Mustikkapasta

Sunnuntain kunniaksi voisarviaamiainen. Ensimmäiset 30 vuotta elämästäni olin aamupalaihminen. Noudatin kuuliaisesti ravitsemusterapeuttien mantraa, jonka mukaan aamiainen on päivän tärkein ateria. Lisäksi tiesin - olinhan lukenut ravitsemusoppaista ja -suosituksista - että ihmisen täytyy syödä tasaiseen ja tiheään tahtiin välipaloja päivän mittaan.  Ihmettelin italialaisia ystäviäni, jotka usein vain hörppäsivät aamulla cappuccinon eikä muuta. Ettekö edes voisarvea syö? Vain viikonloppuisin tai juhlapäivisin , he vastasivat ja minä käännyin päätäni puistellen oman täytetyn voileipäni, hedelmäsalaattini ja raejuustolla täytetyn pizzani ( pizza bianca ) puoleen. Tätä tuhtia aamupalaani puolestaan italialaiset ihmettelivät. Italian-lomillani kun saatoin helposti syödä aamulla sekä voisarven, hedelmiä että mainittua pizza biancaa . Näin me Suomessa syömme aamuisin , kerroin melkein ylpeänä ja minusta suolainen ja tuhti aamiainen oli ainoa oikea tapa aloittaa aamu. Sitä en tajunnut a...

Kaupallinen yhteistyö Tuisa Oy: n kanssa   Hyvin kuplii! Tapahtui viime kesän Rooman-lomalla: Olemme aamupalalla lähikahvilassa, on kuuma kuin pätsissä aamutuimasta huolimatta, ja istun terassin varjoisella puolella kuopuksen kanssa. Erotan kahvilan isojen lasi-ikkunoiden läpi miehen kahden lapsen kanssa kahvilan vitriinin ääressä tilaamassa syötävää, lapset innosta pinkeinä, isä vasta juuri pääsemässä lomafiilikseen sillä hän on ensimmäistä aamua kesälomalla. Näen että hän on aavistuksen stressaantunut lasten äänenkäytön kovasta volyymistä ja ilmeisistä vaikeuksista päättää voisarven täytteen laatua. Nutellaa, ei kun sittenkin vaniljakreemiä, ja lasi maitoa, lämmintä ja vaahdotettua toisella, kylmää ja ilman vaahtoa toiselle, ja pillit pitää olla myös ja oikean väriset. Katselen heidän liikehdintäänsä, lapset nykivät isäänsä shortsien lahkeesta ja osoittelevat voisarvia, viinereitä ja munkkeja. Lapset ovat koko ajan liikkeessä ja äänessä, mutta isä ei hosu eikä hermos...

Aamupalalla aurinkoisella terassilla. Kello puoli yhdeksän aukaisen ulko-oven. Kesäaamuina avaan sen ensimmäiseksi herättyäni, päästääkseni auringonvalon ja lämmön sisään - silloin kun sellaista on tarjolla. Ja tänään on. Aamuaurinko alkaa paistaa etuoven tuulettomalle terassille kahdeksan jälkeen. Yhdeksän maissa pinnat ovat jo varanneet lämpöä niin, että oven aukaistessa vastaan lehahtaa lämmennyt ja seisova ilmamassa. Sen tuoksu sekoittuu kuumenneen tiilen ja auringonpolttaman terassipuun tuoksuun. Vahvimpana tuoksussa tuntuu auringon lämpö, muulla tavoin sitä on vaikea kuvailla. Sama tuoksu tulee usein vastaan Italiassa. Joka on käynyt etelänlomalla ja aukaissut auringonpaisteisen parvekkeen oven, tietää kyllä, mistä puhun. Aamuauringon porottaessa tuulettomaan terassinurkkaukseen ja tummaan ovipuuhun ilma tuoksuu ja tuntuu heti aamusta helteeltä, joskus harhauttavasti. Niin tuntuu ja tuoksuu tänäänkin, mutta nyt ei ole kyse tuulettoman pihan harhasta vaan ihan todellises...

Tämä voisarvi syötiin roomalaisessa kahvilassa. Äsken söimme aamiaisen ulkona terassilla. Leikimme että ollaan Roomassa ja että kotiterassi on kahvila, kukin teki tilauksensa, cappuccino, latte caldo con cacao, latte freddo, cornetto con nutella, ja sitten "tarjoilija" toi kaiken tarjottimella keittiöstä asiakkaille. Innostuimme moiseen, koska pitkästä aikaa heräsimme auringonpaisteeseen, ja oven aukaisun jälkeen totesimme, että terasilla on ihan oikeasti lämmin, eikä vain ikkunasta näyttänyt siltä. Lämpö, tässä heinäkuussa harvinainen ilmiö, on tullut Helsinkiin hetkeksi takaisin. Tunnelma lähenteli autenttista lasten riitely- ja kiukkukohtauksineen kaikkineen, toi otti isomman voisarven, epistä, mäkin haluuuun ( et saa ollenkaan jos huudat noin),  äääää, mä haluuuun....  Kunnes tunteet saatiin hallintaan ja rauha taas laskeutui, ja ohi menivät meidän vanhempien ajatukset siitä, että eipä tulevaisuudessa enää järjestetetä tällaisia leikkejä, miten kerta kaikkisen ahd...