Onko varmasti kyseessä pitkäaikainen kiintymyssuhde vai pelkkä pano? Italia siirtyy vaiheeseen 2, ja edessä on yllättäviä ongelmia

Ihmisiä Castel Sant`Angelon kulmilla Roomassa. Kuva viime kesältä.
Kaksi pitkää kuukautta se kesti. Kaikkien piti pysyä kotona, vain yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien alojen työntekijät saivat käydä töissä. Ulkoilu oli kielletty (paitsi koiran ulkoiluttaminen), puistot olivat suljettu, kaikki kaupat ja palvelut kiinni lukuunottamatta ruokakauppoja, apteekkeja ja lehtikioskeja.

Koronaviruksen leviäminen oli saatava pysähtymään hinnalla millä hyvänsä, sillä Pohjois-Italian eli pahimman epidemia-alueen sairaalat ja teho-osastot täyttyivät pelottavalla vauhdilla ja terveydenhoitojärjestelmä oli näillä alueilla romahtamaisillaan. Tartunnat lisääntyivät ja alkoivat levitä muualle Italiaan. Jos maan paras terveydenhuoltojärjestelmä eli rikkaan Lombardian alueen tilanne meni viruksen takia niin huonoksi, mitä tapahtuisi Etelä-Italian vähemmän valmistautuneelle terveydenhoitojärjestelmälle vastaavassa tautitilanteessa?

Se oli pelko, joka ajoi koko maan kiinni.

Tänään on Italian koronavirustaipaleen historiallinen päivä. Ulkonaliikkumiseen oikeuttavien syiden lista pitenee hieman: ravintoloista saa hakea take away-ruokaa, ulkoilemaan ja urheilemaan saa mennä, sukulaisia (congiunti) saa tavata, muuallakin kuin ruokakaupoissa asioida. 4,5 miljoonaa italialaista palaa tänään työhön, kun osa toimistoista ja tehtaista avautuu sekä rakennustyömailla jatketaan taas töitä.

Nyt on siis myös mahdollista tavata muitakin kuin samassa taloudessa asuvia läheisiään, kun "tapaamisoikeus" on laajentunut koskemaan myös sukulaisia (congiunti) ja henkilöitä, joihin on pitkäaikainen kiintymyssuhde, stabile legame affettivo, mitä se sitten tarkoittaakaan. Pitkäaikaisen kiintymyssuhteen  määritelmästä  on herännyt runsaasti keskustelua Italiassa, ja vitsiniekat ovat päässeet vauhtiin: Jos poliisi pysäyttää henkilön joka on matkalla rakastajansa luokse, kysytäänkö suoraan, onko kyseessä aito pitkäaikainen kiintymyssuhde vai hetkellinen fyysinen huuma, toisin sanoen pelkkä pano? Vai kuinka he sen selvittävät?


On ollut myös huolta yksityisyydensuojasta. Täytyykö ulkonaliikkumislupalappuun (autocertificazione) mainita nimeltä kenen luokse on menossa? Nimiä ei onneksi ole pakko kertoa, suhteen laatu riittää. (Vaiheen 2 autocertificazione näyttää muuten tältä, jos jotakuta kiinnostaa nähdä. Siinä mm. on allekirjoituksella vakuutettava, ettei ole karanteenissa tai covid19-positiivinen)

Niin ikään congiunto-sanasta (jonka suora käännös suomeksi on sukulainen) on riittänyt polemiikkia. Kakkosvaiheen määräyksissä kun selvästi rajataan tapaamisoikeus ensisijaisesti sukulaisiin, joihin siis italialaiselle kulttuurille ominaisesti oletetaan olevan vahva kiintymyssuhde. Mutta Italiassakaan kaikki eivät ole sukurakkaita. Entäpä jos ei halua tavata sukulaisiaan, mutta ystäviään sitäkin hartaammin? Onko oikeudenmukaista, että naapuri ravaa tapaamassa koko laajaa sukuaan, mutta minä ei tapaa ketään, koska sukulaisia en halua nähdä ja ystäviä en saa nähdä? Eikö olisi reilumpaa sanoa, että jokainen voi valita lähipiiristään 10 henkilöä, joita saa tavata, ja itse saisi päättää, ketkä näitä läheisimpiä ihmisiä ovat? Muun muuassa tällaisia kysymyksiä Italiassa nyt pohditaan.

Joka tapauksessa nämä pienetkin höllennykset liikkumisrajoituksiin tuntuvat italialaisilta varmasti mahtavilta. Kahden kuukauden kotona istumisen jälkeen jo mahdollisuus käydä vähemmän läheisen sukulaistädin luona on takuulla tyhjää parempi ajanviete. Luultavasti tapaamiseen oikeuttavien läheisten määritelmään on myös tulossa lähiaikoina parannuksia, sillä nykyiseen määritelmään suunnilleen puolet italialaisista on erittäin tyytymättömiä.

Joukkoliikenteessä vaiheen 2 käynnistyminen tarkoittaa noin 25% kasvua matkustajamäärissä karanteeniaikaan verrattuna. Uutisissa on voinut nähdä kuvia Milanon, Rooman, Firenzen ja Napolin suurimmilta bussi- ja juna-asemilta sekä autoteiltä, ja lisääntynyttä vilinää on havaittavissa. Verrattuna entiseen normaalitilaan asemat ja tiet ovat kuitenkin italialaiseksi kaupunkikuvaksi edelleen paikoin lähes kuolleita. Hetkittäin metroasemilla ja juna-asemilla on toki ihmisvilinän tynkää, autoja liikkuu ja jonojakin muodostuu, mutta esimerkiksi joukkoliikennevälineistä välitetyt uutiskuvat näyttävät paljon tyhjiä penkkejä.

Tyhjät penkit busseissa johtuvat tosin siitä, että osan penkeistä yli on vedetty muoviteipillä rasti merkiksi siitä, että siihen ei saa istua; joukkoliikennevälineiden (bussi, metro, juna) matkustajamääriä rajoitetaan noin puoleen kapasiteetistaan.  Lisäksi kahden metrin etäisyys kanssaihmiseen on säilytettävä, ja sitä samoin kuin kulkuvälineiden ihmismäärää on tällä hetkellä vahtimassa asemilla ja muilla julkisilla paikoilla tuhansia poliiseja ja muita turvallisuusviranomaisia.



Ensimmäinen kakkosvaiheen päivä Italiassa on myös nostanut esiin odottamattoman ongelman: kenellä on suurempi oikeus matkustaa julkisessa kulkuvälineessä, jos se uhkaa täyttyä liiaksi? Mitä jos kaikilla on kiire töihin, pitäisikö silloin sanoa että sinun työssäsi myöhästyminen on vähemmän vahingollista kuin minun työssäni? Kuka uhrautuu ja jää tai nousee pois kulkuvälineestä odottamaan seuraavaa?

Toistaiseksi tiedotusvälineissä ei ole raportoitu tapauksista, joissa asiasta olisi noussut riitaa. On löytynyt heitä, jotka ovat vapaaehtoisesti nousseet kyydistä. Työmatkaliikenteen lisäksi busseissa ja junissa kun matkustavat tänään myös kaikki he, jotka ulkoilun mahdollisuudesta innostuneina suuntaavat puistoihin ja muille viheralueille, vanhempia lapsineen (vaikka puistojen leikkipuistoalueet ovatkin yhä suljettuina) tai ehkä ihan vain niitä, jotka pitkän kotona kököttämisen jälkeen nauttivat siitä, kun voivat ajaa bussilla ympäriinsä. Heille varmasti on helpompaa jäädä odottamaan seuraavaa bussia.

Maskit päällä totta kai, kuten (lähes) kaikilla tätä nykyä Italiassa ja muuallakin Euroopassa. Suomessa kuin ihmeen kautta elämme erilaisessa maailmassa, jossa maskien käytöstä ei ole hyötyä. Koska terveysviranomaisemme ovat päättäneet niin...

Italiassa kasvomaskin käyttö on kaupoissa ja julkisissa kulkuvälineissä pakollista ja suojahanskojen käyttäminen erittäin suositeltavaa. Uutiskuvista voi nähdä, että määräyksiä totellaan kiitettävästi, vaikka kuten kaikissa kansallisuuksissa, myös italialaisissa on aina se tietty joukko niitä, jotka antavat piut paut yhteiskunnan määräyksille.

Näistä sääntöjenkiertäjistä ollaan huolissaan, sillä Italiassa tiedetään, millaista vahinkoa virus voi levitessään saada aikaan. Siellä tiedetään, että rajoitusten hallittu purkaminen on veitsenterällä taiteilua; jokainen väärä liike voi johtaa takaisin syvemmälle koronasuohon. Jos onkin niin, että vaihe 2 tuo tullessaan yllättäviä ongelmia kuten ihmissuhteiden laadun määrittelyn vaikeutta ja pohdintaa siitä, kuka on toista oikeutetumpi istumaan matkustajakapasiteetiltaan rajoitetussa bussissa, niin suurin ongelma ja huolen aihe piilee sittenkin toisaalla. Siinä, että epidemia alkaisi uudelleen levitä.

Italialaisia on jo varoitettu, että rajoituksia voidaan joutua vielä kiristämään, jos tilanne niin vaatii, eikä kaikkia olemassa olevia voida mitenkään purkaa liian nopealla vauhdilla. Koulut pidetään yhä kiinni, ja puhutaan jopa siitä ettei vielä syksylläkään niitä välttämättä avattaisi.

Meillä Suomessa ei (vielä) ole kokemusta todellisesta kriisitilanteesta vaan olemme päässeet pelättyä vähemmällä, ja siksi on helppo vaatia rajoitusten pikaista purkamista ja puhua laumaimmuniteetin puolesta. Lisäksi me suomalaiset olemme koko ajan säilyttäneet lähes täydellisen liikkumisvapautemme, mitä nyt ulkomaille ei pääse ja parin viikon ajan Uudenmaan rajat olivat kiinni. Meilläkin on elämä ja kadut hiljentyneet, mutta ei missään nimessä läheskään niin paljon kuin Italiassa. Tuudittaako se meitä valheelliseen turvallisuuden tunteeseen? Aiheuttaako se sokeutumisen sille, että tilanteemme on niin hyvä kuin se on juuri siksi, että olemme jo epidemian aikaisessa vaiheessa rajoittaneet kontakteja, sulkeneet julkisia tiloja, pitäneet koulut kiinni, hiljentäneet tahtia ja pysyneet kotona?



Italian kaduilla ja piazzoilla hiljaisuus päättyi tänään, vaikkakin normaaliajoista ja -ruuhkista ollaan yhä kaukana. Esimerkiksi Roma Terminin juna-asemalla oli heti aamusta elämää aivan toiseen tapaan kuin kahtena viime kuukautena, jolloin appiukkoni oli kerran käynyt Terminin lähellä lääkärissä ja kertoi meillä tyhjyyttään kaikuvasta rautatieasemasta, suljetuista kaupoista ja kopinasta, joka autiossa asemahallissa kuului, kun yksittäinen korkokenkäpari käveli sen halki.

Tänään yksittäiset korkojen kopinat hukkuvat taas ympäröivien askelten ääniin. Jokainen juniin menijä Terminillä, kuten muidenkin kaupunkien isoilla asemilla, tarkastetaan. Liikkeellä on paljon ihmisiä, jotka palaavat takaisin koteihinsa, lapsuudenperheensä luo tai sieltä pois, riippuen siitä mihin sattuivat jäämään "jumiin" kaksi kuukautta sitten kun karanteenimääräykset tulivat voimaan. Milanossa ja muissa pohjoisen kaupungeissa on runsaasti työvoimaa etelästä, ja moni heistä jäi sinne lockdownin alkaessa. Nyt on aika ja mahdollisuus palata kotiin.

Etelään menijöitä tosin saattaa odottaa pakollinen karanteeni. Napolissa ja muissa etelän kaupungeissa ei katsota hyvällä pohjoisitalialaisia, joiden pelätään tuovan virusta mukanaan. Napolin rautatieasemalla tulijoiden matkustussyy tarkistetaan ja valkoisiin suojapukuihin pukeutuneet lääkintäviranomaiset mittaavat kuumetta. Olipa sitä tai ei, pohjoisesta tulleet määrätään pakolliseen karanteeniin.


Esimerkiksi mieheni eräs serkku on ollut karanteeniajan vanhempiensa luona Velletrissä Rooman ulkopuolella, koska oli karanteenin alkaessa siellä toipumassa kuukauden sairaalahoitoa vaatineesta keuhkokuumeesta. Poikaystävä jäi Rooman keskustaan, eivätkä he ole nyt nähneet toisiaan kolmeen kuukauteen. Tänään serkulla on siis mahdollista matkustaa takaisin kotiinsa ja poikaystävän luo, koska heillä on kakkosvaiheen edellyttämä tapaamiseen oikeuttava "pitkäaikainen kiintymyssuhde".

Millä hän sen poliiseille todistaa jos he sitä juna-asemalla tai muualla kysyvät, sitä en tiedä. Pohdimme tätä kysymystä lounaalla mieheni kanssa. Auttaisiko näyttää kännykästä pusukuvia tai otoksia romanttisilta illallisilta? hän ehdotti. Ei, ei sittenkään. Sellaisia asioitahan voi tehdä myös henkilön kanssa, jota kohtaan ei ole mitään tunteita eikä varsinkaan pitkäaikaista kiintymyssuhdetta.

Emme saaneet asiaa ratkaistua. Ei auta muu kuin kysyä serkulta, miten kotimatka Velletristä Roomaan sujui, sitten kun hänet taas jossain vaiheessa saa kännykän päähän. Ihan heti se ei varmaankaan onnistu ottaen huomioon, että hän on vihdoin kolmen kuukauden jälkeen päässyt poikaystävän luo. Ainakaan ensi alkuun ei varmaankaan ole aikaa ja innostusta jutella serkun kanssa, niin sukulaisia kun ollaankin. 


(lähteet: corriere.it, messaggero.it, romatoday.it, Italian televisio)


Lue myös muita kirjoittamiani korona-aiheisia ja koronapohdintaa sisältäviä tekstejä: 

Paolo Giordano: Tartunnan aikaan. Maailman ensimmäinen koronakirja osuu oikeaan mutta loppuu lyhyeen

Mitä tänä vappuna menetetään ja mitä saadaan tilalle - ja mikä meillä on Italiaan verrattuna loppujen lopuksi hyvin

Kahden kuukauden tauon jälkeen ruokakaupassa: turvavälejä, eristyshöperyyttä ja todellisuustokkuraa

Mitä jos elämä onkin aivan hyvä juuri näin?

Hiljentynyt ilmatila, luojan lykky. Suomamaisemaa ja kaunista hiljaisuutta Tremanskärrin luontopolulla

Mistä koronavirus sai alkunsa, milloin voimme palata "normaaliin"? Vastaus on epämiellyttävämpi kuin uskotkaan

Koronakriisin opetuksia osa 2: kuolema on "vanha tuttu" ja elämä kuin kakku

Koronakriisin opetuksia: pärjään kahdella vaatekerralla ja muita kulutuspaaston oivalluksia

Hiljainen pääsiäinen Suomessa, Italiassa ja koko maailmassa

Koronaeristysarkea osa 2: unohtunut oliiviöljy, pariterapiaa etänä ja erilaisia tapoja suhtautua poikkeustilan suosituksiin

Onko Jumala kuollut?

Kollektiivinen viisaus ja suurten muutosten aika. Korona on ihmiskunnalle annettu kärsimyksentäyteinen tilaisuus muuttua ja muuttaa maailmaa paremmaksi

Ensin "Mitä korona tähän nyt liittyy, vaikka lapsesi onkin vaikea hengittää?" sitten "Kerro kaikki koronaoireistasi, vaikka soititkin selkäsärkyasioissa." - Suomen terveydenhuollon täyskäännös koronaan suhtautumiseen vain 2 viikossa 

Kolme viikkoa koronaa: näin tauti alkoi, eteni ja parani

"Ennen" ja "jälkeen" - korona on vedenjakaja ja kollektiivinen painaisuni, josta ei pääse hereille. Mitä voimme tehdä auttaaksemme toisiamme?

