Vuosi sitten sairastuin koronaan ja on yksi oire, josta en vieläkään ole päässyt eroon
Viimeinen ulkoilu ennen koronaa. Tänään vietän kyseenalaista vuosipäivää: on tasan vuosi siitä, kun minulla alkoivat koronan oireet. Harva päivä tässä elämässä on jäänyt niin yksityiskohtaisesti mieleen kuin vuodentakainen maanantai. Vietimme tuolloin aamupäivän poikien kanssa urheilukentällä - oli se ikuisen marraskuun talvi, ja välillä tuotti isoja vaikeuksia keksiä lapsille kiinnostavaa ulkoilua joka päivälle. Urheilukentällä oli aina hauskaa. Juoksimme kilpaa, heitimme keihäskeppiä, hyppäsimme pituutta. Kotimatkalla silloin viisivuotias keskimmäinen alkoi valittaa, että jalkoihin koskee . Ja käsivarsiin. Olipa meillä rankat treenit, ihmettelin. Kävimme kirjastossa, vaikka lapsi yhä yltyvästi valitti kipeitä jäseniään. Kotona hän lysähti sängylle ja sanoi että paleltaa ja päätä särkee. Siinä samassa myös kolmevuotias, vielä urheilukentällä pirteänä juossut pikkuveli mönki sohvalle ja halusi peiton päälleen. Eikä suinkaan vain matkiakseen isoveljeään: molempien otsat olivat kuu...