Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)

Kuva
Laskiaistiistai valkenee Helsingissä aurinkoisena. Kunhan aamucappuccino on juotu ja lapset leikkineet kylliksi, lähdemme kauppaan ostamaan kermaa laskiaispullien tekoa varten. Niitä onneksi voi tehdä, vaikkei pulkkamäkeen pääsekään toivomaan pitkiä pellavia, hienoja hamppuja. Muita laskiaisperinteitä meillä ei olekaan, suomalainen laskiaisperinne ei ole kovin runsasta.

Jos olisimme Roomassa, lähtisimme tänään laskiaistiistain karnevaaleihin, karnevaaliajan päättävään huipentumaan. Vähän joka kaupunginosalla on omansa, värikäs karnevaalikulkue orkestereineen ja naamiaisasuisine osallistujineen, paperisilppua heitellään ja lapsilla ja aikuisillakin on naamiaispuku päällä. Syödään makeita friteerattuja leivonnaisia, kaikkea mahdollisimman rasvaista ja hyvää. Laskeudutaan paastoon (kuka laskeutuu, kuka ei).

Italialaista karnevaaliaikaa minulla on vähän ikävä suomalaisessa laskiaisessa, varsinkin nyt kun pulkkamäkikin jää haaveeksi. Laskiaispulla on laiha lohtu. Onneksi meillä o…

Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se myös meille, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?

Kuva
Hiihtoloman jälkeinen aamu on aurinkoinen ja kirkas. Valon päällä leijuu kuitenkin varjo. Koronavirusvarjo. Tähän asti uutisten kestoaiheena pysytellyt korona on ollut, niin, vain uutinen muiden joukossa, kaukaisia paikkoja koskevaa uutisointia, jolle ihminen aina pysyy tietyllä tavalla välinpitämättömänä. Vaikka myötätuntoa, huolta ja pelkoa saattavat kaukaisetkin asiat aiheuttaa, aiheuttavatkin, ei niitä ikinä kunnolla käsitä ennen kuin koskevat lähipiiriä, lähiseutuja, sinua itseäsi.

Viime viikonloppuna puhuimme pitkiä Skype-puheluja Roomaan. Lasten isovanhemmat kertoivat koronapelosta, joka Italiassa tällä hetkellä vallitsee. Tähän päivään mennessä Italiassa on todettu 155 koronavirustartuntaa, kuolemantapauksia on kolme (päivitys 25.2: 230 tartuntaa, 7 kuollutta).

Suurin osa tartuntatapauksista sijoittuu Pohjois-Italiaan  (112 Lombardian maakunnassa, 22 Venetossa, 9 Emilia Romagnassa, 6 Piemontessa, 3 Trentino Alto Adigessa) mutta myös Lazion maakunnassa jossa Rooma sijaitsee, o…

Täpärästi Taidehalliin - kuinka kauan kolmen lapsen perheellä kestävät uloslähtövalmistelut? Entä yhden lapsen?

Kuva
Viides ja viimeinen hiihtolomapäivä - ja olemme palanneet siihen mistä lähdimmekin, ensimmäisen lomapäiväaamun eli maanantain tuuliseen vesisadeilmaan. Juuri kun piti lähteä ulkotekojäälle luistelemaan!

Eilinen lähes pakkaspäivä eli nollan tuntumassa pysytellyt, hetkittäisiä talven riekaleita eli märkää lumisadetta tarjonnut päivä kului onneksi osittain myös ulkoillessa. Lapset saattoivat kaapia maahan sataneesta lumihunnusta lapasiinsa sen verran lunta, että ihan oikea lumipallo saatiin aikaan. Lumipallo! Mikä harvinainen, valkoisuutta sädehtivä aineen olomuotokasaantuma, tuskin muistin mikä se oli. Lumi? Mikä se on, jokin menneisyyden ihmeellinen jäänne, vanhojen hyvien aikojen sääilmiö, ilmaston ääri-ilmiöiden kasvavan reunan jalkoihinsa sulattama näillä leveysasteilla.

Olemme koko talven käyttäneet talvikenkiä leudosta säästä huolimatta, ja monesti on ollut kuuma. Tietenkin juuri eilen sanoin lapsille, kun olimme lähdössä keskustapäivää viettämään: nyt voitte laittaa kevyemmät ke…

10 vuoden perhepedin jälkeen nukun yksin. Mistä nautin eniten?

Kuva
Hiihtoloma-aamu numero neljä. Heräsin tänään siihen, kun valo tunkeutui verhojen välistä huoneeseen, silmäluomien alle, aivoihin. Paistaako aurinko? Ei sentään, ilma on ulkona yhtä tiiviin pilvinen kuin koko tähänastisen loman.  Sataa jopa hiukan lunta, märkää sadetta joka ei jää maahan. Myrskyt sentään ovat menneet (ks. teksti alkuviikon loma-aamun tunnelmista Myrskyn jälkeen ja uutta myrskyä päin - ilmastonmuutos NYT).

Tämän aamun heräämisestä teki outoa se, että heräsin sängyssä yksin. Ilman että ympärilläni on kolmea miestä, kuten siinä tavallisesti on.

Kymmenen vuoden ajan vierelläni on aviomiehen lisäksi nukkunut lapsi, ensin yksi, sitten kaksi, lopulta ainakin ajoittain kolme samassa perhepetiviritelmässä. Olemme aina uskoneet perhepetiin eli siihen, että ihmislajille on luontaista, että emot nukkuvat yhdessä jälkeläistensä kanssa. Esikoisen kanssa aluksi yritimme häkkisänkysysteemiä, mutta hyvin nopeasti huomasin, kuinka epäluonnolliselta ja ennen kaikkea hankalalta se tuntui…

Jos ei lähde, voi katua loppuelämänsä. Miksi se tuli mieleeni Triplan Surf Housessa?

Kuva
Kolmas hiihtolomapäivä valkenee ikkunan takana, istun aamucappuccinoni ääressä kuten tavallista. Lasten leikkien äänet kantautuvat olohuoneesta, pian alamme tehdä lähtöä geokätköilemään. Yksi aamu lukemattomien samankaltaistensa joukossa, joista muodostuu päivieni ketju, elämäni, sen ensimmäisestä päivästä vihoviimeiseen, sitten joskus. Kaikkien lähtemisien ja lähtemättä jättämisien elämä.

Eilen, vastoin sitä mitä olin juuri kirjoittanut eli voimakkaasti kotonaoleilun ja leikkimisen puolesta aivan riittävänä hiihtoloma-aktiviteettina, lähdimme iltapäivän puolella kuitenkin pois kotoa. Olimme jo päiviä sitten suunnitelleet ystäväperheen kanssa tapaamista tiistaina Triplan Down Underissa, mutta sitten heille tulikin este. Päätin kuitenkin lähteä käymään siellä lasten kanssa, olimmehan jo ehtineet innostua ajatuksesta ja ehtisihän sitä sitten illan taas leikkiä.

Down Underissa oleva Surf House Helsinki oli mukava kokemus, juuri sellainen kuin olin sen ystävältä kuullutkin olevan: troopp…

Ilmainen ja helppo hiihtolomavinkki lapsiperheille sekä kuranpesuvinkki heille, jotka empivät ulkoilua huonolla säällä

Kuva
Hiihtoloman toinen päivä valkenee yhtä masentavana kuin ensimmäinenkin: takana on tuulentuivertama kaatosadeyö, piha valkenee yhtä harmaana ja masentavana esiin, kun aurinko, onneksi yhä aikaisemmin eli kolme minuuttia aiemmin kuin eilen, nousee.

Puut heiluvat yhä tuulessa,  valkorunkoiset isot koivut hitaammin, syreenien paljaat oksat vähän viuhemmin, mutta tuulen ei pitäisi enää yltyä myräkäksi. Eilinen päivä meni sään vuoksi ihan myttyyn. Aamupäivällä toki ulkoilimme, ulkoilemme joka päivä ainakin vähän, oli sää mikä hyvänsä, olkoonkin että se tarkoittaa kuravaatearsenaalin pukemista ja vaatteiden ja eteisen hiekkapuhdistusta jälkeenpäin.

Vaan eipä pahinkaan kurakeli tarkoita välttämättä tolkutonta siivoamista. Haluatteko nimittäin hyvän kuranpesuvinkin, jolla ulkoiluinnostus lisääntyy vastahakoisimmallakin vanhemmalla? Täytä puutarhakastelukannu vedellä ja laita kurahousulapset riviin. Kaada kannusta reilusti vettä lasten kuravaatteille ja kumisaappaille, aivan kuin kastelisit jan…

Myrskyn jälkeen ja uutta myrskyä päin - ilmastonmuutos NYT

Kuva
Tänään kun istun aamucappuccinoni ääressä, tulee minulle tunne että hetki voisi olla toisinto viime maanantaista. Takana on myrsky-yö, tismalleen samanlainen kuin viikko sitten, jonka aikana tuuli piiskasi sadetta ikkunoihin, pyörteili vihaisina pyörteinä pihan puissa ja pensaissa, hakkasi vettä kattopelteihin tuulenpuuskien rytmissä välillä tasaisena kaatosateena, välillä äänekkäämpinä ropinaryöppyinä.

Havahduin tuulen vinkunaan ja sateen rummutukseen useamman kerran yön aikana, ja toistuva painajaisuneni eli takapihan suurten puiden ryskeinen kaatuminen kovassa myrskyssä tuntui sekoittuvan unihorteiseen todellisuuteen: eivät kai ne nyt oikeasti kaadu? (Tuosta painajaisestani voi lukea enemmän täältä)

Ensimmäisenä hiihtoloma-aamuna heräsimme hiljaisuuteen. Se tuntui melkein oudolta, kun koko eilisen päivän, ja melkein sitä edellisenkin, oikeastaan koko tämän koskaan alkamattoman talven, on satanut ja tuullut, satanut ja tuullut, satanut ja tuullut. 

Hiljaisuus. Joko taivas on lasken…