Mustikkapasta

Kaikki kahden kulttuurin välissä elävät sen varmaan tietävät, jatkuvan kaipuun toiseen maahan. En arvannut aikoinani lyöttäytyessäni yksiin italialaisen miehen kanssa, että saisin kaupan päälle tällaisen levottomuutta aiheuttavan kaipuun. En tiedä olisiko kaipuu niin suurta, jos mieheni olisi kotoisin Siperiasta tai Alaskasta tai vaikkapa Tanskasta, en usko. Mutta juuri Italiasta! Maasta jossa aurinko paistaa aina, appelsiinit kasvavat ja sypressit kukkivat talvellakin. Tänään taas Suomen ilmasto löi kylmän kätensä olalle lämpimän jakson päätteeksi. Kylmä tuuli puhalteli mennessään viimeisetkin harhaluulot siitä, että kesä olisi oikeasti vielä täällä, ja vaikka aurinko paistoi, piti lapsille - taas, sittenkin - pukea ne kaulurit, haalarit, haskat ja hatut. Kyllä, Suomessa ollaan ja vankasti ollaankin, se valkeni viimeistään siinä vaiheessa, kun tänä aamuna epätoivoisesti liian ohuissa vaatteissa hytisten etsimme mieheni kanssa aamukahvipaikkaa poikkeuksellisesti Kirkkonummen kesk...

Pizza al taglio kotikeittiössä.  Tiedetään, sokeri on myrkkyä ja on edesvastuutonta syöttää sitä kasvaville lapsille. Mutta kerran vuodessa sallittakoon heille tämä ilo: aamupalaksi kymmenen Kinder-munaa ja yhdet jättikinderit päälle! Eivät he tietenkään kaikkea syöneet kerralla, vaan lupa oli avata yksi pikkukinder ja sitten tietysti se pääsiäisen kohokohta eli jättikinder, josta sai syödä neljäsosan. Kuopukselle oli oma pienempi "jätti"kinder, ei onneksi vielä tajunnut että oma oli huomattavasti pienempi kuin isosisaruksilla vaan iloitsi siitä ihan täysillä. Eikä edes huomannut, että suklaa vietiin vaivihkaa pois ja hänen eteensä jäi vain pari pientä palaa. Jättikinder-perinne on siirtynyt meille suoraan Italiasta. Tai kyllähän omassa lapsuudessanikin etsin pääsiäisaamuna Kinder-munia olohuoneesta, mutta ne olivat ihan tavallisen kokoisia pikkumunia. Italiassa sen sijaan kaikki on näköjään suurempaa, Kinder-munatkin. Viime vuosina nämä jättikinderit tosin ovat ran...

Italialainen ruokakulttuuri voi olla monessa suhteessa ylivoimainen suomalaiseen nähden, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan kakkujen ja leivonnaisten suhteen suomalainen vastine vie voiton. Onhan Italialla tiramisùnsa ja pannacottansa, mutta kaikenlaisissa kakuissa ja piirakoissa variaatio on vähäisempää Suomeen verrattuna, etenkin kun kyse on kyläilystä. Suomalainen kahvikulttuuri painottaa kahvileivän tärkeyttä, ja se näkyy  runsaana mielikuvituksena ja vaihteluna kahvipöydässä: on erilaisia pullia, piirakoita, kakkuja, keksejä, kääretorttuja ynnä muuta. Italiassa vieraat juovat yleensä vain espressokahvin, ei muuta. Jotakin Kinder-keksiä saatetaan lapsille tarjota ja aikuiselle joku suklaapala, jos sellaisia sattuu olemaan, mutta mitään paineita tarjottavien löytymiseksi kaapeista ei ole. Toista on Suomessa. Tavallisenakin kyläilynä pöydässä pitää olla vähintään pari sorttia tarjottavaa, mikä on tietysti ihan hölmöä, varsinkin jos se yhtään nostaa kynnystä kyläilyyn tai...

Kunnianosoituksena blogini ruokablogijuuria kohtaan kirjoitan tästä lähtien joka viikonloppu reseptipostauksen, joka kulkee otsikolla Viikonlopun resepti. Ja koska kokkaan paljon italialaista ja ruokaan liittyy runsaat määrät hyviä muistoja niin Italian-matkoilta kuin suomalais-italialaisesta arjestamme, reseptit ja niiden yhteydessä kerrotut tarinat tulevat usein liittymään italialaiseen keittiöön ja italialaisuuteen. Pidän ruuanlaitosta ja rakastan italialaisen keittiön makuja ja sen simppeliyttä. Muutamalla perusruoka-aineella on mahdollista tehdä maittavaa, nopeaa ja terveellistä ruokaa. Mutta harmittavan usein jumiudun samoihin vanhoihin ruokalajeihin siitä syystä, että lapseni ovat todella nirsoja uusien makujen suhteen. Niinpä eilen päätin, että nyt olenkin ovela ja ujutan uuden ruokalajin lasten ruokapöytään sillä varjolla, että kaikki maut ovat varmasti heille tuttuja (italialaisia) lempimakuja: