Ruokalääkettä Italia-allergiaan

Nuhanhäätämisaineet.
Saapuihan se vihdoin, uskollinen Italian-seuralainen, joka aina jossakin vaiheessa Roomassa oleskelua lyöttäytyy seuraani - tarkemmin sanottuna pesiytyy nenääni. Allerginen nuha, joka tällä kertaa ryöpsähti valloilleen eilen. Ilman pakokaasut, ilmastoiduista tiloista johtuvat lämpötilavaihtelut ja viimeisenä niittinä ryhtymiseni yläkerran siivoukseen saivat kohtauksen aikaan. Koko päivä oli yhtä aivastamista ja niistämistä nenä vereslihalla. Jos kallistin päätäni alaspäin, lattialle tippui heti vana kirkasta, juoksevaa räkää. Ei tarvitse varmaan edes mainita, että silmäni olivat turvonneet pieniksi pesusieniksi ja pää humisi sisään niistetystä rää`ästä. Erinomainen olotila siis yhdistettynä 35 asteen helteeseen ja pariin ennalta sovittuun puhelinpalaveriin plus viimeiseen kiireiseen työpuristukseen ennen tänään alkanutta lomaa.

Testien mukaan en ole allerginen millekään, mutta niin vain vuorotellen kasvien siitepölyt, koiran hilse tai ihan vain päivä saasteisessa kaupungissa saattavat aiheuttaa itsepintaisen, valuvan nuhan. Hyvin usein tämä tapahtuu juuri täällä Roomassa. Minulla on erittäin vahva epäilys, että saasteisemman ilmanalan lisäksi sille on toinenkin selitys:


 ruokavalion muuttuminen. Kotioloissa onnistuin saamaan vuosia vaivanneet allergiset kohtaukset kuriin keksimällä vähähiilihydraattisuuden ja kehon tulehdustiloja hillitsevät ruoka-aineet, kuten valkosipulin ja inkiväärin. On ollut jännittävää ja mielenkiintoista seurata ihmiskoetta siitä, että ruualla tosiaan on suora ja selkeä vaikutus terveyteen, yrittävätpä virallisen lääketieteen edustajat miten paljon tahansa muuta väittää ja tuputtaa lääkkeitään joka vaivaan. Minullekin lääkärikäynti nuhan takia oli yhtä tyhjän kanssa, juuta eikä jaata ei osattu sanoa ja allergiaa vaan tarjottiin selitykseksi - ja tarjottiin lääkkeitä avuksi. Nenäsuihkeita kokeilinkin, mutta niistä ei ollut vähäisintäkään apua, lisäsivät vain tukkoista oloa ja aiheuttivat sivuvaikutuksena päänsäryn.

Sen jälkeen kun jätin himoitsemani karkit ja suklaat vähemmälle, rajoitin pastan syöntiä ja leivän jätin kokonaan pois, nuhakohtaukset alkoivat pikku hiljaa jäädä pois. Lisäksi otin mukaan ruokavalioon runsaasti lisää kasviksia, marjoja ja edellä mainittua valkosipulia ja inkivääriä. Pian nenänniistäminen ei ollutkaan enää jokaöistä hommaa, ja päivisinkin nenäliinapaketteja kului murto-osa entisestä. Joitakin aikoja elin jopa kokonaan ilman nuhaa.

Aina kun määrätietoisuus alkaa ruoka-asioissa kadota ja suklaa ja pasta yhä useammin eksyä suuhun, nuhan esiintyvyys ja rajuus kiihtyy. Eilinen oli pahin pitkään aikaan, ellei jopa yksi pahimmista. Takana on kaksi viikkoa erittäin epämääräistä ja epäterveellistäkin syömistä ilman pienintäkään hiilari- tai edes herkuttelukontrollia. Tämä tuntuu olevan siitä tulos.

Masentaa. Olo on kuin pitkien juhlien jälkeen, kun morkkis erinäisistä asioista kolkuttaa ovella ja samalla mielessä tietoisuus siitä, että on palattava taas ruotuun ja arkeen. Tai kuin silloin, kun on kuvitellut jonkin menneisyyden peikon olevan taaksejäänyttä, hartioilta heitettyä elämää, mutta sitten sortuu taas samaan virheeseen, joka peikon on aikaisemminkin tuonut olkapäille istumaan. Tässäkö on nyt mässäilyn loppu?

Valonpilkahduskin näkyy. Eilisen ennenkokemattoman nuhan keskellä olin niin epätoivoinen, että hakeuduin alakerran apteekkiin allergialääkettä hakemaan. Ystävällinen farmaseutti myi minulle zyrtecejä lievemmän valmisteen, jonka lupasi useimmissa tapauksissa auttavan, ilman väsymyssivuvaikutusta. Kokeilin, ei auttanut. Ajattelin jo epätoivoisena, että niinkö minun täytyy turvautua oikeisiin lääkkeisiin ja myöntää vaivani olevan jo ruokavaliohoidon ulottumattomissa. Mutta pelastus löytyi kuin löytyikin vanhoista tutuista keinoista.

Nenä valuen vääntäydyin lähikauppaan paheksuvien ja nenäliinojen kanssa räpeltelyäni inhoten katsovien kanssaihmisten seuraan, ja ostin pussillisen inkivääriä. Kuorin, raastoin ja laitoin kiehuneeseen veteen yhdessä sitruunamehun kanssa, ja join puoli litraa samoin tein. Sitä ennen olin illallisella syönyt niin paljon valkosipulia, että mieheni tuskin kykeni nukkumaan yöllä vieressäni.

Ihme ja autuus! Noin tunnin kuluttua huomasin, että en olekaan niistänyt tai aivastanut muutamiin minuutteihin. Sen jälkeen nenässä tuntui ensimmäinen kevyt pulpahdus alkavan aukeamisen merkkinä. Pian tuli toinen, kolmas, neljäs. Ennen nukkumaanmenoa saatoin jo hieman hengittää toisella sieraimella.

Suosittelen juomaa erittäin vahvasti kaikille, jotka kärsivät allergiasta, flunssasta tai mistä tahansa tulehduksista. Jos on oikein rohkea, inkiväärin ja sitruunan lisäksi juomaan voi lisätä silputtua raakaa valkosipulia ja nauttia näin kaikki kolme luonnon omaa lääkettä samalla kertaa. Saman asian tietysti ajaa, jos syö paljon valkosipulia ruuan kanssa, tosin raakana vaikutus on tehokkaampi.

Inkiväärejä on jääkaapissa vielä pussillinen, ja täällä pastakestien jatkuessa taidan nauttia tehojuoman varmuuden vuoksi joka päivä. Ehkä yritän myös hieman hillitä ruokailoitteluani. Siinä hyvä alku on pastan vaihtaminen täysjyväiseen versioon. Täysjyväpastaa kun on alkanut kiitettävästi saada myös täältä Italiasta. Tosin täysjyvälasgnelevyjä en ole onnistunut isoistakaan marketeista löytämään, tai sitten en ole vain osannut etsiä tarpeeksi. Siksi tämäniltainen lasagne on valmistettu valkoisesta pastasta:






Tomaattikastikepohja on sama kuin Nonnan risotossa (ks. Rakkaidemme reseptit), tosin mukana on tällä kertaa tupla-annos valkosipulia. Saa nähdä mitä muut syöjät siitä pitävät. Levykerrosten välissä on mozzarellapaloja ja parmesaaniraastetta, sekä tietysti besciamellaa, kuten myös päällä.

BESCIAMELLA- ELI MAITOKASTIKE

noin 1/2 litraa maitoa
noin 3 rkl voita
noin 2 rkl vehnäjauhoja
suolaa

Voi sulatetaan, vehnäjauho lisätään ja paahdetaan hetki pannulla mutta ei anneta palaa. Koko ajan vatkaten maito mukaan, vatkataan hyvin ettei jauhot jää paakuiksi. Keitetään kunnes kiehuu, alhaisella lämmöllä koko ajan sekoittaen joitakin minuutteja annetaan kiehua. Lisätään lopuksi suola. Määrät ovat kaikki noin-muotoa, koska heittelen niitä joka kerta omasta päästä tuntuman mukaan. Jos tulee liian paksua, lisätään maitoa. Jos liian lirua, suurustetaan jauhoilla. Koostumus ei loppujen lopuksi ole huipputärkeää, se sinne muun aineksen sekaan sekoittuu joka tapauksessa. Tärkeintä hyvän lasagnen valmistamisessa on, että nestettä eli tomaattikastiketta ja maitokastiketta on tarpeeksi eli paljon! Uuniin laittaessa saa olla ihan vetinen ja levyt lähes uida kastikkeissa.

Lasagne on valmista, on illallisen aika. Loman alkamisen kunniaksi veljeni vaimoineen saapuu illalla viikon vierailulle, joten tiedossa on paljon turistielämää Rooman keskustassa. Sinne asti emme ole täältä esikaupunkialueelta vielä kertaakaan 10 päivän aika selvinneetkään, joten jo on aikakin. Toivotaan, että odotettu ja ennustettu Beatrice eli hieman viileämpi tuulahdus (mikä tarkoittaa 30 astetta 38 sijaan)saapuu ajamaan Luciferin matkoihinsa, jolloin kaupunkipäivätkin olisivat siedettävämpiä. 

Tosin jos vain nuha pysyy loitolla, kuumuuskaan ei haittaa pätkän vertaa. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Vastasyntyneestä kiukuttelijaksi - "kiukuttelu" on tärkeä etappi lapsen kehityksessä

Miksi kaksi on ideaali lapsiluku ja pyykkikone ei ole tehnyt meistä onnellisempia

Häviäjät nukkuvat, menestyjät heräävät kello 4.30?