Mustikkapasta

Viimeinen ulkoilu ennen koronaa. Tänään vietän kyseenalaista vuosipäivää: on tasan vuosi siitä, kun minulla alkoivat koronan oireet. Harva päivä tässä elämässä on jäänyt niin yksityiskohtaisesti mieleen kuin vuodentakainen maanantai.  Vietimme tuolloin aamupäivän poikien kanssa urheilukentällä - oli se ikuisen marraskuun talvi, ja välillä tuotti isoja vaikeuksia keksiä lapsille kiinnostavaa ulkoilua joka päivälle. Urheilukentällä oli aina hauskaa. Juoksimme kilpaa, heitimme keihäskeppiä, hyppäsimme pituutta. Kotimatkalla silloin viisivuotias keskimmäinen alkoi valittaa, että jalkoihin koskee . Ja käsivarsiin. Olipa meillä rankat treenit, ihmettelin. Kävimme kirjastossa, vaikka lapsi yhä yltyvästi valitti kipeitä jäseniään. Kotona hän lysähti sängylle ja sanoi että paleltaa ja päätä särkee. Siinä samassa myös kolmevuotias, vielä urheilukentällä pirteänä juossut pikkuveli mönki sohvalle ja halusi peiton päälleen. Eikä suinkaan vain matkiakseen isoveljeään: molempien otsat olivat kuu...

Kuin kypsyneet, juuri lehtensä pudottavat tulppaanit - ihminen neljänkympin kynnyksellä? Lauantai-ilta. Istun kotisohvalla ja luen kirjaa, kuten olen tehnyt ehkä noin puolet elämästäni. Ulkona sataa lunta, aurinkoiset kevätpäivät ovat hetkeksi vaihtuneet takatalveen ja kantohankiin ja jäsenissä tuntuu iltapäivän ulkoilut pulkkamäessä ja kävelyretkellä lasten kanssa.  Yritän keskittyä kirjaan, sinänsä erinomaiseen Maja Lunden Viimeiset -romaaniin, ilmastokvartetin kolmanteen osaan, mutta ajatus lipeää. Ajattelen hyvää ystävääni, joka tänään viettää syntymäpäiväänsä, tarkemmin sanottuna 40-vuotispäiviään , kuten olen vähän väliä tänään ajatellut. Ajattelen timanttisormusta jonka hän sai mieheltään lahjaksi. Ajattelen sitä, miten olemme yhdessä pelänneet tämän hetken saapumista - neljäkymmenvuotispäivää! - ja nyt se on täällä.  Nyt tämä vuosi 2021 on saapunut, se jolloin minä ja iso osa ystävistäni ja tuttavistani - olen tutustunut heihin joko esikoulussa, peruskoulussa, rippi...

Perhepeti. Jokin aika sitten heräsin keskellä yötä erittäin ikävään tunteeseen: jokin iskeytyi silmääni täydellä voimalla. Se jokin, tarkemmin sanoen pieni nyrkki, kuului vieressä nukkuvalle kuopukselleni. Tärsky oli kunnon mottaus, joka sai verkkokalvoni välkehtimään ja silmät vuotamaan, ja tietysti kipu oli kova.  Silmä jatkoi vuolasta vuotamistaan kauan aikaa, eikä kipukaan ihan heti hälvennyt. Yön pimeydessä pohdin, heräisinkö aamulla mustan silmän kanssa ja mietin jo kaikkia tulevia kiusallisia tilanteita, jolloin naapurit tai vastaantulijat näkisivät sen, saisin selitellä asiaa ja silti he luulisivat ties mitä. "Syyllinen" vieressäni veteli sikeitä ilman aavistustakaan siitä, mitä oli tullut tehtyä.  Kerta ei ollut suinkaan ensimmäinen, kun kuopus on mäiskinyt tai potkinut minua unissaan. Toisella puolellani puolestaan nukkuu, potkii ja huitoo toinen poikani keskimmäisemme, joka viimeistään aamuyöllä vaihtaa omasta sängystään siihen mukavampaan. Mutta ensimmäistä kert...

Kaupallinen yhteistyö: Saimaa Holiday Oravi Village. Big Cat -luksusasuntolaiva Oravin kanavassa. Seison pehmeällä kokolattiamatolla, lasken repun selästäni. Katson puhtautta kiiltelevää keittiötä edessäni, katettua ruokailupöytää, nojatuoleja, valtavista ikkunoista avautuvaa järvimaisemaa. Tässä on sauna ja tässä wc, tästä säädetään kotiteatterijärjestelmää ja tästä lattialämmitystä, täältä löytyvät pyyhkeet ja ruoanlaittovälineet ja pesukoneet.  Seison luksusasuntoveneessä  ja vieressäni sen omistaja kertoo minulle kuinka kaikki siellä toimii, sillä minun on tarkoitus viettää täällä yö .  Riisun takkini sillä sisällä tulee kuuma. Kun takki on jo naulassa, muistan yhtäkkiä että toppahousuni ovat aivan rikki. Niissä on haaroissa iso reikä josta täyte pursuaa ja kangas repsottaa puoleen reiteen asti.  Laivan omistaja selittää nyt aluksen energiataloudesta ja ekologisuudesta - kesällä ja aurinkoisella säällä sähkö tulee aurinkopaneeleista, muutoin akkuvirralla ja sat...