Mustikkapasta

Syksyä ilmassa. Näinä ihmeellisen lämpiminä syyspäivinä olen tajunnut, miltä tuoksuu ilma, kun aamuaurinko lämmittää oikein kunnolla kylmän yön jälkeen. Ilmankosteus, nopeasti lämpenevä ilma ja häipyvä yönviileys tuoksuvat - miltäpä muultakaan kuin talviselta Roomalta. Sama tuoksu tuntuu näinä ihmeellisen lämpiminä syyskuun päivinä Helsingissä. Harvemmin Suomessa eletään aikoja, jolloin yöllä hengitys höyryää, mutta päivällä vallitsevat t-paitakelit. Italiassa taas sellainen on ihan tavanomainen talvisää. Ilmastonmuutosko lie asialla tai jokin muu vaarallinen tai vähintään arveluttava syy. Silti lämmin syksy sykähdyttää. Sillä on sitä paitsi yllättäviä, vaatevalintoihin liittyviä seurauksia. Kun isovanhemmat antoivat viimeisimmällä Rooman-reissulla tyttärelleni lahjaksi hihattoman hapsuponchon, olin ihan varma, että se jäisi kaapinpohjalle pölyttymään. Vaan kuinkas kävikään:

Kokkausta ulkoilmassa. Aamuinen maisema oli sykähdyttävän hiljainen. Koivujen ja mäntyjen välissä välkehti meri.  Tuoksui suolalle, loppukesän kosteudelle ja aavistuksen jo kirpeälle syksylle. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Oli vain minä, koira, teekuppi ja mökkiterassi. Pienen matkan päässä telmi toki joukko lapsia, omanikin siellä joukossa. Mies kävelytti vauvaa ja leirintäalue ympärillä heräili jo hyvää vauhtia sunnuntaiaamuun. Mutta pienen hetken tuntui siinä aamuteetä hörppiessä, kuin olisin ollut ainoa sielu avarassa maisemassa. Kello oli kymmenen, mutta olin jo ehtinyt tehdä reippaan lenkin merenrantamaisemissa, saunoa ja kastautua kangistavan kylmässä Itämeressä. Voisivatpa kaikki aamut alkaa näin! Ensimmäinen vierailuni suomalaisessa lomakylässä oli ehdottomasti myönteinen kokemus. Oikeastaan alun alkaen luulin olevani menossa leirintäalueelle, mutta vasta perillä valkeni, että Santalahden leirintäalue onkin viiden tähden lomakeskus. Oikea lomakylä siis. Mieleeni...

Eilisellä kävelylenkillä vauvan ja koiran kanssa tuli koleasta lämpötilasta ja taivaanrannassa jyryävästä ukkosesta huolimatta hieman italialainen olo. Ohitin sateen pelossa kovaa vauhtia edellä kulkevaa mummelia, kun tämä alkoi äkisti jutella kanssani. Ei välittänyt, vaikka näytin olevan kiireessä ja sanoinkin pelkääväni joutuvamme ukkosmyrskyn keskelle. Kyseli, minkä ikäinen vauva vaunuissa nukkuu, miten rauhallinen tapaus on kyseessä, miten koira ja vauva tulevat toimeen ja niin edelleen. Katseli ihastuneena vauvaa ja olisi halunnut silittää koiraa, ellei tämä olisi niin auttamattoman pelokas tapaus. Italialainen olo tuli siitä, että nainen oli niin vilpittömän ihastunut vauvaan. Äsken päättyneellä Rooman-lomalla moinen oli ihan arkipäiväinen asia:

Rannalla rentoutuu. Luin äskettäin lehdestä, että lomamatkan ideaali pituus on kahdeksan päivää. Joku on keksinyt tutkia lomalaisten onnellisuus- ja rentoustasoja ja päätynyt siihen tulokseen, että kahdeksan päivän jälkeen ne ovat korkeimmillaan, eivätkä siitä enää nouse, vaikka lomamatka jatkuisi. Näin kahdeksantena lomapäivänä voin sanoa, että mielenkiintoinen tutkimus, ja miksei myös paikkaansapitävä. Olo on onnellinen ja rentoutunutkin, kunhan muistan piiloutua tarpeeksi hyvin vauvan imetyshetkien ajaksi anopilta, jonka ikuisuuspelko on riittämätön maidontuotanto, ja jota hän mielellään tarkkailisi nenänmitan etäisyydeltä ja suureen ääneen huolensa ilmaisten. Aurinko on paistanut Roomassa kiitettävästi, vaikkakin eriskummallisen "kylmissä" ilmoissa mennään. Koskaan ennen en ole palellut keskellä elokuuta Italiassa, enkä varsinkaan tuntenut halua juoda kuumaa teetä iltaisin. Suomen vasta päättyneisiin helteisiin tottuneelle aurinkoisiakin päiviä täällä viilentänyt ...

