Vaatteita alesta ja a seconda mano - lapsille totta kai!

Aamu-ulkoilua vedenkestävässä kierrätyshaalarissa.
Ken shoppailua rakastaa, elää parhaillaan hyviä aikoja: alennusmyyntien loppuhuipennus on monissa paikoissa käsillä.

Pyrin yleensä keskittämään lastenvaateostokset alennusmyyntiaikoihin tai Italian-reissuihin, parhaassa tapauksessa molemmat yhdistyvät. Italiassa alennusmyynnit alkavat perinteisesti kesällä elokuun alusta ja joulusesonkina loppiaisen jälkeisenä päivänä. Tosin viime aikoina paineita alennusmyyntien aikaistamiseen on ollut Italiassakin , ja useat kaupat myyvät alennetuin hinnoin jo muutamaa päivää ennen virallista alennusmyyntiaikaa. (Suomessahan tämä on lähtenyt ihan käsistä ja välillä tuntuu, että aina on kaupoissa jokin ale.)

Tämän joulun sesonkina alennusmyyntejä aikaistettiin Italiassa virallisesti, ja ne alkoivat jo lauantainta 5. tammikuuta. Meille se oli onni, sillä saimme peräti kolme päivää aikaa käydä alennusmyynneissä ennen paluulentoa.

Eipä kaupoista silti paljon mukaan tarttunut, outoa kyllä, mutta asialle oli järkevä selitys:

Emme kerinneet kauppoihin alennusmyyntien kahtena ensimmäisenä päivänä, kun oli niin paljon sukulaisvierailuja ja muuta ohjelmaa, ja viimeisenä Rooman-päivänä heräsin aamuyöllä ihan kauheaan oloon. Edellisillan myöhäinen ateria alkupaloineen ja jälkiruokineen pyrki ulos vatsalaukusta ja palelin peittojen alla kuin horkkatautinen.

Appivanhempieni perheessä liikkeellä ollut flunssavirus oli iskenyt minuunkin.

Raahauduin kyllä alennusmyynteihin Euroma2-ostoskeskukseen, kuten suunniteltu oli, mutta koska olo ei ollut hääppöinen, en kyennyt ajattelemaan selkeästi. Mitä lapset tarvitsivat, tarvitsivatko mitään, kenelle kummilapselle pitikään ostaa lahjoja vai olinko ne jo ostanut? Ilmassa oli myös ikään kuin jonkinlaista kylläisyyden tunnetta: meillä kaikilla on jo ihan tarpeeksi vaatetta, mitä niitä enää lisää. Kyllä, minulla tosiaan taisi olla kuumetta.

Mukaan tarttui vain muutama hassu vaatekappale ja nekin huonosti harkittuja, onneksi ovat kuitenkin osoittautuneet ihan hyviksi ostoksiksi. Villatakkia pojille, housut, paita ja mekko esikoiselle, lahja kummitytölle. Eipähän ostosten vähyys juuri haitannut. Juuri nyt ihan oikeastikin tuntuu, että lapsilla on sopivan kokoisia vaatteita kullakin enemmän kuin tarpeeksi. Sitä paitsi, niitä ainoita joita oikeasti tarvittiin, on Italiasta turha etsiä: toppahousuja, talvihaalareita, talvikenkiä. Sellaiset ostokset on syytä suosiolla jättää Suomeen, sillä italialaisilla perusvaatekaupoissa myytävillä "talvi"vaatteilla ei Suomen oloissa tee juuri mitään, lähinnä ne ovat vain kauniita katsella.

Talvivaatteissa ja -kengissä luotan suomalaisiin tai pohjoismaalaisiin merkkeihin kuten Reimaan, Polarn O. Pyretiin, Kuomaan, Didriksoniin, Ticket to Heaveniin, tässä järjestyksessä. Lisäksi minulla on ihan uusi tuttavuus, Color Kids, niin kutsuttu halpismerkki jos olen oikein ymmärtänyt, mutta ensikokemus on ollut todella hyvä! Kuopuksen haalari on ollut kovassa käytössä nyt muutaman viikon kaikenlaisessa lumi- ja loskakelissä, ja aina on vedenpitävyys ollut hyvää. Eikä ole mitään käytön jälkiä vielä ilmaantunut eikä niitä siinä entuudestaan paljon ollut, vaikka ostin haalarin käytettynä. Mistään ei huomaa, että kyseessä olisi "halpis"merkki.

Uskon, että monissa merkeissä on hinnassa mukana ns. brändilisää eli mielikuvalisää, maksetaan siitä että halutaan käyttää sitä mikä on nyt "in". Sellainenhan on kauhean typerää, mutta myönnän että sorrun siihen joskus itsekin... Liekö syynä se, että kun jotakin merkkiä alkaa nähdä ympärillään siellä sun täällä, se alkaa näyttää yhtäkkiä kauhean kivalta, vaikka kaupan vaaterekillä ei siihen olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Tai sitten sitä haluaa näyttää ulospäin kuulumista johonkin tietynlaiseen ihmis- ja perhetyyppiin: "me käytämme laatua", "me haluamme olla yhtä rento ja hyvännäköinen perhe kuin tämän vaatteen mainoksessa", "me emme välitä valtavirrasta", "tunnustamme mustaa/värejä tai vannomme hauskuuden/leikkisyyden/mustavalkoisuuden tms nimeen haluten kertoa sillä persoonastamme kiinnostavia asioita" jne., mitä nyt sitten ihmisen päässä tiedostaen tai tiedostamattomasti liikkuu liittyen kulutuskäyttäytymiseen, hankintoihin ja mainonnalle altistumiseen.

