Muodonmuutoksia

Ruusu hiuksiin ja menoksi.
Muodonmuutos kaupunkilaisesta mökkiläiseksi menee näin: Menomatkalla iholla vielä komeilee BB-voide ja ripset on asianmukaisesti taivutettu "pirteämmän yleisvaikutelman" aikaansaamiseksi, kuten naistenlehdissä neuvotaan. Huoltoaseman vessassa vilkaisu peiliin ja varmistus, että hiukset ovat varmasti hyvin.

Mökkisaunassa voiteet ja rasvat huuhtoutuvat rantasaunan viemäristä alas ja loput juhannuskylmään järviveteen. Saunan jälkeen kosteusvoide iholle ja dödö kainaloon, muutama harjanveto hiuksiin ja mökkilook alkaa olla valmis.

Seuraavana aamuna kasvovoiteen levitys, mutta jo sitä seuraavana aamuna sekin unohtuu. Ainoa kosmetiikka, joka mökkioloissa on välttämätön, on hampaanpuhdistusvälineet sekä aurinkovoide, ja viimeisinkin vain siinä tapauksessa ellei halua käristää ihoaan punaiseksi. Ja jos haluaa vähän kaunistautua, riittää että hakee pihalta juhannusruusun korvan taakse.

Kolmantena mökkipäivänä havahdun siihen, että en ole katsonut itseäni peilistä moneen päivään. Se on ihmeellisen vapauttava tunne. Tosin mieleen juolahtaa heti, että olisi varmaan kyllä jo syytä vilkaista. Vilkaisu aiheuttaa aivan päinvastaisen reaktion, kuin olin etukäteen ajatellut:

Sen sijaan, että peilistä katsoisi tuhkanharmaa ja katselukelvoton naama, siellä odottaakin auringon pirteäksi päivettämä, ihan mukiinmenevä näky.  Ja ihan ilman kotoista kosmetiikkakokoelmaani - vaikka olen jo pitkään luullut, etten tulisi toimeen ilman sitä.

Tähän väliin on täsmennettävä, että tarkalleen ottaen en juhannustani missään mökillä edes viettänyt, vaan ihan kunnon omakotitalossa sedän vieraana. Rantasauna oli kuitenkin aitomökkiläinen, ja sedän epäkuntoisen vessan takia elämä muussakin mielessä lähenteli mökkiolosuhteita. Yhden jos toisenkin juhannusvieraan nähtiin harppovan pitkin peltoja ja koivikkojen kätköissä äkillisen oman rauhan kaipuun - tai muun hädän -  iskiessä.

Mökkielämä opettaa monenlaista, myös tyytymistä pariin kosmetiikkaputeliin. Tämän jälkeen tuntuu melkein rasittavalta palata kaupunkiin ja alkaa taas miettiä, onko otsaryppyni syventynyt, näytänkö 30- vai 40- vuotiaalta ja miten saisin ihoni näyttämään virheettömämmältä. Puhumattakaan siitä, että on alettava taas suitsia kulmakarvojen kasvua, suoristaa hiuksia ja suunnitella juurikasvun värjäämisvälejä. Kaikki tavattoman tylsiä ja aikaavieviä toimenpiteitä, mutta kaupunkioloissa muka niin välttämättömiä.

Pitäisiköhän kokeilla kotonakin, miltä tuntuu elää ilman peiliä ja Shiseidon Perfect Rougen sävyä numero 341? Olisi varmasti hurjan vapauttavaa, jos se onnistuisi. Toisaalta, on ihan hyvä että kodissa on esine, joka kertoo hiuksien pesutarpeesta, eikä sitä tarvitse päätellä rasvaisen tukan hajun perusteella. Oikeansävyisen huulipunan kaltaista päivän piristäjää taas en tiedä toista - se auttaa silloinkin, kun aurinko ei enää päivetä eli kun herää pimeänä talviaamuna ja yrittää saada itsestään kelvollista katsottavaa.

Kun palaa kaupunkiin, muodonmuutos tapahtuu toisin päin. Itse olen vielä välivaiheessa. Saunomisessa rasvoittuneet hiukset on tänään viimein pestävä (pesen pitkiä ja paksuja hiuksiani vain noin kerran viikossa), ja aamulla tarkastelin kodin kirkkaan vessanpeilin edessä kolmen päivän pesemättömyyden jälkiä kasvojen iholla. Järvivesi ei sittenkään puhdista samalla tavalla kuin puhdistusmaito, totesin havaitessani ilkeän ja aristavan finninalun leuassa. 

Ihon tukkeutumiseen saattaa tosin vaikuttaa myös juhannuksen vähintäänkin sekalainen ruokavalio. Makkaraa, jäätelöä kyläkaupasta, lettuja ja jäätelöä, grilliherkkuja, jäätelöä kyläkaupasta, pullaa kahvipöydästä, makkaraa ja vielä vähän jäätelöä. Edes tuoreiden mansikoiden runsas nauttiminen eikä edes perinteinen juhannusjuoksu Haponlahdelle kyennyt kompensoimaan epäterveellisten herkutteluiden epäsuotuisia vaikutuksia.

Edellä mainituista vessaolosuhteista ja yllä kuvatusta ruokavaliosta johtuen myös vatsa sanoi hetkeksi yhteistyön irti, ja yleinen tukkeutuminen näkyy ilmeisesti myös ihossa. Parasta juhannuksessa kuitenkin oli, että vaikka välillä olo oli kuin punkilla ja palautusruokana lenkin jälkeen toimivat räiskäleet mansikkahillolla, ei mielessä käväissyt kertaakaan, että kylläpä tässä nyt syödään epäterveellisesti. Olin siis lomalla myös terveellisyystietoisuudesta - tervetullutta sekin silloin tällöin toteutettuna.

Juhannusyön valoisa hämäränhetki oli juuri niin kaunis kuin aina ennenkin, ja euforia kuumasta saunasta järviveteen juostessa juuri niin nautinnollinen kuin pitikin. Saunajuomaksi vielä Bonacquan villivadelmavettä, eikä muuta tarvittu. Juhannus oli - jälleen kerran - täydellinen.
Juhannusvihdan teossa.
Mökkiranta.

Kokko paloi hienosti ja savusi läpi koko yön (naapureiden iloksi...)


Juhannuksen kaunein hetki.

Kottarainen kurkistaa.

Nera kaihoaa veneeseen.

Juhannuspäivän paistetut muikut.
 Kun tukka on pesty ja minimaalinen mökkikosmetiikkakokoelma purettu laukuista kaappeihin, on aika ryhtyä kaupunkilaismuodonmuutoksen seuraavaan vaiheeseen eli tukkeutuneiden ihohuokosten aukaisuun. Seuraavina päivinä ruokalistalta löytyy ainakin runsaasti vihreitä kasviksia (lehtivihreää), aineenvaihduntaa ja ruuansulatusta vauhdittavia ruoka-aineita kuten ananasta, chilipaprikoita ja mansikoita.

Jos oikein paljon innostun, saatan jatkaa pienimuotoista detox-kuuriani koko heinäkuun ajan. Kuukauden Roomassa oleskelua silmällä pitäen se ei olisi ollenkaan hullumpi ajatus. Ilman jonkinlaista kevennystä ja valmistautumista ei kuukauden oleskelusta Italiassa seuraa mitään muuta kuin (ruuansulatus-, terveys-,  paino- ym.) ongelmia, sen olen kokemuksesta oppinut.




Kommentit

  1. Mulla on olluttuo "mökkiolemus" nyt vuorotteluvapaalla ollessa vähän turhankin usein päällä:-)En jaksa meikata, tukka pinnillä kiinni jne. Aamuisin suihkun yhteydessä tulee sentään kasvot puhdistettua kunnolla, mutta iltaisin se jää turhankin usein. Kun ei ole sitä meikkiä, joka pitäisi pois hinkata.

    Joko muuten olet kokeillut niitä Chlorella-viherleväpuristeita?

    VastaaPoista
  2. Mökkilookki on rentoa, siitä ei pääse mihinkään! Ja me suomalaiset naisethan tuppaamme olemaan melko mukavuudenhaluisia =). Itsekin aina kotona ja vapaalla heittäydyn rennoksi, mutta työroolin yritän sentään pitää "asiallisena", ja juhlat tietysti on asia erikseen, silloin on kiva laittautua. Mutta kieltämättä joskus tuntuu, että arki tai pyhä, tarvitseeko sitä todella kaikkia niitä kosmetiikkaputioita, joita omistaa??

    Chlorella-levää söin talvella säännöllisesti sen 6-10 tablettia päivässä. Sairastin pari kolme flunssaa eli normitalvi silti... Nyt on leväpuristeet vähän jääneet, mutta juuri parhaillaan olen perehtymässä lehtivihreän ominaisuuksiin työn puolesta, ja on käynyt mielessä että nyt täytyy taas aloittaa chlorellan syönti! On se semmoinen ravintopommi. Mutta nyt kesällä on ihanaa, kun saa lehtivihreää ja kaikkea muutakin hyvää tuoreista oman maan kasviksista! Mites itse, vieläkö levä on käytössä?

    VastaaPoista
  3. Kyllä Chlorella menee edelleen ihan säännöllisesti. Otan sitä joka päivä 12 puristetta ja jos on vähänkään sellainen olo, että flunssa on nurkan takana, nosta 16 tablettiin. Mun kohdalla se on kyllä toiminut, sillä ennen Chlorellaa mulla oli keskimäärin 4 poskiontelotulehdusta/vuosi ja nyt on ollut reilun kahden vuoden aikana 1 ja sekin olin Italiassa siellä jäätävissä olosuhteissa :-)

    VastaaPoista
  4. Oho, kuulostaa toimivalta. Otatkin sitä näköjään reilummin kuin minä, pitäisi ehkä munkin nostaa annostusta. Mulla on echinaforse-tipat toiminut vähän samaan tapaan, eli kun flunssa meinaa iskeä niin otan niitä, ja aika usein auttaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni