Mustikkapasta

Meri myrskyää ja Mörko möllöttää Kansallismuseon Muumit 75 vuotta -juhlanäyttelyssä. Jos pitäisi valita jotain oikein suomalaista, saattaa hyvin olla että ensimmäiseksi mieleeni tulisi - muumit. Ehkä myös sauna, sisu ja Sibelius, mutta johtunee elämänvaiheestani pienten lasten äitinä, että muumit kiilaavat tämän listan ihan jopa kärkeen. Tosin muumien tenho piilee siinä, etteivät ne ole vain lastenhahmoja. Kaikkea muuta. Olen tosin ehkä harvinaisen lapsellinen aikuinen, mutta tykkään yhä katsella muumi-piirrettyjä (niitä vanhoja, uudesta versiosta en pidä lainkaan), muumi-pehmot ovat mielestäni ihania ja keräilen muumilusikoita, niitä reunoiltaan maailman pehmeimmin muotoiltuja teelusikoita joilla on nautinnollista lusikoida cappuccinovaahtoa. Mutta ennen kaikkea olen rakastunut muumifilosofiaan, olen aina ollut. Olen täällä blogissa kertonutkin lempilauseestani, jota nuoruudessani ja varhaisaikuisuudessai katselin eteisen seinään kiinnitetystä postikortista joka kerta kun läh...

Talvipuutarhassa karppialtaan yllä. Julkaisen nyt kirjoituksen, jonka kirjoitin tasan kolme viikkoa sitten edellisenä päivänä eli perjantaina 6.3. tapahtuneesta käynnistämme Talvipuutarhaan. Tekstissä kerron paitsi käynnistämme, myös maailman nisäkkäiden ja hyönteisten sukupuuttoaallosta ja Afrikassa ja osassa Arabian niemimaata käynnissä olevasta kulkusirkka vitsauksesta. Ehdin kirjoittaa tekstin, mutta sitten koronatilanne vyöryi maailman päälle sellaisella voimalla, että minulle tuli halu kirjoittaa pelkästään siitä - halusin omalta pieneltä osaltani vielä varoittaa ihmisiä uhkasta, joka oli roikkunut päällämme jo kauan. Joku blogini lukija on kommentoinut, että blogini on ollut hänen suosikkiblogejaan, mutta "koronahysteria" on laimentanut lukemisen iloa ja hän toivoo, että mahdollisimman pian palaisin muihin aiheisiin. Valitettavasti muut aiheet tuntuvat kovin kaukaisilta ja päälleliimatuilta juuri nyt, kun koko maailma on poikkeustilassa, mutta toisaalta mi...

Joskus on täpärällä, että kaikki langat pysyvät perheenäidillä koukussa. Mutta pääasia että pysyvät! Anu Tuominen: Aurinkokuivattuja porkkanoita.  Viides ja viimeinen hiihtolomapäivä - ja olemme palanneet siihen mistä lähdimmekin, ensimmäisen lomapäiväaamun eli maanantain tuuliseen vesisadeilmaan. Juuri kun piti lähteä ulkotekojäälle luistelemaan! Eilinen lähes pakkaspäivä eli nollan tuntumassa pysytellyt, hetkittäisiä talven riekaleita eli märkää lumisadetta tarjonnut päivä kului onneksi osittain myös ulkoillessa. Lapset saattoivat kaapia maahan sataneesta lumihunnusta lapasiinsa sen verran lunta, että ihan oikea lumipallo saatiin aikaan. Lumipallo! Mikä harvinainen, valkoisuutta sädehtivä aineen olomuotokasaantuma, tuskin muistin mikä se oli. Lumi? Mikä se on, jokin menneisyyden ihmeellinen jäänne, vanhojen hyvien aikojen sääilmiö, ilmaston ääri-ilmiöiden kasvavan reunan jalkoihinsa sulattama näillä leveysasteilla. Olemme koko talven käyttäneet talvikenkiä leudosta säästä...

Näkymä sateiselle Korkeavuorenkadulle vuodelta 1933 Palomuseossa. Etualalla katupaloposti. Hyvää Halloweeniä! Virallisestihan se oli eilen, lokakuun viimeisenä. Tämä alun perin irlantilaista perinnettä oleva All Hallow`s Eve eli kaikkien pyhimysten päivän aatto on joka vuosi samaan aikaan, 31. lokakuuta. Pyhäinpäivä taas on eri asia kuin Halloween , pyhäinpäivää vietetään Suomessa liukuvana lauantaina aikavälillä 30.10.-6.11. Tänä vuonna pyhäinpäivä osuu 2.11. lauantaille - eli huomiseksi. Sekä pyhäinpäivä että erityisesti nykyään amerikkalaistunut kaupallinen Halloween ovat tavallaan aika jännittäviä ja pelottaviakin juhlia. Elämme jännittäviä aikoja, kun joka paikassa näkyy hirviöitä ja vampyyreja, kauppojen näyteikkunoista karkkikääreisiin. Muistellaan kuolleita, pukeudutaan kuolleiksi, koristellaan koti kummituksilla. Itse tosin vierastan Halloweenin kuolemalla leikkimistä, vaikka toisaalta pidänkin siitä että kuolemasta riisutaan sen pelottavin kärki leikinlaskun avulla. ...