Papaija ja muut kesän energiaeliksiirit

Fermentoitua papaijaa annospusseissa.
Neljä päivää Roomasta paluun jälkeen tilanne on tämä: levottomien aamujen (lue niistä täältä) aiheuttamat univelat on vihdoin saatu nukuttua takaisin (tänä aamuna heräsin klo 12.25), aiottu puhdistuskuuri on kutistunut puoli päivää kestäneeseen hedelmäpaastoon, ja päivälliseksi söin jälleen kerran pastaa (tällä kertaa superraskasta lasagnea).

Vaikka arvelin, että pasta ei maistuisi ainakaan viikkoon, jo perjantaina söin sitä jälleen ja vielä aitoitalialaiseen tyyliin lähes kaksi tuntia pastakastiketta hauduttaen. Pöytä sattui vielä olemaan täynnä vieraita, ja kauhoin pastaa kattilasta lautasille kuin Rooman-anoppini ikään.

Pihveistä olen sentään pysytellyt erossa. Pastansyönnin ja jopa jäätelönsyönnin jatkumisesta huolimatta olo on ihmeteltävän energinen, vaikka univelkoja olenkin nukkunut takaisin aina viime yöhön asti. Energisyyden takana on ainakin paluu omille tutuille lenkkipoluille Suomen suloisessa kesäluonnossa. Mikään ei ole parempaa piristysruisketta kuin kunnon juoksulenkki linnunlaulussa, kesän tuoksussa ja yltäkylläisessä vihreydessä.

Kaiken lisäksi olen vihdoin löytänyt ravintolisän, jolla on selkeitä, heti huomattavissa olevia vaikutuksia. Kannatti pääsiäisestä asti odottaa, että pääsen takaisin Roomaan ja hankkimaan ehkä maailman parasta väsymyksentorjujaa:

fermentoitua papaijaa, papaya fermentata. Viime Italian-reissulla törmäsin vähän siellä sun täällä tähän ihmeelliseksi mainostettuun tuotteeseen. Paljon se lupasikin: lisää energiaa, iltapäiväväsymyksen ja aamuväsymyksen vähenemistä, immuunipuolustuksen vahvistumista. Papaina-entsyyminsä takia papaijan pitäisi myös helpottaa ruuansulatusta, ja korkean antioksidanttipitoisuutensa vuoksi se vähentää tehokkaasti oksidatiivista stressiä eli vapaiden radikaalien aiheuttamia haittoja elimistössä. Nuorekkuuseliksiirikin siis vielä.

Kuten aina, niin papaijankin kohdalla olin aluksi melko skeptinen, mutta silti kokeilunhaluinen. Pääsiäisreissulla tuote jäi vielä ostamatta, mutta kun pääsin takaisin Italiaan, päätin heti kokeilla, vaikkakin liikoja toivomatta. Iltapäiväväsymys (ja väsymys ylipäätään) on minulle jo niin tuttu seuralainen, karppasinpa tai en, että ei ihme, että olen luopunut toivosta. Mutta jos jokin valmiste lupaa vahvempaa vastustuskykyä ja sen päälle vielä vähemmän väsymystä, niin pakkohan sitä on kokeilla, vaikka hinta hipookin kolmeakymmentä euroa 30 kappaleen jauhepussista eli kuukauden satsista.

Nyt takana on hieman yli puolet kuurista. Jo reilun viikon käytön jälkeen huomasin, että iltapäivisin minua ei todellakaan väsyttänyt, eikä aamuisinkaan niin paljon kuin tavallisesti. Puolen tunnin ylösnousupöpperöisyyden sijaan aamu-unisuutta kesti viitisen minuuttia, vaikka lapsi herätti lomalla joka aamu tuntia tai paria kotirytmiä aikaisemmin (aikaerosta ja mummolassa olon tuomasta innostuksesta johtuen).