Vadelmakuppikakkuja. Nyt on hyvä lähteä Roomaan lomanviettoon. Pakkanen on täynnä suomalaisia vadelmia, joita voi sitten sulatella syötäväksi pitkin syksyä. Helteet tulivat tässä asiassa minulle kalliiksi, sillä lämpö kuivatti lähimetsän ja pihan vadelmapuskat niin pahasti, ettei niistä riittänyt marjoja poimittaviksi. Piti turvautua kaupan 2,5 kilon vadelmalaatikkoon, jolla hintaa oli peräti 39 euroa. Marjat olivat kuitenkin ensiluokkaista laatua, ja muutama rasiallinen hupeni parempiin suihin ennen kuin ehtivät pakkaseen asti. Hyvä niin, sillä innostuessani leipomaan vadelmaleivonnaisia ja huomatessani tuoreiden vadelmien loppuvan kesken, minun oli heti otettava käyttöön yksi pakasterasia. Huomasin, että kerran jäädyttyään vadelmien maku ei todellakaan vastaa tuoreita. Kyllä ne ehkä sitten menevät, kun kesä on mennyt ja tuoreiden vadelmien makeus on ehtinyt häipyä mielestä. Mutta ennen sitä edessä on vielä paljon makuelämyksiä:

Oman pihan omenoita. Viime vuonna näihin aikoihin olimme aloittelemassa kahden kuukauden Roomanmatkaa. Autolla Via Balticaa ja Saksan läpi Italiaan, miniloma Pohjois-Italian vuoristomaisemissa ja syyskuun loppuun asti venynyt oleskelu Roomassa. Reissusta jäi erittäin hyvät muistot, vaikka lopulta päätimmekin tehdä paluureissun tuttua Saksanlaivareittiä. Sen verran raskaalta Via Baltican ylitys toistamiseen siinä vaiheessa tuntui. Raskauspahoinvoinnin potemiseen kun on mukavampiakin paikkoja kuin autossa köröttely. Oliko laiva sitten sen parempi, en tiedä. Ainakin tavallisesti minua vaivannut meripahoinvointi loisti mystisesti poissaolollaan, vaikka paluumatkalla myrkysi melkoisesti. Teoriani on, että raskauspahoinvointi jotenkin kompensoi merisairautta ja sulki sen pois. Kotona odotti monen muun asian lisäksi pieni ikävä yllätys:

Kohtalokas tapahtumaketju sai alkunsa mustikkapullista. Olen jo niin pitkään nauttinut marjoja sellaisenaan, että alkoi tehdä mieli leipoa niistä jotakin. Mustikkapullat tuntuivat sopivilta, varsinkin kun oli vielä pullasta pitäviä vieraita tulossa. Pian tuoreen pullan tuoksu täytti koko kodin ja leijaili ulos asti. Tarjoiluvati täyttyi mustikkasilmäisistä pullista, ja vieraat saivat vatsansa täyteen. Koska pullia tuli uunista pelti toisensa jälkeen, päätin kutsua lisää vieraita, toisenkin, lähellä asuvan velipojan perheineen pöydän ääreen. Pullien syönnin jälkeen saivat miehet päähänsä alkaa kaivaa pihatien pinnassa pilkottavaa sadevesiputkea esiin. Koska sadevesi valui siitä nurkasta aina minne sattui, kaiken logiikan mukaan sadevesiputki saattaisi olla tukossa. Loppuviikosta tielle olisi tulossa kuorma-autollinen uutta päällystettä, joten nyt oli viimeinen hetki tarkistaa putken tilanne. Mitä seuraavaksi tapahtui, sitä ei kukaan osannut arvata: