Halloweenia ilmassa: kurpitsalyhdyn sisuksen kolkko kohtalo

Halloween-tunnelmaa ikkunalaudalla.
Siitä lähtien kun ensimmäiset kurpitsat, kummitukset ja luurankonaamiot alkoivat joitakin vuosia sitten ilmaantua aina syksyn pimetessä kauppoihin, olen ollut sitä mieltä että Halloween on melkoisen turha juhla. Krääsäkauppiaille oranssin hirviörihkaman myyminen ehkä tuo lisätuloja, mutta siinä asian ydin piileekin: kyseessä on pelkästään kaupallinen, väkisin suomalaiseen kulttuuripiiriin tuotu tapahtuma vailla todellista perinnepohjaa.

Mutta kuka tietää, ehkä aikaa myöten Suomessakin totutaan Halloweenin viettoon ja siitä muodostuu perinteinen syksyn juhla siinä missä vapusta keväänkorvan. Se riippuu tietenkin myös siitä, miten innokkaasti nykysukupolvi välittää halloweenhössötystä eteenpäin omalle jälkikasvulleen.

Vaikken Halloweenia kovasti arvostakaan, taidan osaltani hoitaa tämän juhlan perinteittämisen varsin mallikkaasti. Meillä on koti täynnä halloweenhirviöilmapalloja, kurpitsalyhtyjä, noitakarkkeja ja silmämunasuklaita, ja jo ainakin seitsemättä vuotta peräkkäin Halloween-perinteisiin kuuluu kurpistalyhdyn kovertaminen ja sen vieminen ulos päivää ennen Halloweenia. Se siis tapahtui eilen, ja vaikka traditio on alusta lähtien kuulunut miehelleni, uskomatonta kyllä jälleen kerran pääsi tapahtumaan sama pikku moka:

Kurpitsan herkullisen oranssi sisus löytyi roskapussin uumeista. Ai niin se liukas mössö piti säästää ja sen voi syödäkin, mistä sellaisen olisi muistanut. Harmistuneena hautasin suunnitelmani kermaisen kurpitsaporkkanakeiton valmistamisesta ja yritin kovasti ja turhaan ymmärtää miestäni, joka todellakin näki kurpitsassa pelkän Halloween-koristeen ja piti sisusta roskana.

Kurpitsaperinteet eivät kuulemma ole tuttuja, kun ei hänen lapsuudenkodissaan Halloweeniä juhlittu, kuten ei muuten minunkaan. Nykyään oranssi muovikrääsä on alkanut vallata kauppoja Italiassa pyhäinpäivän alla samalla volyymilla ja ellei jopa suuremmalla kuin Suomessa. Naamiaisia hirviöteemalla, oransseja karkkeja, kakkuja ja kurpitsaa, niitä ei pääse Roomassakaan pakoon. Parhaimmat Halloween-bileet olen nähnyt Dublinissa, mutta italialaiseen ystäväpiiriimme kuuluu kaikkein suurin Halloween-fani, jonka olen ikinä tavannut. Hän koristaa koko kotinsa oranssiksi jo hyvissä ajoin syyskuussa, uhraa viikkokaupalla aikaa ja valtavan määrän rahaa perheen jokavuotisten naamiaisasujen suunnitteluun ja tekoon. Naamiaiset järjestetään useimmiten tietysti hänen kotonaan. Hän on ammatiltaan meikkaaja-kosmetelogi, ja jälki on sen mukaista. Perheen näkeminen naamiaisasuissaan herättää melkein ihan oikeasti pelkoa! Aitoakin aidomman näköiset verinaarmut ja ampumahaavat naamassa ja vartalolla, zombien mätänevä iho ja Frankestainin päähän porautunut ruuvi ovat suorastaan yököttävän todellisia. Ihmettelen tosissani, miten perheen pienet lapset kestävät katsoa itseään ja vanhempiaan peilistä ilman painajaisia. Tosin koko perhe huvittelee kauhuelokuvien katsomisella, oli Halloween tai ei, ja tytär katseli Harry Pottereita jo taaperona. 

Ihan sellaisiin perinteisiin en tahdo omaa lastani opettaa, mutta viattomasti irvistelevät kurpitsalyhdyt ja oranssi kurpitsakeitto ovat asioita, joita ihan mielelläni katselen kotonani. Olkoonkin turha juhla, ainakin se tuo syksyn pimeimpään hetkeen eli jolloin kesä on jo kaukana mutta joulu viikkokausien päässä hieman hyytävää hauskuutta.



