Sietämättömiä aurinkoraitoja - maallikko italialaisessa kampaamossa

Tulihan se helle Helsinkiin! Sen kunniaksi alkuun kuva Italian auringosta.=)  

On vaikea kuvitella kampaajaa, ainakaan ammattitaitoista ja menestyvää, joka värjää asiakkaan hiukset omien mieltymystensä mukaan kysymättä asiakkaan mielipidettä - tai edes sitä, haluaako tämä värjätä hiukset. Sellainen on kuitenkin olemassa, ja kyseinen asiakas satuin olemaan minä. Arvaa kiehuinko kiukusta?
En. Jos näin olisi sattunut Suomessa, olisin varmasti niin tehnyt. Kerran olen raivonnutkin ala-arvoisen ammattitaidottomalle mummosalongin kampaajalle, jonka käsittelyyn jonkin järjettömän harkintakyvyn pettämisen jälkeen antauduin ja joka teki tukastani 80-luvun tyyliin palkkiraidoitetun, vasemmalla kädellä joten kuten kerrostetun "taidon"näytteen - vaikka varta vasten kielsin kerrosleikkaukset. Mutta se on oma tarinansa, eikä kuulu tähän tekstiin, jossa puhutaan oikeista kampaaja-ammattilaisista.

Yllätyshiusvärin sain hiuksiini viime Rooman-reissullani kesäkuussa, ja tapaus palautui mieleeni eilisellä kampaamokäynnillä. Tarina menee näin: Italian kampaamohinnoista innostuneena olen ottanut tavaksi käydä käsittelyssä joka kerta siellä käydessäni. Kun tyvivärin saa 15 eurolla, ei tarvitse paljon miettiä, miten usein raaskii tyven värjätä. Olen löytänyt kampaajan, jonka värisilmään ja taitoihin luotan ja joka kaikin puolin osaa ammattinsa. Mikäs siinä sitten tyveä värjäillä, vaikkakin operaatio kestää vähintään 3 tuntia kaikkine kahvitaukoineen ja muiden asiakkaiden palvelemiseen. Halpojen hintojen salaisuus kun on osittain tietenkin se, että samaan aikaan hoidellaan useiden asiakkaiden hiuksia. Apulainen tekee tylsät työt kuten pesun ja värin laiton, kampaajamestari vaativammat osuudet kuten värin sekoitukset, leikkaukset ja viimeistelyt.

Tyviväri oli päässäni ja siirryimme pesupaikalle, jossa apulainen alkoi levittää tukkaani paksua mönjää. Kosteuttavaa naamiota kenties, aloin kummastella, mutta vastauksena oli, että väriä. Hyvä etten pompannut ylös tuolilta, ja näin jo mielessäni ties minkä väriset hiukset, joita saisin rampata korjausvärjäämässä useita kertoja, jotta saisin takaisin minua miellyttävän värin. Näin nimittäin kävi mummosalonkikäynnin jälkeen. Mestari haettiin paikalle takahuoneesta espressokupin ääreltä, ja ryhdyin kasvavan kiukun vallassa tivaamaan, mistä oli kyse. Olinko kenties ilmaissut itseni huonosti, että halusin vain tavanomaisen tyvivärin?

Kampaamomestari taputteli minua rauhoittavasti olkapäähän ja selitti, ettei hän kerta kaikkiaan olisi voinut enää katsoa lopputulosta, ellei olisi saanut värjätä sekavan värisiä latvahiuksiani hyväksi katsomallaan värillä. Edellisillä kerroilla hän oli katsonut läpi sormien ikivanhoja, sietämättömiä aurinkoraitojani, mutta enää se se ollut onnistunut. Eikö olisi kuitenkin ollut asiaankuuluvaa keskustella ensin minun kanssani, varsinkin kun satuin pitämään aurinkoraidoistani? Vastaukseksi sain pelkkää käsien heiluttelua ja naurahtelua, jota en millään onnistunut tulkitsemaan, ja muutenkin olin jäänyt täysin sanattomaksi. En enää edes osannut olla vihainen, tyrmistynyt vain.

Minulle vakuuteltiin, että olisin itsekin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Sehän oli rauhoittavaa kuulla! Mitään sen vähempää ei kai maksavana asiakkaana voi odottaakaan. Hintaa kokovärjäyksestä tulikin kokonaiset 50 euroa, joka on tietysti Suomen hintoihin verrattuna halpaa sekin. Periaatteen vuoksi jäi vain kismittämään. Tosin se lopputulos oli juuri niin hieno kuin kampaajamestari vakuutteli, pitkin hampain ja salaa oikein tyytyväisenä oli se myönnettävä.

Kun vielä tohdin tivata, miten hän oli uskaltanut valita ja laittaa värin kysymättä lainkaan minulta, vastauksena oli lähes loukkaantuminen siitä, että hänen ammattitaitoaan oli tohdittu epäillä. Eihän nyt sentään hän arvioisi asiakkaidensa tyyliä ja makua niin huonosti, että valitsisi epäsopivat sävyt. Miksi minulta ei kysytty, siihen en koskaan saanut vastausta. Mitä minä maallikkona niistä asioista ymmärtäisin, paras jättää hiukset kiltisti hänen kaikkiosaavan ammattitaitonsa haltuun.





Kommentit

  1. No onneksi sulla kävi noin hyvin, että olit tyytyväinen. Mulle kävi kerran niin, että pyysin raitoja, mutta kampaaja värjäsikin koko tukan. sitten hän sanoi, ettei mun hiuksiin voi laittaa raitoja (????). Lopputulos oli aivan kamala keltainen, sellainen perus italialainen, joka yrittää saada tummat kutrinsa vaaleiksi ja lopputulos on sitten se ruma keltainen. Olin raivona. Kerran ystäväni pyysi latvojen tasoitusta ja hiuksia leikattiinkin joku 30cm. Siinä olisin kyllä ollut jo helisemässä, mutta tämä italialaisrouva vain tokaisi, että no kyllähän tämä tästä kasvaa.....Onneksi nyt olen löytänyt suht hyvän kampaajan...ei paras mahdollinen, mutta en uskalla kokeilla ketään uutta, kun niin helposti ottavat ohjat omiin käsiin kyselemättä mitään keneltäkään muulta, eh...

    VastaaPoista
  2. Ohhoh, täytyy näköjään olla varovainen, kun menee siellä kampaamoon! Olen ajatellut, että seuraavan kerran kun menen kampaajan käsittelyyn, vaadin tehdä kirjallisen sopimuksen allekirjoituksineen siitä, mitä hiuksiini saa tehdä =)
    Juttelin suomalaisen kampaajani kanssa näistä jutuista, ja hän oli sitä mieltä ettei Suomessa ikimaailmassa voisi toimia niin, että tekee eri lailla kun on sovittu. Tai ainakin jos tekee, niin menee maine ja asiakkaat nopeasti. Joskushan ulkomailla voi kieliongelmien takia epäonnistua lopputulos, mutta näissä meidän tapauksissa ei siitäkään pitäisi olla varmaankaan kiinni.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Juoksuharrastuksen aloittaminen vuosien tauon jälkeen – Juoksen kuolemaa karkuun

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Miltä tuntuu kevään valo? Haparoivia yrityksiä kertoa se sanoin: "Vain se mitä kirjoitan on totta"

Kaduttaako, etten ottanut lapsille rotavirusrokotetta?