Lomafiiliksiinkään ei voi tässä vedota, sillä tavallisesti olen lomillani ihan yhtä väsynyt kuin muulloinkin, eikä tällä kertaa kyseessä edes ollut puhdas loma vaan työasioita hoidin siinä missä kotonakin. Myöskään enemmällä auringopaisteella ja lisääntyneellä valolla ei voi asiaa selittää, sillä ensimmäinen viikko Roomassa kului poikkeuksellisen kylmässä, pilvisessä ja jopa sateisessa säässä. Suomen kesäkuu tarjoaa tuplasti enemmän valoa muutenkin, sillä Rooman korkeudella pimeä tulee jo yhdeksän tienoilla ja aurinko nousee vasta puoli kuuden maissa.

Juuri näinä sateisina ja kylminä Rooman-päivinä huomasin, että vaikka olisi ollut kaikki syy olla jopa hiukan apealla mielellä (Suomessa paahtoi mahtava helle ja minä värjöttelin Italiassa sateessa ja kylmässä), olinkin pirteä ja energinen. Siitäkin huolimatta, että söin pastaa ja sokeria enemmän kuin laki sallii ja pysyttelin paljon sisätiloissa, kun sade yltyi liian kovaksi jopa lenkkeilyyn.

Sen jälkeen kun lapsi loppulomasta sairastui ja muutama yö kului rikkonaisesti yöheräilyjen takia, päiväväsymys totta kai sai taas kunnolla vallan, mutta jo parin kunnolla nukutun yön jälkeen olen taas ollut kuin uusi ihminen.

Papaijanko ansiota? Kukapa sen lopulta tietää, mutta oma uskoni pikku jauhepusseihin ainakin on kova. Se on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä. Vaikka söisi pieniä kiviä ja uskoisi niiden auttavan vaivaansa, saattavat ne oikeasti auttaakin.

Paitsi että papaija nyt ihan oikeastikin sisältää paljon kaikkea hyvää, kuten C-vitamiinia, seleeniä, magnesiumia, kalsiumia, betakaroteenia ja flavonoideja. C-vitamiinia siinä on jopa enemmän kuin kiivissä ja betakaroteenia (A-vitamiinin esiastetta) enemmän kuin porkkanassa. Ei niistä ainakaan haittaa voi olla, vaikka olisi kuinka skeptinen tahansa tuotteen suhteen.

Fermetoitu papaija pitää sisällään kaikki tuoreen papaijan hyvän, mutta tiiviimmässä muodossa. Fermentointi (eräänlainen käymismenetelmä, joka papaijan kohdalla kestää jopa useita kuukausia) tehdään kypsistä mutta vielä hiukan vihreistä papaijoista, joissa ravintoaineet ovat parhaiten tallella. Hedelmästä käytetään niin hedelmäliha, siemenet kuin kuori, eli kaikki ravintoaineet saadaan talteen (hedelmien kuorissa suojaravintoaineita on yleensäkin aina eniten).

Saa nähdä, olenko löytänyt omalle kohdallani sopivan energiaeliksiirin, vai hautautuuko papaya fermentata lopulta muiden unohdettujen kokeilujen joukkoon. Ainakin tällä hetkellä tuntuu hyvältä ja toiveikkaalta: mitä jos ensi syksykin voisi kulua ilman ainaista väsymystä? Toistaiseksi en ole löytänyt fermentoitua papaijaa Suomesta, mutta onneksi tiedossa on lisää Italian-matkoja. Kuurini loppuu nimittäin aivan pian ja sitten nähdään, iskeekö väsymys taas päälle, ja vielä parhaimpaan heinäkuiseen loma-aikaan.

Toivottavasti ei. Onneksi kesä tarkoittaa runsaasti tuoreita marjoja, kasviksia ja (toivon mukaan)aurinkoista ulkoilmaa, ja juoksentelua suviluonnossa. Eiköhän niillä aineksilla ainakin pahin väsymys pysy kaukana ihan yhtä hyvin kuin käydyllä papaijalla. 

Voi olla, että papaija on oikea nuorekkuuseliksiiri korkean antioksidanttipitoisuutensa takia. Silti tänä aamuna herätessäni 12 tunnin yöunien jälkeen huomasin jälleen kerran, että milloinkaan muulloin ei iho hehku niin raikkaana ja nuorekkaana kuin kunnon yöunien jälkeen (paitsi ehkä silloin, kun on rakastunut...).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa