Mustikkapasta

Tästä viime joulun säästä voi nyt vain unelmoida... Heräät aamulla tunteeseen, että kellon täytyy käydä korkeintaan puoli viittä aamulla. Verhojen raosta häämöttää tuskin havaittava valo, ja pääsi humisee raskaana kuin pitkäksi venyneen juhlaillan jälkeen herätessä. Nostat verhoja, ja ymmärrät ainakin osan pään huminasta selittyvän tutulla sääilmiöllä, tihkusateen ropinalla kattoon ja ikkunalautaan. Raskaat tummat pilvet roikkuvat lähes sähkötolppien korkeudella, ja vilkaisu kelloon järkyttää sisäistä kelloasi juuria myöten: 9.04. Missä päin maailmaa ollaan ja mihin vuodenaikaan? Ei suinkaan kaamosajan Lapissa (jossa toki masentavan vesisateen tilalla olisi ihana lumisade) tai keskellä marraskuuta, vaan uudenvuoden tienoilla Helsingissä. Marraskuuta tätä vielä jaksaisi, mutta per favore, ei enää joulukuun lopussa. Tähän aikaan tilastojen mukaan pakkasta pitäisi olla keskimäärin 1,5 astetta ja lunta 10-20 senttimetriä. Kävin aamulla ohimennen vaa`alla, ja sen enempää lukemia esi...

Italialaista joulua! Kuva Helsingin Kolmen Sepän aukiolta. Huomenna Suomen Turku julistaa joulurauhan, minä julistan blogissani muutaman viikon vallinneen hiljaisuuden päättyneeksi. Eli jatketaan siitä, mihin jäätiin. Mihin jäinkään? Marraskuun loskaisiin sadekeleihin ja kuumeiseen lumen odotukseen. Eipä ole siitä juuri mihinkään päästy, sama vesisade piiskaa ikkunoita ja lumen tuloon alkaa usko melkein jo loppua. Mutta onneksi on joulu! Kun puunaa kotia, askartelee lumihiutaleita ikkunoihin, paistaa sahramipullia ja keskittyy oikein ahkerasti kaikkien jouluperinteiden noudattamiseen, musta maa ulkona melkein unohtuu. Ainakin voi vetää verhot ikkunoiden eteen ja kuvitella ankean lumettoman maiseman pois. Tämä joulu olisi ollut parasta viettää Roomassa, jos olisi etukäteen tiennyt vallitsevat sääolosuhteet, tuumi mieheni eilen illalla. Hetken ajan nyökyttelin samanmielisyyden merkiksi, mutta annapas, kun ajattelin toisen kerran: