Kaikki samassa verkossa - onko sosiaalinen media raja-aitojen luoja vai kaataja?

Verkossa, jokainen omassaan saalista vaanien vai kaikki yhdessä ja samassa?
Kuvassa hämähäkinverkko porvoolaisessa metsässä.
Tänään aamucappuccinoa juodessa luin Helsingin Sanomista niin huvittavan jutun, että meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun. Täsmällisesti ottaen huvitusta aiheutti jutun otsikko ja aihe ja näiden kahden aiheuttama ajatusketju. Otsikko kuului: Olemmeko valmiita? ja juttu käsittelee ihmiskunnan yrityksiä löytää avaruudesta älyllistä elämää. 

Tätä tutkii muuten ihan oma tieteenalansakin, SETI eli search for extraterrestrial intelligence (suom. maapallon ulkopuolisen älyn etsintä). Hesarin jutussa kerrotaan, että maailmassa on myös käynnissä useita hankkeita, jotka keskittyvät elämän etsintään avaruudesta, muun muuassa Breakthrough Listen -ohjelma. Siinä on mukana isoja nimiä kuten Mark Zuckenberg ja ensimmäisen SETI-hankkeen kehittäjä Frank Drake. Ohjelma hyödyntää olemassaolevia teleskooppeja ja rakentaa uusia, vain älyllisen elämän etsimiseen tarkoitettuja teleskooppeja, jotka ovat tarkempia kuin koskaan aikaisemmin rakennetut.

Niin, olisimmeko valmiita, jos jotakin löytyisi? Emme todellakaan, ja tämän vahvistavat jo jutussa siteeratut asiantuntijat, muun muuassa tutkija Mark Neal vuonna 2014 Risk Management -tiedelehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissaan. Yhteiskunta ei ole millään tavalla valmistautunut maapallon ulkopuolisen, mahdollisesti vihamielisen elämän kohtaamiseen. Myös edesmennyt fyysikko Stephen Hawking, suurta mielenkiintoa avaruudesta elämän löytämiseen osoittanut ja  Breaktrought Listen -hankkeeseen aktiivisesti osallistunut mies muuten, varoitti elämän löytymisen mahdollisista seuraamuksista meidän sivilisaatiollemme:  Mitä jos kohtaaminen avaruuden asukkien kanssa muistuttaisi Kolumbuksen kohtaamista intiaanien kanssa ja kaikkia niitä ikäviä seuraamuksia, joita intiaaneille siitä koitui?

Lähtökohtaisesti tässä siis oletetaan tai ainakin pidetään hyvin mahdollisena, että a) avaruudesta löytynyt elämä on meitä älykkäämpää ja kehittyneempää b) tuo elämä on meitä kohtaan vihamielinen. Pahimpaan on tietysti hyvä varautua, mutta mitä se kertoo meistä itsestämme, että teemme tuollaisia oletuksia?

Tietenkin sen, että olemme itse niin vihamielisiä toisiamme kohtaan ja tavalla tai toisella yhdistämme - tai ainakin pitkän ja verisen historiamme aikana olemme yhdistäneet -
 suuremman älykkyyden oikeuteen tai taipumukseen hallita toisia kansoja/ihmisryhmiä/valtioita/eläinlajeja.

Emme siis todellakaan ole valmiita kohtaamaan sivilisaatiomme ulkopuolista elämää, sillä emme osaa elää itsemmekään kanssa emmekä kohtaamaan edes omia itsejämme ja naapureitamme. Maailmaa on juuri kohdannut yhteinen uhka, koronavirus, joka hetkeksi aiheuttikin illuusion siitä että koko maailma on samassa veneessä. Pikkuriikkisen hetken se ehkä olikin, kun kaikki pesivät käsiään, pitivät etäisyyttä ja stayed at home (paitsi yhteiskunnan köyhempi/vähemmän etuoikeutettu osa jonka oli pakko käydä töissä joita ei voinut tehdä etänä, kuten etuoikeutetumpi kansanosa saattoi tehdä).


Mutta nyt taas riitelemme entiseen tapaan. Jokaisella valtiolla on oma koronatilanteensa ja yrityksensä sitä hallita, eikä yhtenäisyydestä juuri enää voida puhua. Kaiken lisäksi jo olemassa olleiden näkyvien ja näkymättömien raja-aitojen ja muurien lisäksi rajat ovat ihan oikeastikin nyt nousseet ja vasta osittain uudestaan avautumassa. Euroopan sisällä voi jo melko vapaasti matkustaa, mutta matkustussuositukset kehottavat edelleen välttämään tarpeetonta matkustamista ja Euroopan ulkopuoliseen maailmaan tai sieltä tänne matkustaminen on edelleen vaikeampaa kuin tavallisesti. Marjanpoimijat ovat tästä vain yksi esimerkki.

Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei maailma tule matkustamisen ja rajojen ylityksen suhteen koskaan enää palautumaan aivan entiselleen. Taitaa olla ihan totta mitä sanotaan että muureja ja rajoituksia on paljon helpompi pystyttää kuin purkaa.

Muureja ja ihmisiä erottavia raja-aitoja maailma on tähänkin asti ollut tupaten täynnä. Pelkästään 2000-luvulla niitä on pystytetty ympäri maailmaa tuhansia kilometrejä. Ainakin 65 maata eli yli kolmannes maailman kansallisvaltioista on pystyttänyt rajoilleen raja-aitoja, ja toisen maailmansodan jälkeen rakennetuista aidoista puolet on rakennettu vuoden 2000 jälkeen, kirjoittaa Tim Marshall kirjassaan Jaettu maapallo. Rajalinjoja, jotka kertovat miksi elämme muurien aikaa (Atena 2019). Trump ei siis todellakaan ole Meksikon-muurinsa kanssa yksin!

Mutta onko näille muureille ja raja-aidoille mitään vastavoimaa? Onhan sille, eräs aikamme ilmiö nimeltään sosiaalinen media. Paradoksaalista kyllä, tämä ihmisiä yhdistävä verkko on myös yksi suurimpia eripuran ja vihapuheen lähteitä joita nykyään on olemassa. Some yhtä aikaa sekä luo että kaataa raja-aitoja.  Mark Zuckerberg, Facebookin perustaja, on myöntänyt erehtyneensä uskossaan sosiaalisen median yhdistävän ihmisiä. Ihmisten taipumus ja halu riidellä, olla eri mieltä, alistaa ja ylenkatsoa toisen ihmisen tilannetta, näkökulmaa ja kärsimystä ei katoa kyberavaruudessakaan.

Mutta jotakin hyvää sosiaalinen media on tehnyt. Se on tiivistänyt ihmisten keskinäisiä yhteyksiä tavalla, joita ei vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan. Minä esimerkiksi olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni aikana, jolloin kännykät juuri tekivät tuloaan ja ensimmäisiä tekstiviestejä läheteltiin, mutta siinä se sitten oli. Lankapuhelimet hallitsivat yhteydenpitoa ja vaikka kännykkä olisi ollutkin, puheluja ja tekstiviestejä ei noin vain raaskinut soittaa ja lähettää, varsinkaan ulkomaille.


Miten erilaista nyt onkaan! Kaikki ihmiset maailmassa ovat suunnilleen yhden viestin tai puhelun päässä, voimme seurata heidän liikkeitään ja tekemisiään somessa lähes minuutilleen. Aiemmin ajattelin melko kielteiseen sävyyn sosiaalisesta mediasta, vaikka siellä semiaktiivinen olinkin. Hölmön hommaa, älytöntä tietojen ilmaiseksi luovuttamista eli arvokkaimman omaisuutemme antamista kasvottomille yrityksille ja ties mille kyseenalaisille tahoille.

Koronaviruspandemia on saanut ajatteluni laajenemaan tässä(kin) asiassa. Nyt ajattelen, että sosiaalinen media ja sen mahdollistava tekniikka on lahja ihmiskunnalle - kunpa vaan osaisimme kaikki käyttää sitä oikein. Olemme kaikki samassa verkossa, osa samaa maailmaa, yhteydessä toisiimme. Joihinkin suoraan, toisiin taas tuttavaketjumme välityksellä mutta yhtä kaikki samaa verkkoa aivan kaikki maailman ihmiset. Sosiaalisen median ja internetin välityksellä tämä on enemmän totta kuin koskaan ja nyt samassa verkossa olo on saanut konkreettisenkin merkityksen. Voimme jakaa sosiaalisen median välityksellä iloa, kauneutta ja rakkautta ja olla välittämättä siitä, että niin monet muut jakavat siellä vihapuhetta ja pahuutta. Sillä mitä jaatkin, sitä saat myös takaisin ja usein moninkertaisesti. Hyvä kasvaa mitä enemmän sitä jaetaan.