 Eikä Halloweenin suosion tarvitse merkitä pyhäinpäivän vieton kuihtumista, kuten kirkko pelkää, vaan nämä kaksi tapahtumaa voi ihan hyvin yhdistää, ajallisestihan ne ovat vain päivän päässä toisistaan. Loppujen lopuksi, luonnon kuihtumista ja talven alkamista symbolisoiva juhla, jonka aikana henget liikkuvat pitkin maita ja mantuja ihmisiä pelottelemassa ja houkuttelemassa, on alkujaan se kaikkein perinteisin pyhäinpäivänviettotapa Suomessakin. Kekrinä tunnettu juhla joutui kristinuskon syrjäyttämäksi ja se korvattiin marttyyreiden juhlalla eli pyhäinmiestenpäivällä, joka on laajentunut tarkoittamaan kaikkien edemenneiden rakkaiden muistamista.

Itse en näe ristiriitaa siinä, että muistelen isääni kurpitsalylyhdyn valossa ja mietin lämmöllä niitä syksyjä, jolloin vielä söimme silmämunasuklaita yhdessä. Haudalle en sentään kurpitsalyhtyä veisi, mutta oransseja kukkia voisin jopa harkita. Aivan varmasti sinne kynttilän tulen viemään kuten joka pyhäinpäivä, ja toisen kynttilän sytytän pianon päälle sen kuvan eteen, jossa isä suu hymyssä heittää kolikkoa olkansa yli Fontana di Trevin suihkulähteeseen Roomassa. Isä on mielessä monesti muulloinkin kuin pyhäinpäivänä, ja usein ajattelen häntä niin kovasti, että hetken ajan melkein voin tuntea hänen läsnäolonsa täällä hänen talossaan. Kuulla hänen yhä istahtavan narahtavaan tv-tuoliin takkahuoneessa tai yskähtävän ovensuussa, nähdä hänen käveleskelevän pihalla hieman kumarassa, toinen käsi selän takana niin kuin hänellä tapana oli. 

Ehkä samalta on tuntunut entisaikojen kekrinviettäjistä, kun he ovat uskoneet henkien yhä liikkuvan elävien keskellä.

Nyt Halloween-illan pimetessä olen sytyttänyt paitsi kurpitsalyhdyn ulkona myös tuikun isän kuvan eteen, puhaltanut lapsen iloksi kasan mustia ja oransseja ilmapalloja olohuoneeseen ja asetellut kurpitsanmuotoiset yllätyssuklaapallot valmiiksi pöydälle avaamista varten. Kurpitsakeitto jäi siis harmi vain haaveeksi, mutta tällainen siitä olisi tullut, ellei pääraaka-aine olisi päätynyt roskapönttöön:

KURPITSAPORKKANAKEITTO (8-10 hengelle, hui!)

1 keskikokoinen kurpitsa, jossa sisusta noin 2 kg
5 porkkanaa
3 sipulia
litra kasvislientä
valkosipulinkynsiä
valkopippuria
chiliä
kermaa

Koverra kurpitsasta sisus, poista siemenet ja rihmasto.  Leikkaa kurpitsanliha kuutioiksi ja keitä porkkananpalojen ja valkosipulinkynsien kanssa kasvisliemessä pehmeiksi. Kuullota ja pehmitä sipulisilppu pannulla voissa. Soseuta sauvasekoittimella kurpitsa, porkkana, valkosipulikynnet ja sipulit. Lisää valkopippuria ja chiliä maun mukaan, tarkista myös suola. Lisää lopuksi loraus kermaa. Voit paahtaa kurpitsansiement pannulla ja lisätä keittoannosten päälle.Yhdestä keskikokoisesta kurpitsasta tulee iso annos keittoa. Sen voi  tarjoja vaikkapa naamiaisjuhlissa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kakkainen kotiinpaluu

Tapaninaamun sauna ja muita perinteitä sekä yksi ällikältä lyönyt lahja

Minun valintani: Kuopus täytti kolme vuotta ja jatkan yhä kotiäitinä

Elämää antibioottiresistentin E.colin kanssa ja ajatuksia italialaisesta isovanhemmuudesta

Vuosikymmenen ensimmäinen päivä: läpi aurinkoisen Rooman, läpi vuosien