Kaduttaako, etten ottanut lapsille rotavirusrokotetta?

Jaffaa ja lepoa -
sillä se vatsatauti talttuu!
Kesto vähintään viisi päivää, ripuli sitäkin pidempään. Mitä pienempi lapsi, sen rajumpi tauti. Aikuisilla ja rokotetuilla lapsilla oireet lievemmät. Näin kuvaillaan monissa lähteissä rotavirusta.

Olen viime päivinä lukenut netistä aika paljon vatsataudeista. Ja näin itseoppineena melkein-lääkärinä (hah hah) olen tullut siihen tulokseen, että meillä jyllää juuri se, rotavirus.

Oireet täsmäävät, samoin kuin se että minä, toistaiseksi ainoa sairastunut aikuinen, tunnun pääsevän vähän vähemmällä kuin lapset. Nyt kolmannen sairauspäivän aamuna olo on jo ihan "kohtuullinen" eli jaksan olla jo pystyssä (istuallani) enemmän kuin makuulla. Lisäksi join jopa miniannoksen cappuccinoa, Jaffan ja omenamehun lisäksi ensimmäisen energiapitoisen suuhunpantavan kahteen ja puoleen vuorokauteen.

Lapsilla sen sijaan menee huonommin:
Viikko sitten sairastunut keskimmäinen kamppailee vieläkin huonon ruokahalun ja löysän vatsan kanssa, onneksi on alkanut kohtuullisia annoksia ruokaa jo mennä ja käsi eksyä vähän väliä jääkaapin kahvaan.

Keskimmäinen, keskiviikkona sairastunut, valitteli yhä vielä eilen mahakipua ja ripuloi. Alas ei mene mitään banaania, kinkkua, kauraleipää ja Kinder-suklaata kummempaa.

Esikoinen, lauantain vastaisena yönä oksentamisen aloittanut, on vielä ihan täysi vuodepotilas ja kuume 39 asteessa. Kuten noilla muillakin taudin alkupäivinä. Itse selvisin yhden yön kuumehorkalla, jossa en lämpöä edes jaksanut ruveta mittaamaan.

Mutta vaikka itsellänikin ruokahalu on täysin vielä kateissa, olen sentään jo sen verran hyvävoimainen, että jaksan jopa alkaa suunnitella tiistaiaamun Roomaan lähtöä. Se onni tässä kaikessa on, että tauti sittenkin ajoittui tälle viikolle, eikä seuraavalla!

Jos ja kun tämä nyt on rotaa, olen varsin aiheellisen kysymyksen äärellä: Kaduttaako, etten aikoinaan ottanut lapsille rotavirusrokotetta? Sellainenhan on kuulunut rokotusohjelmaan jo vuosia, muistaakseni heti esikoisen jälkeen se tuli osaksi kansallista rokotusohjelmaa ja esikoiselle sitä jo tarjottiin. Kaduttaako nyt, kun kotimme on muuttunut loppumattomalta tuntuvan vatsatautiepidemian tantereeksi, ripulin, oksennuksen, kuumeen ja vatsakramppien asuinsijaksi?

Sitä on ollut aiheellista pohtia. Se miksi alunperin en rotarokotetta halunnut, johtuu siitä että suhteeni rokotteisiin on hyvin kaksijakoinen. Pelkään yhtä paljon rokotteita kuin tauteja, joita vastaan rokotetaan. Tasapainottelen jatkuvasti rokotesivuvaikutusten pelon ja lasteni suojelunhalun eli heidän parastaan ajattelun välillä enkä usein ollenkaan tiedä, toteutuuko viimeksi mainittu paremmin rokotteilla vai ilman niitä.



Lopulta päätin ottaa kompromissiasenteen: 

"Perinteiset" rokotteet otatin lapsilleni ilman muuta eli MPR:n ja viitosrokotteen. Niiden kohdalla pidän tautien aiheuttamaa riskiä suurempana kuin rokotteiden huonoja puolia.

Pneumokokkikonjugaatin ja rotavirusrokotteen päätimme kuitenkin mieheni kanssa jättää lapsille otattamatta. Monen pohdinnan ja tuskailun jälkeen! Näistä tuskailuista olen kirjoittanut blogissa ennenkin, mm. täällä silloin, kun matka alle vuoden ikäisen vauvan kanssa tuhkarokkoepidemian vaivaamaan Italiaan oli ajankohtainen. Toinen rokoteaiheinen teksti löytyy täältä otsikolla Päänsärkyä spaghetti alle vongolen tähden, sen kirjoitin kärvistellessäni A-hepatiittirokotteen sivuvaikutusten kourissa.

Olin ottanut rokotteen pitkän pohdinnan jälkeen itselleni pelätessäni saavani taudin lempiruuastani merenelävistä Italiassa. Lapsille kuulemma tämä tauti tulee Italiassa oleskellessa jossakin vaiheessa pakostakin, he sairastavat sen aina lievänä ja lähes huomaamattomana ja sitten ovatkin immuuneja sille loppuelämän.

Vahvisterokotetta en koskaan käynyt hakemassa. Rokotteen sivuvaikutukset olivat nimittäin niin pahoja, ettei huvittanut enää kokea vapaaehtoisesti uudelleen. Kuumehorkkaa, vapinaa, tärinää, koko kehon lihaskipua, niin kauheaa oloa että tokko edes tämän vatsataudin kourissa on samaan ylletty.

Sama sivuvaikutus tuli myös edellisessä rokotuksessani, sikainfluessapiikin oton yhteydessä vuonna 2010. Olin silloin vielä raskaana, enkä vieläkään lakkaa miettimästä, teinkö lapseni terveyden kannalta peruuttamattoman teon, kun menin mukaan yleiseen joukkohysteriaan, jonka tuolloinen sikainfluessa aiheutti.

Tyttärelleni on nimittäin periytynyt sama taipumus voimakkaisiin rokotteiden jälkivaikutuksiin. Myös hän on saanut kuumeisia horkkakohtauksia rokotteiden jälkeen. Neuvolassa nämä on kuitattu "sattumalla", ja omia kuumekohtauksianikin rokotteiden jälkeen on vähätelty; joillekin niitä nyt vaan tulee. Toisaalta raju reaktio kertoo kuulemma myös siitä, että rokote on herättänyt immuunijärjestelmässä vastakaikua eli on tehokas.

Ei jotenkin vaan kauheasti lohduta. Oma immuunijärjestelmäni kun ei koskaan järin vahva ole ollutkaan, synnyin hätäkeisarileikkauksella joten jo syntymässä menetin synnytyskanavan suojaavat bakteerit eli normaalin syntymän tarjoamat vasta-aineet, jotka luovat perustan vauvan immuunijärjestelmälle. Lapsena sairastelin paljon, eikä aikuisenakaan terveys ole ollut vahvimmasta päästä - vähän väliä olen flunssassa ja sitten saan vielä nämä lasten vatsapöpöt näköjään ihan järjestään.

Esikoinen on myös paljon sairastelevaa tyyppiä. On ihan normia, että hänellä on 10, pahimpina vuosina 15 flunssaa vuodessa, vatsatauteja onneksi on ollut vain kaksi tähän mennessä koko elämän aikana ja korvatulehduksiakin vain muutama, toisin kuin minulla, korvatulehduskierteisellä lapsella.

Ei lohduta, että jokin rokote saa jo valmiiksi heikot immuunijärjestelmämme hereille. Voi olla, että lääketieteellisesti se on ihan normaali reaktio eikä paljolla sairastelullamme ole yhteyttä rokotteen voimakkaisiin sivuvaikutuksiin, mutta silti asia ei lakkaa vaivaamasta.

Ylimääräisiin rokotteisiin se ei ainakaan kannusta.

Rotavirusrokotteen jätin pois lapsilta ilman suurempia epäröintejä, vain pienen pohdinnan jälkeen. Annoimme nimittäin esikoiselle aikoinaan ensimmäisen annoksen rokotetta, ja sen jälkeen tuli muutamien päivien kuluttua sellaista ripulointia ja huutoa, että tuntui että eikö tässä samalla jo se itse rota menisi. Siitä kun jää muutamia vuosia suojaava immuniteetti, ja sitten isommilla tauti onkin jo itsestään lievempi.

Sen jälkeen ei rotarokotetta ole lapsillemme annettu. En ole katunut sitä, varsinkaan sen jälkeen kun eräs terveydenhoidon ammattilainen suoraan myönsi, että rotavirusrokote on mukana rokoteohjelmassa isoksi osaksi taloudellisten seikkojen vuoksi, ei siksi että tauti olisi todella vaarallinen täällä länsimaissa. Hankala ja pieniä vauvoja joskus sairaalahoitoon laittava se toki on, mutta suurimmat haitat yhteiskunnalle tulevat vanhempien pitkien poissaolojen takia sairasta lasta hoitaessa sekä sairaalakulujen muodossa. Sama asia pätee muuten vesirokkoonkin. Rokote otettiin ohjelmaan todennäköisesti pitkälti näiden syiden takia, ei siksi että vesirokossa on häviävän pieni mahdollisuus vaarallisiin jälkitauteihin - missä tahansa flunssassakin periaatteessa on tämä riski.

Terveisiä ämpärin ääreltä! Kuva toissapäivältä, nyt on sentään jo vähän parempi happi.
Asenteeni rokotteisiin selkiytyi hieman sen jälkeen kun tämän tajusin: rokotteilla katsotaan olevan sekä terveydellistä että taloudellista, yhteiskunnallista hyötyä. Kun päätöksiä rokotusohjelmista ja yksilöiden rokottamisista tehdään, joudutaan aina tasapainoilemaan näiden kahden välillä sekä myös yksilön ja lauman hyötyjen välillä.

Osa rokotteista on kiistämättä hyödyllisiä kaikissa suhteissa. Paitsi että jotkut taudit ovat oikeasti vaarallisia, antamalla terveydenhoitajan piikittää lapseesi MRP-rokotteen et rokota vain lastasi, vaan olet mukana luomassa laumasuojaa. Immuunivajeiset ja tiettyihin riskiryhmiin kuuluvat ihmiset eivät voi ottaa rokotteita - mikä tietysti kertoo osaltaan jotakin rokotteiden kokonaisturvallisuudesta. Terveille niiden sisältämät riskit ovat hyvin pieniä, mutta jos lapsella ei olekaan kaikki kunnossa, rokote voi olla liikaa.

Tuhkarokon ja muiden vakavien lastensairauksien kohdalla laumasuoja on erittäin tärkeää. Rokottamalla lapsemme tavallaan siis altistamme heidät myös rokotteiden mahdollisille haittavaikutuksille yhteisen hyvän vuoksi.  Jos siihen ei suostu, on itsekäs vapaamatkustaja.

Itse osallistun mielelläni vaarallisten tautien nujertamiseksi tähtäävän laumasuojan luomiseen. Mutta en minkä tahansa taudin.

Olen sitä mieltä, että immuunijärjestelmää kannattaa rasittaa rokotteilla vain sen mikä on ihan välttämätöntä. Jos on kyseessä selkeän ja tilastollisesti suuren kuoleman tai vammautumisen riskin sisältämä sairaus kuten polio, hinkuyskä tai tuhkarokko, asia on selvä: silloin rokotteen terveydelliset hyödyt ylittävät sen haitat. Mutta jos rokote annetaan vain, jottei tulisi vanhempien pitkiä työpoissaoloja ja päiväkotiepidemioita aiheuttavia tauteja, niin silloin ilman muuta terveydelliset hyödyt eivät ylitä haittoja!

Velvollisuudentuntoinen kansalainen ajattelisi tässä myös yhteistä taloudellista hyötyä eli yhteiskunnan rahoja, joita kaikkien lasten rokottaminen voi säästää. Joillekin vanhemmille viikon poissaolo omasta työpaikasta voi myös olla täysin mahdotonta järjestää. Silloin rokottaminen kaikkia mahdollisia tauteja vastaan on ihan paikallaan.

Mutta itse en siihen pysty. Olen sen verran itsekäs paska, että ajattelen liikaa omien lasteni terveyttä ja pelkään kaikkea mahdollista, esimerkiksi juuri rokotteiden harvinaisia, mutta kuitenkin aina joillekin osuvia haittavaikutuksia tai sitä, että rokotteet jollain tavalla heikentävät heidän kokonaisterveyttään ja immuniteettiaan, mahdollisesti koko loppuelämän ajaksi. Näiden pelkojen kanssa on vaikeaa ajatella yhteiskunnan varoja tai joidenkin vanhempien vaikeutta olla pois töistä sairaan lapsen kanssa.


Pikku potilas.

Onpahan nyt tullut avauduttua rokoteasioista! Tämähän on sellainen aihe, että sanot ihan mitä hyvänsä, aina on joku joka suuttuu, pahoittaa mielensä tai leimaa sinut tietämättömäksi/vastuuttomaksi/huonoksi vanhemmaksi tai kaikkia näitä yhtä aikaa. Tällaiseen aiheeseen tarttuminen on sohaisua muurahais- ja ampiaispesään yhtä aikaa, mutta otan riskin.