Maalis-huhtikuussa, maatessani sängynpohjalla koronaoireineni ja huolineni maailman tulevaisuudesta ajattelin useasti, että onneksi minulla on puhelin ja tietokone. Niillä voin olla yhteydessä ystäviini, läheisiini ja kaikkiin heihin, jotka jakoivat yhteisen huolen maailman tilasta ja koronaviruksen uhkasta. Jos jotakin tällaista täytyi tapahtua, on onni että se tapahtui nyt, kun meillä on älypuhelimet ja nopeat internet-yhteydet. En tiedä, miten olisin selvinnyt pahimmista sairauspäivistä ja koronakriisiviikoista ilman puhelintani ja puheluja rakkaille ystävilleni ja perheenjäsenilleni.

Jaan kuviani ja ajatuksiani eli osia itsestäni nettiin, mutta
tiedän ja tunnen, että saan kaiken moninkertaisesti takaisin.

Blogini ja sosiaalisen median kautta minuun otti myös yhteyttä tuntemattomia ihmisiä ja lukijoita, joista osa osoittautui hämmästyttäviksi, älykkäiksi, pohdiskeleviksi ja ainutlaatuisiksi ihmisiksi, kuin sädehtiviksi helmiksi pimeydessä, joilla tuntui olevan jotakin tärkeää sanottavaa juuri minulle - ja minulla heille. Koronaviruksen ja muiden pelottavien voimien vastapainoksi maailmassa on hyviäkin voimia, tajusin onnellisena. Ja nykyaikana ja etenkin nykytilanteessa ne kasvavat ja leviävät internetin ja sosiaalisen median kautta, siellä jossakin vihapuheen ja saastan seassa ja niiden alle usein peittyen - mutta siellä ne kumminkin ovat.

On varottava hukkumasta internetin pinnalliseen ja varsinkaan vahingolliseen puoleen, vaan pitää kirkkaana mielessä sen että päivän asuja, sisustusuutuuksia ja bilekuvia tärkeämpää (yhtään näitä iloa tuottavia ja siten onnellisuutta kasvattavia pikku pinnallisuuksia väheksymättä) on välittää syvempää kauneutta, vilpitöntä hyvyyttä, kollektiivista viisautta ja universaalia rakkautta sosiaalisen median kautta. Sitä varten internet ja sosiaalinen media on olemassa, kaikkine varjopuolineen, jotta nämä hyvät voimat voivat kohdata ja kasvaa yhdessä. (Lue aiheesta myös postaukseni Kollektiivinen viisaus ja suurten muutosten aika. Korona on ihmiskunnalle tarjottu kärsimyksentäyteinen tilaisuus muuttua ja muuttaa maailma paremmaksi)

Ja antaa siten maailmalle sittenkin edes vähän toivoa siitä, että tulevaisuudessa on enemmän rakkautta kuin nykyisyydessä ja että on mahdollista haaveilla siitä paremmasta maailmasta, jota muurit ja raja-aidat eivät enää hallitse vaan jossa opimme tekemään lähimmäisellemme niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän ja rakastamaan toinen toisiamme kuten itseämme rakastamme.

Sillä mitä me olemme ilman toinen toistamme, ilman lähimmäistämme? Emme mitään, pelkkiä eksyksissä kulkevia, hämärässä haparoivia evoluution tuotoksia, jotka yrittävät löytää olemassaololleen edes jonkinlaisen selityksen,  tarkoituksesta puhumattakaan.

Kuten Carl Saganin Ensimmäinen yhteys -romaaniin pohjautuvassa elokuvassa ulkoavaruuden asukki sanoo Maan asukkaalle hänet ensimmäistä kertaa kohdattuaan:

Te olette mielenkiintoinen sekoitus. Pystytte niin kauniisiin uniin ja hirvittäviin painajaisiin. Tunnette olevanne eksyksissä, eristyneitä, yksin, ette kuitenkaan ole. Ymmärräthän, että olemme kaiken etsimisen jälkeen löytäneet vain yhden asian, joka tekee tyhjyydestä siedettävän, nimittäin toisemme. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus

Rooma ilman turistilaumoja - parempi, kauniimpi Rooma