa ja Napolissa hän on käynyt ja lisäksi ajellut autolla Helsingistä Roomaan Baltian maiden, Puolan, Saksan ja Itävallan läpi - kaikki tämä 10 kuukauden ikään mennessä. 

Todelllinen reissukoira!

Greta Espanjalaisilla portailla.

 
Lounastauolla (pizza al taglio)

Samaan kuvaan Colosseuminkin kanssa juuri ja juuri päästiin.

Pilviä Il Vittorianon yllä.

Pilviä Via del Corsolla.

Lepotauolla puiden varjossa Via dei Fori Imperialella 
Greta viihdytti itseään jahtaamalla muurahaisia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kymmenen päivää kuumetta ja kolmen viikon yskä: korona voi myös lapsella kestää kauan.

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi