Mustikkapasta

Hyödyllisiä välineitä. Luuletko olevasi tosiliikkuja, kun käyt kaksi kertaa viikossa lenkillä, kerran joogatunnilla ja pari kertaa kuussa uimahallissa? Tällainen liikuntamäärä tekee toki hyvää, mutta painonhallinnan kanssa sillä on yllättävän vähän tekemistä. Yleinen harhaluulohan on, että liikunnalla laihtuu. Tai laihtuuhan sillä, mutta silloin pitäisi liikkua tuntikausia päivässä ja usein vähintään keskiraskaalla sykkeellä. Maratoonarit ja huippu-urheilijat ovat erikseen, tavalliset pulliaiset eivät liikunnalla laihdu. Vaan ruualla. Hyvän ruokavalion rinnalla hyötyliikunta on tosin tehokas apuri laihtumiseen tai ihan vain peruskunnon ylläpitämiseen, jopa kohottamiseen, riippuen lähtötasosta. Perinteiset konstit eli rappuset hissin sijaan, pysäkinvälien käveleminen, auton jättäminen useammin kotiin, olohuonetta ympäri käveleminen puhelimessa lörpötellessä toimivat.  Sen huomasin itsekin eräässä erityisessä elämänvaiheessa:

Rosmariinia ruukussa. Jos pitäisi valita tuoksu, josta tulee kaikkein vahvimmin mieleen Italia, valinta olisi helppo: basilika. Riittää, kun nuuhkaisee keittiön pöydällä nuupottavaa kaupan basilikaruukkua, niin ajatukset siirtyvät toiseen maailmaan. Helteiseen auringon paahteeseen, avoinaisesta parvekkeen ovesta kantautuviin vilkkaan elämänmenon ääniin, pastakastikkeen porinaan kaasuliedellä... Ensimmäisellä kerralla vierailulla miehen perheessä ollessani huomioni kiinnittyi parvekkeen yrttiruukkuihin. Pian huomasin monen muunkin talon ja perheen parvekkeen yrttikokoelmat. Basilikaa, persiljaa, rosmariinia, salviaa, minttua, kaikki isoina, terhakkoina puskina, jollaisista suomalainen parvekeviljelijä voi vain haaveilla.   Italian-kokemusten jälkeen innostuin tietenkin yrttien syömisestä ja viljelystä kotioloissakin. Ensimmäiset kokeilut eivät olleet rohkaisevia:

Marjaa markkinoilla Roomassa. Kaikenlaiset listat ovat ihania, ainakin useimmiten.7 syytä aloittaa juoksu, 5 parasta italialaista ravintolaa Helsingissä, 10 huonoa tapaa, jotka pilaavat terveytesi...Kutkuttavaa! Lehdet ovat huomanneet, että ihmisiä kiinnostaa listaaminen. Juttu jos toinenkin rakentuu listojen varaan. Varsinkin kannessa ne ovat tehokkaita. Hyvä Terveys -lehden uusimman numeron kannessa komeilee otsikko, joka lumoaa ainakin minut: 10 superruokaa marketista. Näillä pärjää. Mitämitä, minäkin haluan heti tietää, millä kymmenellä perusmarketin eväällä pärjää ja miten pitkälle. Eihän tuollaista voi vastustaa. Artikkelin lukeminen oli kuitenkin pettymys:

Vaaleanpunaista ruususuolaa. Italian kielessä sana salaatti, insalata, johdattaa heti makunsa jäljille, nimittäin suolaan. Salato/a tarkoittaa nimittäin kirjaimellisesti suolaista. Tämän sain karvaasti, tai pitäisikö sanoa suolaisesti, kokea heti ensimmäisillä Italian-reissuillani. Kun maistoin ensi kertaa italialaista vihreää salaattia, insalata verde, olin vetää rucolat väärään kurkkuun. Suolaa salaatissa, mitä ihmettä! Makuyhdistelmä maistui ihan kauhealta. Öljy ja  viinietikka vielä menettelivät, mutta eihän kukaan tosissaan voi laittaa salaattiin suolaa. Vähän sama kuin jos ripottelisi perunoiden päälle sokeria tai maustaisi jäätelön valkopippurilla. Nopeasti huomasin, että salaatin ja suolan yhdistelmä on Italiassa erottamaton. Pitäisihän se ymmärtää jos sanastakin. Insalata tarkoittaa vihreitä heinän tapaisia kasviksia, jotka on maustetu suolalla, viinietikalla ja öljyllä - siis suolattu. Siinä vasta olikin pureskelemista, kun ensi kertaa maistoin salaattia tulevassa ano

Pitsaa, bruschettaa, cocista ja oliiviöljyä - vieraita Italiasta. Viime aikoina olen nukkunut pois univelkoja. Jokainen hetki on käynyt: työajasta varastettu puolituntinen, lapsen ja miehen uimahallikäynti, aamulla myöhäisemmäksi torkutettu herätyskellovartti. Mistäs nämä univelat muualta kertyivät kuin Italian-sukulaisten maanantaina päättyneeltä vierailulta. Kun huushollissa asuu viimeistään seitsemältä aamulla ylös heräävä ja aamuisen espressoannoksensa tarvitseva vanhempi pariskunta ja pahanlaatuista (erityisesti yöllistä) yskää poteva sukulaistäti, voi siitä päätellä että herkkäuninen ei paljoa unen päästä kiinni saa. Ihmeesti sitä silti jaksaa, kun on harvinaisista ja odotetuista vieraista kyse. Nukkua ehtii sitten myöhemminkin, toivottavasti. Tosin ihan heti en ollut valmis keskustelemaan seuraavan vierailun ajankohdasta, vaikka vieraat sitä yrittivätkin. Voisivatko he tulla vaikka touko- tai kesäkuussa kylään, kun on lämpimämpääkin jo? Katsotaan sitä sitten, ehdotin ymp