Italialainen influenssa

 Hetki on jäänyt mieleeni: Istun lentoaseman tuloaulassa matkalaukkuhihnan ääressä. Hihna ei ole liikkunut puoleen tuntiin, ihmisiä kerääntyy yhä uusilta lennoilta odottamaan laukkujaan. Kova pakkanen hidastaa laukkujen kuljettamista, lukee punaisella aulan näyttötauluissa.

Odottaminen täpötäydellä lentokentällä on aina ikävää, mutta erityisen ikävää se on juuri nyt. Olen iloinen, että olen poikien kanssa löytänyt penkit, joilla istua. Tavallisesti en penkeistä ja istumisesta välitä, mutta nyt en pärjäisi ilman.

Takana on kolmen tunnin lento Roomasta koti-Suomeen, sitä ennen kävelyä ja hikoilua lentokentällä – kaikki olotilassa, jossa mieluummin viettäisi kaiken ajan vaakatasossa. Kuumetta ei sentään enää ole, mutta raajat ovat kuin ultrajuoksun jäljiltä, pää täynnä räkää ja lennon jäljiltä tukkoisilla korvilla en ole kuulla sanaakaan virkailijan puheesta, kun hetkeä myöhemmin selvitän kadonneen laukkuni kohtaloa tulopalvelun tiskillä.

Männynuutehunajaa, vitamiineja, immuniteetinvahvistajaa...Italialaisten
luontaistuotekauppojen valikoima on ilahduttavan laajaa.

Pojat istuvat uupuneina matkahihnalta lopulta putkahtaneen toisen matkalaukkumme päällä, kun viimein saan selville että toinen laukkumme on jäänyt Rooman lentokentälle. Ja kun tuntia myöhemmin olemme kotona, lysähdämme sohvalle heti kun saamme ulkovaatteet riisuttua ja höperönä onnesta hosuvan koiran tervehdittyä.

Ajattelen puolta perhettä, esikoista ja miestäni, joka jäi Roomaan potemaan. Sitä puolikasta, jolla kuume yhä huitelee lähes neljässäkymmenessä ja jatkuvahko yskä vaivaa. Oli vähällä, ettemme joutuneet jäämään kaikki Italiaan taudin vuoksi, ja silloin olisi ollut edessä paljon enemmän rahanmenoa: koko perheelle olisi täytynyt hankkia uudet lentoliput kahden sijasta.

Kahdeksan miljoonan influenssapotilaan joukossa

Mikä ihme meihin oikein on iskenyt? Kohta neljän vuoden takaisen k-taudin potemisen jälkeen tällaista tautia ei ole koettu – olen jopa ollut harvinaisen terve nämä vuodet, viime talvien koronan jälkeiset supertautitalvet mukaan lukien.

Influenssahan se! Ja se iski silloin kuin sitä vähiten halusi – keskellä Rooman-matkaa. Ensimmäiset viisi päivää reissusta menivät ihan hyvin ja tavanomaiseen tapaan: kahvila-aamiaisia, ystävien tapaamista, ravintolaillallisia, kävelyä Rooman keskustassa, kirjakauppakäyntejä, juoksulenkkejä Via Appia Anticalla.

Iltaisin katselimme televisiosta uutisia, joissa puhuttiin Italiaa kurittavasta influenssa-aallosta. Olimme myös kuunnelleet ystävien ja naapureiden päivittelyä loputtomasta tautisuosta, jossa koko kansa tarpoi.

Kaikki ovat koko ajan kipeinä, kuulimme jokaiselta jonka kanssa aiheesta puhuimme. Naapurin ystäväperheemme oli ollut joulun taudin kourissa. Ystäväporukkamme, muutaman pariskunnan ja heidän lastensa muodostama joukko, jonka kanssa vietimme uudenvuoden, oli ollut koronassa juuri joulun alla. Osa poti jotakin flunssaa yhä vieläkin.

On koronaa, flunssia, vatsatautia, nyt vielä tämä poikkeuksellisen kova influenssa-aalto. Jo kahdeksan miljoonaa italialaista on sairastunut ja joko potee influenssaa parhaillaan tai on juuri toipunut, kertoivat uutiset.

Kahdeksan  miljoonaa on aikamoinen määrä. Joku näistä kahdeksasta miljoonasta viruksen meihinkin tartutti.

Uusivuosi saatiin vielä vietettyä normaalisti, ja uudenvuodenpäivänä kävin tunnin reippaalla juoksulenkillä. Olin elämäni kunnossa!

Oireina korkeaa kuumetta, päänsärkyä, lihassärkyä, oksentelua, kurkkukipua...

Siinä vaiheessa ensimmäinen perheenjäsen oli jo sairastunut. Nopeasti perässä seurasivat kaikki muut, päivän välein. Äkillinen kuumeennousu, järkyttävät lihaskivut, päänsärky, yleinen huonovointisuus, petiin pakottava väsymys. 

Itselläni onneksi ainoana perheestä oireena oli lisäksi oireena parin tunnin välein tapahtuva oksentaminen. Kaiken minkä yritin saada sisään, oikutteleva vatsa pullautti ulos. Moukaroivaan päänsärkyyn. kipeään kurkkuun ja kokovartalolihaskipuun yhdistettynä aivan kammottava kokemus.

Ennen sairastumista tee maistui aurinkoisella parvekkeella.

Lapset olivat sen verran huonona, että kutsuimme kotiin lääkärin. Hän oli vakuuttunut, että kyseessä oli korona, ja suositteli heti testin tekemistä.