Koronaeristysarkea osa 1: etäkoululaisen digiloikka, kaloreiden ja kauppakassin metsästystä sekä pölypallojen keskeltä nouseva toivo

Kaksi viikkoa ilman hiustenpesua, yleisessä vessassa ovet auki ja tapaaminen yöpuvussa roskakuskien kanssa - oudoimmat tilanteet joihin korona on minut laittanut

Suurimmasta kivusta syntyvät elämän kauneimmat hetket - tänään täytän 10 vuotta äitinä

Kirja on koronakaranteenilaisen paras kaveri ja ikkuna maailmaan - entä kuinka selitän nykytilannetta lapsilleni?

"Isovanhempamme lähtivät sotaan maansa puolesta, ja te valitatte koska teidän täytyy pysyä kotisohvallanne"

Paljonko saan blogista palkkaa, kirjoitanko koronasta rahan takia sekä maailma, jossa lääkäriin ei pääse

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Yöllinen soitto hätäkeskuskeen - korona on tällä hetkellä päivystyksessä "kirosana"

Hoitohenkilökuntaa ilman maskeja, ihmiset jonottava viimassa - tämä on todellisuus Laakson koronaterveysasemalla

Meillä sairastetaan ehkä koronaa ja pelottaa että lapsellani on vakava tautimuoto. Olisi sata muutakin huolta ja kysymystä, mutta mistä saamme tietoa ja apua? 

Minulla voi olla korona mutta en pääse testiin ellen mene sairaalakuntoon

Tällaista on arki karanteeni-Italiassa - tyhjät kadut, autiot piazzat, taskussa kulkuluvat. Tämä voi olla edessä Suomessakin, mutta sekin on parempi olla tekemättä tarpeeksi

Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista loukkaa jokaista suomalaista

Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille

Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se meillekin, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?

Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)

Terveysviranomaisten ohje koronaviruksen estämiseksi: "Älä mene sairaana töihin" - helpommin sanottu kuin tehty

Koronakriisin vaikutus Italian turismiin: Venetsiassa ilmaisia aperitiiveja ja Roomassa hotelli, jossa hinnan päättää asiakas

Miehet ja vanhukset enemmistönä kuolemantapauksissa - Italian koronaviruskuolemat numeroina ja tunnelmia maskien takaa






Kommentit

  1. Hei kaikille, tämä vuosi on minulle niin hyvä. Olen Aila Korhonen Etelä-Suomen Hämeenlinnasta, olen ollut naimisissa 6 vuotta ilman itkevää vauvaa avioliittokodissani, mikä sai mieheni erottamaan minut. Tämän vuoden alussa näin todistuksen tohtori Odiasta siitä, kuinka hän on auttanut naisia palauttamaan kadonneen rakkauden ja raskauttamaan heitä, joten otin yhteyttä häneen ja sanon nyt mielelläni, että tohtori Odia auttoi minua palauttamaan mieheni hänen ihmeellisillä voimillaan ja auttoi minua raskaaksi miehelleni. Olen nyt 8 kuukautta raskaana poikavauvan kanssa. Olen kutsunut suurta juhlaa, olen niin onnellinen, että siksi kirjoitin tämän todistuksen kertoakseni kaikille täällä Odia hyvästä työstä. Voit ottaa yhteyttä häneen nyt, jos avioliitossa on ongelmia, hän voi auttaa sinua aivan kuten hän oli tehnyt minulle. Alla on yksityiskohdat, joita käytin ottaessani yhteyttä Odiaan. Sähköposti: odiasolutioncenter@gmail.com WhatsApp: +2348107381533

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Haluatko laihtua? Sairastu koronaan! (Oikeasti en suosittele...)

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

25 raskauskiloa, miksi ne tulivat ja miten ne lähtivät