Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2021.

Jäähyväiset rakkaalle hännänheiluttajallemme - Nera in memoriam

Kuva
Nera 19.6.2005 - 5.5.2021 Seison sateen kastelemassa aamuisessa metsässä, kylmä kosteus tunkeutuu takin alle ja iholle, ja keväästä kertoo pelkästään pullottavat lehtinuput puissa, peipon heikko liverrys ja lokkien sekä kuikan järveltä kantautuva huuto. Edessäni pihlajantaimien keskellä, nuoren haavan juurella kivien välissä lepattaa kaksi hautakynttilän heiveröistä liekkiä. Olen juuri haudannut koirani Neran , mustan pörröturkkisen cockerspanielin joka olisi ensi kuussa täyttänyt kuusitoista vuotta.  Tarkalleen ottaen hautaus tapahtui eilen torstaina, teimme sen yhdessä koko perhe. Aamulla heräsin aikaisin, jätin lapsen aamupiirrettyjen ja miehen etätyönsä ääreen, puin sadevaatteet päälleni ja työhanskat käteeni, hain pistolapion ja oksaleikkurin mökin varastosta ja ryhdyin kaivamaan. Olimme lasten kanssa yhdessä ennen aamupalaa katsoneet sopivan paikan savusaunan läheltä, rannalle vievän polun vierestä, ja siihen iskin lapioni. Hyytävä pohjoistuuli puhalsi järveltä, oi taas se pohjoi

Tilasin eutanasian itselleni

Kuva
Se oli juuri niin vaikeaa kuin olin etukäteen ajatellut, vaikeampaakin. Pitkään tuijotin puhelimen näytölle näpyttelemääni numeroa, mutta en kuitenkaan saanut painettua vihreää luuria. Alkoi itkettää niin paljon se mitä aioin sanoa, ettei tullut mitään.  En varmasti ollut ensimmäinen asiakas, jolla oli näitä ongelmia kotikäyntejä tekevälle eläinlääkärille eutanasia-asioissa soitettaessa. Silti harmitti ja suututtikin. Miksi en saa tätä tehtyä, eikö minusta siihenkään ole.  Lopulta turvauduin nettiajanvaraukseen. Se on helppoa, kasvotonta, ja sallii ylitsekäyvimmätkin tunteilut. Petmobiili-eläinlääkäripalvelun nettiajanvaraus olikin sujuvasti suunniteltu, ja varauksen tekeminen sinänsä kävi helposti. Valitsin ensimmäisen vapaan iltapäiväajan, tätä ei voi nyt enää yhtään pitkittää, ja kone täytteli automaattisesti tietojani. Enää piti vain klikata vahvista varaus . Tehdä tästä lopullisesti lopullista.  Siitä tuli yhtä vaikeaa kuin soittamisen aikominen. Tuijotin päivämäärää ja kellonaika

Teemasynttärit vähän vaikeammasta teemasta - oliko 7-vuotias tyytyväinen?

Kuva
Meillä on tapana, että lapset saavat päättää syntymäpäivänsä teeman, ja valittua teemaa noudatetaan juhlissa mahdollisimman uskollisesti. Tykkään todella paljon suunnitella ja toteuttaa näitä teemajuhlia, miettiä värejä, yksityiskohtia ja erityisesti juhlapöydän tarjottavien päätähteä, kakkua.  Tänä vuonna keskimmäinen laittoi minut kuitenkin lujille 7-vuotissyntymäpäivänsä teematoiveen kanssa: aavikkokettu, la volpe del deserto . Se on ollut jo pitkään hänen lempieläimensä joten toive oli ymmärrettävä. Synttäreiden teemana se ei ole helpoimmasta päästä. Miten olisi tiikeri, leopardi tai flamingo, tai vaikka Star Wars?  Ei puhettakaan. Aavikkokettu sen olla piti.  Ryhdyin käymään läpi netin juhlatarvikevalikoimaa tietäen jo etukäteen, että aavikkokettuserviettejä, -kakkukuvia tai -paperilautasia on turha haaveilla löytävänsä.  Pienen hetken mietittyäni suunnitelma alkoi kuitenkin selkeytyä. Aavikolla on hiekkaa, joka on kullaruskean väristä. Teemaväri: hiekanruskea, -keltainen ja -kult

Tämä vappu ei unohdu: puoliksi sulaneet spaghetit ja tosirakkauden testi

Kuva
Suomalainen vappu on monen ulkomaalaisen näkökulmasta ainutlaatuinen näytelmä. Omaleimainen karnevaali, jonka on  alkuperäiseltä tarkoitukseltaan työläisten ja opiskelijoiden juhla mutta marinoituu alkoholissa niin, että siitä tulee tunnistamaton sekamelska valkolakkisia ihmisiä, puistoon oksentavia nuoria ja puskissa pissaavia hädänalaisia.  Tätä näytelmää katseli vapunaattona yhdeksäntoista vuotta sitten myös italialainen mieheni viettäessään vaihto-oppilasvuottaan Helsingissä (ja sillä tiellä hän muuten vieläkin on, yhä täällä).  Varaudu näkemään jotain mitä et takuulla koskaan ole nähnyt , suomalaisen vapun jo kokeneet opiskelijakaverit valmistivat häntä. Aika monen vaihto-oppilaan valokuvakokoelmissa on kuva keskellä puistoa ja keskustan katuja pissaavasta nuorisosta ( he todella tekevät noin siellä, tytötkin ). Se on se mitä ihmetellään ehkä kaikkein eniten, julkisesti virtsaamista. Enkä ihmettele. Jotenkin en osaa yhtään kuvitella samanlaista näkyä Roomassa tai missään muussa eu