Tämäkö korona? Tiesin sisimmässäni, ettei tällainen tauti mitenkään voisi olla koronaa. Se alkuperäinen on asia erikseen, mutta ne nykyvariaatiot, joita olemme perheen kanssa testatusti sairastaneet, ovat olleet erittäin lievää flunssaa.

Koronatestit näyttivätkin negatiivista. Influenssaa sen täytyy siis olla, sanoi lääkäri. Ja olkaa tyytyväisiä, että näin on, hän jatkoi. Jos kyse olisi ollut koronasta, ettette olisi missään tapauksessa voineet lentää lauantaina kotiin (silloin oli keskiviikko), sillä korona voi tartuttaa vielä kymmenen päivää. Influenssan kanssa lentäminen sen sijaan onnistuu heti kun vain vointi sen sallii.

En ihan ymmärtänyt logiikkaa: Miksi influenssan kanssa voisi lentää, mutta koronan kanssa ei? Onko influenssa vähemmän vakava tai vähemmän tarttuva? 

Vointi salli minun ja poikien lopulta palata lauantaina kotiin, esikoisen vointi ei.

Tämän talven influenssa on Italiassa aggressiivinen ja pitkäkestoinen

Kotona katsoimme poikien kanssa televisiosta, miten uutisissa influenssa pysyy pääuutisaiheiden joukossa: tämän vuoden influenssapiikki on pahimmillaan, ja tauti on tällä kertaa erityisen aggressiivinen ja pitkään kestävä. Yli kymmenen päivän sairastaminen ei ole harvinaista. 

Sairaalat täyttyvät uutisten mukaan influenssapotilaista, ja joukossa on huomattava määrä myös lapsia ja nuoria. En voi välttyä välähdyksenomaisilta muistoilta muutaman vuoden takaisista tapahtumista, jolloin samantyyppisiä uutiskuvia näytettiin k-taudista. 

Silloin tosin lapsia ja nuoria ei osastoilla ollut, vaan vanhempaa väkeä. Influenssa jälkitautiriskeineen on aina pelottanut minua enemmän kuin k-tauti, mukaan lukien se alkuperäinen virus. Asia sen kuin vahvistuu tämän kokemuksen myötä. Itsestäni en niin huoli, sillä onhan elämäni jo tässä vaiheessa jossa siitä luopuminen ei olisi enää mikään absoluuttinen katastrofi, mutta lapsilleni haluan vielä paljon elämää.

Uutiset italialaisista lapsista ja nuorista sairaalassa influenssan takia eivät tee oloa mukavaksi. Millaisin oirein heitä on sinne viety, se ei uutisista selvinnyt. 

Esikoisen pitkittynyt tauti parantui lopulta vasta antibiooteilla. Kuudennen lähes 40 asteen kuumepäivän jälkeen mieheni vei hänet uudelleen lääkärin tutkittavaksi, ja hän määräsi heti kuurin. Moitteita tuli siitä, että lapsi tuotiin vastaanotolle vasta kuudentena kuumepäivänä. Hänet olisi lääkärin mukaan tullut tuoda jo kolmannen kuumepäivän jälkeen ja kuuri aloittaa jo silloin.

Niin hän todella sanoi: antibioottikuuri tulee aloittaa kolmen kuumepäivän jälkeen. 

Ajattelen kaikkia niitä lukuisia kertoja, jolloin lapsillani tai itselläni on ollut kuumetta yli kolme päivää. Mikäli joka kerta olisimme aloittaneet antibioottikuurin kolmen kuumepäivän jälkeen, kuureja olisi tähän mennessä kertynyt varmasti ainakin sata. 

Antibioottikuuri tarpeeseen vai varmuuden vuoksi? Italialainen käytäntö on leväperäinen suomalaiseen verrattuna

Italiassa antibioottikuuri määrätään helpommin kuin Suomessa – tämä ei suinkaan ole ainoa kokemukseni siitä. Kun sukulaistäti sairastui vuosi sitten k-tautiin eli teki positiivisen testin parin päivän flunssaoireiden jälkeen, hän soitti saman tien lääkärilleen, joka määräsi antibioottikuurin. Kyseessä oli kuulemma normaali toimintatapa.

Appiukkoni puolestaan sairasti influenssan juuri ennen meidän tuloamme. Hänellä kolmatta viikkoa jatkuneisiin oireisiin kuului flunssainen olo ja kova yskä. Lääkärikäynnillä hoidoksi määrättiin antibiootti.

Nämä siis molemmat ilman laboratoriokokeita, jotka olisivat osoittaneet bakteeritulehduksen. Myöskään tyttäreni tapauksessa kokeita ei tehty. Hänen tapauksessaan lääkärin arvio influenssan aiheuttamasta bakteeritulehduksesta tosin osoittautui oikeaksi, sillä oireet hävisivät kuin tuhka tuuleen 48 tunnin kuluttua kuurin aloittamisesta. 

Muistissani ovat myös ne lukuisat kerrat, jolloin anoppini on saanut antibioottikuurin milloin mihinkin vaivaan, jopa ilman lääkärikäyntiä eli puhelimitse.

Voi olla, että kyseessä on suojatoimi, ennaltaehkäisevää hoitoa, mutta suomalaiseen antibioottikäytäntöön tottuneelle kuurien jakelu tuntuu perin leväperäiseltä. Nykytiedon mukaan se on myös sangen vaarallista: mitä enemmän antibioottikuureja jaellaan silloinkin kun niitä ei oikeasti tarvittaisi, sitä enemmän kasvaa antibioottiresistenssin uhka.

Ja jos pelottavuudesta puhutaan, sen rinnalla jäävät kauas taakse kaikki talven taudit, joita tällä hetkellä kammoksumme ja pelkäämme. Niin tämäkin italialainen influenssa.