Rokotekriittisyydellä, lievälläkin, on paljon vastustajia. Erityisesti terveydenhuollon ja rokoteteollisuuden puolelta vastustus on hyvin ymmärrettävää ja se, ettei mahdollisista riskeistä haluta puhua tai niitä vähätellään. Tämä on ihan luonnollista! Jos ajatus tai pelko rokotteisiin sisältyvistä riskeistä vähänkään leviäisi, yhä useampi vanhempi jättäisi lapsensa rokottamatta vaarallisiakin tauteja vastaan, ja sitten olisikin kohta epidemiat levinneet käsiin. Tämä on jo nähty tuhkarokon kohdalla.

Mutta palataan alkuperäiseen kysymykseen: kun perheessä on oltu vatsataudissa jo toista viikkoa, onko mieleni rotavirusrokotetta kohtaan muuttunut?

No ei se ole, kuten terävä lukija onkin voinut jo päätellä. Diagnoosia rotasta ei ole tietenkään tehty, joten siinä mielessä kaikki kirjoittamani on pelkkää spekulaatiota. Mutta vaikka olisikin rotaa, niin vatsatauti tämä on siinä missä muukin, vähän pidempi vain mutta meille se ei tuota ongelmaa kun olen kotona muutenkin.

Lapsille pitkä tauti tietysti on ikävä kun ei jaksa moneen päivään leikkiä eikä nähdä kavereita (piirrettyjä ovat kyllä saaneet katsoa ja tabletilla pelata niin paljon, etteivät meinaa todeksi uskoa: äiti ihanaa olla kipeänä kun saa pelata koko ajan tabletilla ja syödä sohvalla, on paras tähän mennessä kuultu kommentti), mutta mielummin otan tämän kuin rokotteen, jossa on edes teoreettinen mahdollisuus suolentuppeumaan tai jopa kuolemaan.

Kyllä, kuolemaan. Jokaisessa rokotteessahan on riskinä se, että yksi miljoonasta tai kymmenestä miljoonasta kuolee rokotteeseen tai saa sitä vakavan haittavaikutuksen. Riski on pieni ja kun sen rinnastaa rokotettavien tautien riskeihin, voi tuntua mitättömältä. Mutta joku aina saa ne hankalimmatkin, sairauksia ja vammoja aiheuttavat haittavaikutukset, ja joka kerta kun lapseeni piikki pistetään, suljen silmäni ja rukoilen, ettei lapseni kuuluisi niihin epäonnisiin.

Vakavat haittavaikutukset ja jopa kuolema ovat ihan oikeita ja rokoteteollisuudenkin myöntämiä riskejä, mutta rokotusasioissahan aina ratkaisee kokonaishyöty, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää ja oikein. Jos rotavirusrokotteen aiheuttamaan suolentuppeumaan kuolee vuosittain kehitysmaissa 2000-3000 lasta mutta rokotteella ehkäistään 500 000 rotaviruskuolemantapausta, eikö ole selvää, että rokote kannattaa?

Suomessa rotavirus tosin ei ole tappava tauti hyvän terveydenhoitojärjestelmämme ja yleisen paremman terveydentilan tähden, joten rokotteen hyöty/haitta -suhdetta on pohdittava vähän toiselta kantilta.

Mutta summa summarum, rokotteet ovat loistava keksintö ja ovat estäneet ja estävät yhä monia kuolemia ja sairauksia, mutta ihan jokaista tarjottua rokotepiikkiä ei ehkä kannata suin päin rynnätä ottamaan. Tämä on minun mielipiteeni enkä millään muotoa kuvittele sen olevan ainoa oikea ja kaikille sopiva ratkaisu - mutta minulle, kotihoidetuille lapsilleni ja perheelleni se sitä on!

PAROLA DEL GIORNO: vaccino (m) = rokote Alcuni vaccini, per esempio antimorbillo, antipertosse e antipoliomielitica sono molto utili e importanti; alcuni altri invece non sono sempre necessari (anti-rotavirus per esempio, il che tra l`altro in Italia non fa neanche parte del piano vaccinale nazionale). =

Jotkut rokotteet, esimerkiksi tuhkarokkoa, hinkuyskää ja poliota vastaan, ovat hyödyllisiä ja tärkeitä; jotkut toiset taas eivät ole aina välttämättömiä (esimerkiksi rotavirusrokote, joka Italiassa ei muuten edes kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa

Vastasyntyneestä kiukuttelijaksi - "kiukuttelu" on tärkeä etappi lapsen kehityksessä

Miksi kaksi on ideaali lapsiluku ja pyykkikone ei ole tehnyt meistä onnellisempia