Parhaat koronauneni

Unet ovat häilyviä ja koskettavat tajuntaa kevyesti kuin perhosen siipi.
Sanotaan että toisten unien kuunteleminen on tylsää. Silläkin uhalla päätän kertoa omistani (ei tosin ole ensimmäinen kerta: unistani kerron myös teksteissä Apua, näin unta exästäni - mitä unet kertovat?  ja Lähelle tullut painajainen ).

Tällä kertaa kerron koronaunistani. Olen somessa törmännyt joidenkin ihmisten kertomuksiin omista koronaunistaan, ja minusta ne ovat aivan mainioita! Myös Helsingin Sanomia myöten on ollut juttua korona-ajan unista, niitä ovat jopa tutkijat erikseen keränneet analyysejaan varten.

Olen kova uniennäkijä, ja siksi olen ollut jopa vähän ihmeissäni, että olen korona-aikana nähnyt niin vähän aiheeseen liittyviä unia. Niitä on vain kolme kappaletta. Tässä ne ovat:

1. Joka paikassa oli kaaosta ja hälinää. Kuin oikealta vasemmalle etenevä apokalypitisiä näkyjä sisältävä kuvanauha eteen vyöryi näkymiä täpötäysistä sairaaloista, paareja työntävistä hoitajista, suojavarusteisista lääkäreistä, juoksevista ihmisistä, letkuista ja hengityskoneista. Toisaalla  näkyi taistelevia ihmisiä, yhteen kalahtavia miekkoja, toisiinsa kiinni käyviä miehiä, lyöntejä, huutoja, riitaa ja vihaa. Kaikki tämä kiihtyi kiihtymistään, mutta samalla se alkoi ikään kuin etääntyä, siirtyä eräänlaisen ison kuplan sisään joka alkoi kohota ylöspäin ja pienentyä pienentymistään. Hälinä vaimeni ja lakkasi lopulta kokonaan kuulumasta, kupla yhä vain pieneni. Lopulta kuului äänekäs tsump! ja kaikki se hävisi kuin mustan aukon imaisemana. Tuli täydellisen pimeää ja hiljaista.  Sitten jonkin ajan kuluttua taivaanrantaan syttyi pieni, häikäisevän kirkas valopiste, jonka säteet tunkeutuivat pimeyden poikki. Valo laajeni, sen kirkkaus oli yhä häikäisevämpää. Kunnes se valaisi kaiken; maailma oli täysin valoisa taas. Ja nyt näkyi, mitä pimeyden keskellä oli paljastunut: vihreää metsää, vuoristomaisemia, solisevia puroja, kukkia, lintuja ja perhosia.

 2. Jouduin koronatestiin vaikka kuinka vakuutin että olin ollut sairaana jo kymmenen vuotta sitten, tauti ei mitenkään näkyisi enää testissä sillä virusta ei kehossani ollut, vaan se olisi resurssien haaskausta. Kukaan ei kuunnellut vaan testi otettiin, ja testitikku muuttui kurkussa käytyään violetiksi. Se on merkki siitä, että tautia ei ole, testinottaja sanoi. Minähän sanoin, testi olisi pitänyt ottaa silloin kun olin sairaana, vastasin, ja sitten uni loppui.

3. Olin mieheni ja anoppini kanssa ostoskeskuksessa, jossa oli paljon liukuportaita joilla menimme ylös ja alas. Halusimme mennä kahvilaan, mutta jokaisessa kahvilassa johon yritimme, ei ollut merkkiäkään turvaväleistä eikä mahdollisuutta käsienpesuun tai desinfiointiin. Ja me etsimme nimenomaan paikkaa, jossa kädet voisi puhdistaa, sillä olimme unohtaneet desinfiontiainepullot kotiin. Menimme erään kahvilaan vessaan, mutta siellä ei ollut saippuaa. Suutuin kahvilan henkilökunnalle ja huusin, että näinkö he pitävät huolta asiakkaiden turvallisuudesta, eivätkö he tiedä että ilman saippuaa käsien peseminen on yhtä tyhjän kanssa. Poistuimme kahvilasta ja jatkoimme rullaportailla ajelua. Koko ajan minulla oli olo, että mitä ihmettä teemme täällä ostoskeskuksessa, huonoimmassa mahdollisessa paikassa ihmisjoukkojen keskellä. Anoppinihan on vielä riskiryhmää, miksi emme ole kotona.


Unen numero yksi näin maaliskuun puolessavälissä, kun oma koronaoireiluni ja epävarmuus pandemian edessä oli pahimmillaan. Apokalyptisia tunnelmia sisältävä uni oli siis enemmän kuin ymmärrettävää. Toisaalta uni oli lohdullinen: sen avulla ymmärsin, että kaikki tämä kaaos tulee menemään ohi, ja tulevaisuus voi olla kauniimpi ja valoisampi kuin uskommekaan; että ihminen voi oppia tästä jotakin oleellista, ehkä jopa muuttaa arvojaan ja se hulluus jota kohti maailma on kulkemassa (tai jossa se jo on), voikin korvautua uudella ja paremmalla maailmalla.

Tosin pandemian eteneminen on osoittanut, että ihmiskunnan suunnan muuttaminen itsetuhoisuudesta poispäin on niin vaikeaa, ettei siihen tämä pieni virus sittenkään taida pystyä. 

Uni numero kaksi ajoittui aikaan, jolloin - yllätys yllätys - halusin kovasti päästä koronatestiin mutta en päässyt, koska Suomessa ei ollut tarpeeksi testikapasiteettia.

Tällä hetkellä testeihin suorastaan maannitellaan ihmisiä ja haetaan heitä koirien ja kissojen kanssa, eikä siltikään saada tarpeeksi, mikä aiheuttaa väkisin jopa pientä suuttumusta, vaikka kuinka yritän ajatella asioista lempeästi.

Toisaalta, onko kenenkään mieleen tullut, että ehkäpä oireilevia ei ole tällä hetkellä ole tarpeeksi, kun olemme niin hyvin ottaneet etäisyyttä? Ja että epidemia olisi tällä erää Suomessa tukahduttamista vailla valmis? Tai sitten ihmisten mieleen on vain niin hyvin iskostettu, että sairasta kotona niin kauan kunnes olet sairaalakunnossa äläkä vaivaa terveydenhuoltojärjestelmää älyttömine huolinesi;  testiin pääsevät vain ääriharvat erityisryhmät ja heistäkin vain metrin mittaisen tarkennuskriteerilistan täyttävät...

Kaikki oireilevat  eivät siis välttämättä hakeudu testeihin. Joidenkin kokemukset myös kertovat, ettei esimerkiksi kaikissa terveyskeskuksissa sittenkään ohjata ihmisiä testaukseen, vaan oireita edelleen vähätellään.


Unen numero kolme näin viime yönä. Sille luonnollinen selitys varmasti on, että edellisenä aamuna olimme juuri puhelleet anoppini kanssa Skypen välityksellä. Kuuntelimme, kuinka hän iloisena kertoi alakerran kahvilan aukeamisesta ja siitä, kuinka mukavaa on päästä taas tutun kahvilanpitäjän seuraan cappuccinolle.

Appeni tosin kuivasti huomautti, että mitä kahvilassa käyntiä se nyt oikein on. Sisään kahvilaan saa mennä yksi asiakas kerrallaan tilaamaan espressonsa, maski päällä tottakai, sitten kahvi on siirryttävä juomaan ulos. Terassipöytien välillä on oltava kolme metriä etäisyyttä, mikä tarkoittaa että pöytiä on tavallista vähemmän Ja koska pöytiä on vähän, ei niihin voi jäädä tavalliseen tapaan istuskelemaan, vaan on ajateltava seuraavaa asiakasta. Eikö ole siis aivan sama juoda keittää kahvit kotona, appi tuhahti.

Monet kuulemma yhä jäävätkin kotiin juomaan espressonsa. Vaikka rajoituksia Italiassakin on poistettu ja jopa Italian rajat luvattu avata euroopan  3. kesäkuuta, ihmiset eivät vielä liiku tavalliseen tapaan. He muistavat ja tietävät liian hyvin, mitä tarkoittaa jos virus pääsee leviämään. 

Silloin voi alkaa tosielämän painajainen, josta ei noin vain herätäkään.

Oletko sinä nähnyt koronaunia?

Kommentit

  1. Olen nähnyt, yhdessä unessa korppi katsoi minuun ja lensi pois ja sitten törmäsin samaan korppiin aivan eri alueella se oli ikään kuin joku taudin viestintuoja tuonpuoleisesta joka ilmestyi kaikille samoille alueille joissa olin. Olin vielä nähnyt tuota ennen pari korppia niin se uni aiheutui niistä. Yksi yö näin sellaisen painajaisen että olin viimein löytänyt halutunlaisen merinäköalakodin, katselin ikkunasta merimaisemaa kunnes huomasin että ohi lipuva laiva upposi. Siinä laivassa oli paljon ihmisiä eikä kukaan voinut tehdä mitään se oli nopeaa. Luultavasti se uppoaminen kuvasti niitä koronaan menehtyneitä. Tuon painajaisen jälkeen en enää tiedä haluanko suoraa merinäköalaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttavia unia! Korppiahan vanha kansa pitää huonojen viestien tuojana... Ja tuo laivauni, siitä tosiaan voi tehdä tulkintoja myös koronaan liittyen. Tulee mieleen sekin, että laivoilla koronakriisissä ollut huono maine viruslinkoina, kun on ollut näitä loistoristeilijöillä levinneitä epidemioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Haluatko laihtua? Sairastu koronaan! (Oikeasti en suosittele...)

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

25 raskauskiloa, miksi ne tulivat ja miten ne lähtivät