Usein tietysti korkea hinta kertoo myös laadusta. Joitakin ulkovaatteita, esimerkiksi erästä tytölle ostamaani Ticketin takkia, saa käyttää vaikka minkälaisissa kurakeleissä, niin aina vaan kuran alta kuoriutuu kuin uusi vaate. Lika yksinkertaisesti vain karisee irti pinnalta ja sen alta paljastuu vahingoittumattoman puhdas kangas. Mitähän lie tököttejä siihen on isketty, että semmoinen taikuus on mahdollista, toivottavasti ei mitään terveydelle tai ympäristölle haitallista.

Ilokseni olen huomannut, että näitä hyvänlaatuisia talvivaatteita saa käytettynä todella edullisesti. Jopa täysin uusia vaatteita myydään runsaasti netin kierrätysryhmissä, ja tämän vuoden puolella olenkin tehnyt niiden kautta lapsille monta hyvää hankintaa. ( Reiman toppahousut, käyttämättömät talvikengät Polarn O. Pyret, edellä mainittu haalari, niinkään käyttämätön Polarn O. Pyretin kauden malliston takki tytölle, sen mitä himoitsin silloin kun se syksyllä tuli kauppoihin, käyttämätön huppari kuopukselle, sekin P.O.Pin)

Polarn O.Pyretin hupparista maksoin alle puolet normaalihinnasta.

Takissa oli vielä laput kiinni, hinta - 40 %

Näitä Kavatin kenkiäkin olin himoinnut kaupassa, kierrätysryhmästä sain ne käyttämättöminä puoleen hintaan .

 Suomalaisista, nyt loppusuoralla olevista kauppojen alennusmyynneistä olen tehnyt vain yhden ostoksen, asun esikoiselle lastenvaatesuosikkikaupastani Benettonista:



En ole siis kokonaan luopunut kauppojen alennusmyyntien seuraamisesta, vaikka second hand -innostus onkin iskenyt. Olen käynyt Kampissa ja Sellossa lastenvaateliikeissä monena päivänä viime viikkoina, mutta niin vain olen poistunut aina tyhjin käsin, äsken mainittua poikkeusta lukuun ottamatta.

Ostoksilla olossa läheskään aina olekaan tärkeintä ostaminen, vaan se että saa plärätä valikoimaa ja iloita mahdollisuudesta, että jotain kivaa ja hyödyllistä voi löytyä halvalla. Olkoon kulutuskeskeistä tai ei, niin uudet vaatteet piristävät aina, tulivatpa ne sitten itselle tai lapsille. Vielä enemmän ne piristävät, sen olen huomannut, kun ne hankkii kierrätysperiaatteella. Mikään uutena ostettu ei tuota samanlaista iloa kuin hyvä ja edullinen kierrätysostos, sellainen joka on toiselle tarpeeton mutta itselle ahkeraan käyttöön tuleva löytö.

Eräs mielenkiintoinen seikka kulutuskäyttäytymiseeni vaateostoksissa liittyy, enkä muiden äitien kanssa käymistä keskusteluista päätellen ole ainoa. Ostelen nimittäin vaatteita mielelläni myös itselleni, mutta ulkovaatteita hankin järjestään lähes pelkästään lapsille. Äsken aamupäivällä kun taas ulkoilimme, tällä kertaa aurinkoisessa talvisäässä rymyten, pistin jälleen merkille tämän hassun seikan.  Lapseni kyllä ovat puettuja viimeisen päälle suojaaviin sateen-, tuulen-, kosteuden- ja kurankestäviin vaatteisiin lumilukkoineen ja teipattuine saumoineen, mutta itse peuhaan lumessa iänikuisissa kuluneissa toppahousuissani, jotka olen ostanut joskus vuonna X alelaarista, ilman mitään teknisiä ominaisuuksia.

Sama koskee ulkoilutakkiani. Oikein superlämmintä talvitakkia en edes omista, pari toppatakkia kyllä mutta eivät ne mitään vettä pidä eikä niitä ole käsitelty tuulenpitäviksi tai sisältäpäin hengittäviksi. Niissä sitten palelen leikkipuistossa seisoskellessani ja katson, kun lapset touhuavat teknisissä ulkoiluvaatteissaan, yleensä kuumissaan koska hehän ovat liikkeessä koko ajan. Ja jos innostun peuhaamaan lumessa lasten kanssa, niin sitten on takki äkkiä läpimärkä.

Kengät sentään ovat uudet, Roomasta ostetut talvisappaat, scarponet, mutta niiden laadun kanssa on kyllä vähän niin ja näin. Maksoin niistä kaksikymppiä, ja hintansa mukaisesti niihin on jo tullut yksi reikä, ja jalkani palelevat niissä kahdesta villasukasta huolimatta. Mutta hienon väriset ne ovat, punaiset kuin tomaatti, mutta pelkällä värillä ei lumihangessa pitkälle pötkitä...

Voisi olla ihan hyvä idea jonakin vuonna keskittyä alennusmyynneissä etsimään itselle laadukkaat ja kestävät talviulkoiluvaatteet. Siinä on kun sekin hyvä puoli, ettei tarvitse taas vuoden päästä olla etsimässä, kun oma vaatekoko ei (toivottavasti ainakaan) enää kasva.

PAROLA DEL GIORNO: saldi = alennusmyynnit Oggi cominciano i saldi, ma si puo risparmiare anche comprando vestiti a seconda mano. = Tänään alkavat alennusmyynnit, mutta rahaa voi säästää myös ostamalla vaatteita käytettynä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa

Vastasyntyneestä kiukuttelijaksi - "kiukuttelu" on tärkeä etappi lapsen kehityksessä

Miksi kaksi on ideaali lapsiluku ja pyykkikone ei ole tehnyt meistä onnellisempia