Viinirypäleitä ympäri vuoden ja muita järjettömyyksiä, joiden takia ympäristökatasfrofia ei voi estää
Olin neljävuotiaan poikani kanssa ruokakaupassa viime viikolla. Heviosastolla katseemme osui houkuttelevanväriseen hedelmähyllyyn: vihreitä ja tummia rypäleitä siistissä rivissä muovirasioissaan alle kaksi euroa rasia!
Katso äiti viinirypäleitä, lapsi sanoi ja meni hypistelemään yhtä rasioista. Ostetaanko, kysyin häneltä ja ajattelin, että ehkä hänen tekee niitä mieli.
Ei osteta, poika vastasi. Näitähän kasvaa Italiassa, ei täällä Suomessa. Hän tietysti muisteli Italiassa näkemiämme viiniviljelmiä, joita leviää aivan Rooman-mummolan lähistölläkin laajat pellot ainakin vielä toistaiseksi. Ennen kuin Rooman reunalähiöiden rakennusbuumi valtaa lisää tilaa ja levittää asuntoja nykyisille vihreille seuduille, mitä ympäristöaktivistit ja monet paikalliset asukkaat pelkäävät lähitulevaisuudessa käyvän.
Niin, rypäleitä kasvaa Italiassa ja muuallakin etelässä ja sitten niitä tuodaan lentokoneella Suomeen, selitin pojalleni. Hän katsoi minua kulmat kurtussa, aivan kuin olisin puhunut höpöjä. Sitten hän katsoi jälleen rypälerasioita, sitten taas minua.
Sehän on ihan hölmöä, hän sanoi. Miksi niitä pitää tuoda lentokoneella Suomeen, miksei niitä vaan voi syödä Italiassa?
Sanopa se! Viisas lapseni, on todellakin oikein kun sanotaan, että lasten suusta kuullaan totuus.
Viinirypäle-episodi aiheutti vahvan mielleyhtymän lähimenneisyyteen:
Luin muutama viikko sitten Bill Gatesin sinänsä hyvän ja näpäkästi kirjotetun teoksen Kuinka välttää ilmastokatastrofi. Nykyiset ratkaisut ja läpimurrot joita vielä tarvitsemme (WSOY 2021). Siinä kirjoittaja selostaa seikkaperäisesti niin ilmastonmuutoksen uhkakuvat kuin sen, mistä ihmiskunnan hiilipäästöt koostuvat. Lisäksi Gates ökyrikkaan itsetunnolla esittää ratkaisuehdotuksia ja tavoitelukuja, joihin olisi päästävä ilmastokatastrofin ehkäisemiseksi: päästöt nollaan ja hurja määrä investointeja ja innovaatioita "vihreisiin ratkaisuihin".
Kirja on todellinen tietopaketti monessa suhteessa, mutta jostakin syystä minulla jäi siitä päällimmäiseksi mieleen varmasti aivan muu kohta kuin minkä kirjoittaja on halunnut lukijalle jäävän: se kun Gates kertoo mieltymyksestään viinirypäleisiin:
Ennen nykyaikaista liikennettä ruokavaliomme oli rajattu suurimman osan vuodesta. Itse pidän viinirypäleistä, ja syön niitä mielelläni ympäri vuoden. Se on kuitenkin mahdollista vain siksi, että niitä tuoaan Etelä-Amerikasta konttialuksilla, jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita, Gates kirjoittaa.
Tämä! Haluamme viinirypäleitä (ja mangoja, persimoneja, banaaneja, vesimeloneja, munakoisoja, mansikoita, oikeastaan aivan kaikkea) ympäri vuoden. Eikä pelkästään vihanneksia ja hedelmiä, vaan kaikkea mitä maailmanmatkoillamme ja ulkomaanreissuilla tai televisiosarjoissa olemme nähneet. Kaiken pitää löytyä oman lähikauppamme tai vähintään lähimmän hypermarketin hyllyltä kaikkina vuodenaikoina.
Viinirypälekohta kirjassa tekee tyhjäksi kaiken sen muun hienon, fiksun ja asiantuntevan tekstin, jota sen kansien välistä löytyy. Toisaalta se myös kertoo tyhjentävästi siitä asenteesta, joka kirjoittajalla (ja hyvin monella muulla, raharikkaalla tai ei) on ilmastonmuutoksen torjumista kohtaan. Mistään ei pidä luopua, vaan kaikki ratkaistaan rahalla ja teknologialla.
Lähijoen kuvajainen. Postauksen kuvituksena kuvia luontoretkiltä lasteni kanssa. |
Sen sijaan että ehdottaisi kulutuksen, matkustelun tai tavaroiden liikutteluvimman jonkinlaista hillitsemistä, Gates kirjoittaa, että meidän tulisi iloita siitä, että yhä enemmän ihmisiä ja tavaroita liikkuu paikasta toiseen. Kaiken täytyy kasvaa: energiantarjonta on kolminkertaistettava seuraavien vuosikymmenten aikana.
Saavutetuista eduista ei kukaan mielellään luovu, sehän ihmisluonnosta jo tiedetään. Halpa öljy on tehnyt maailmasta sellaisen, että joka maassa löytyy tuotteita joka maasta, lomamatka toiselle puolelle maapalloa on jokapäiväinen juttu kaikille joille rahaa siihen riittää.
Netistä tilataan usvakoneita, kättä heiluttavia koristekissoja ja muuta tuikitärkeää sellaiseen tahtiin, etteivät maailman puuvarat tahdo riittää kaiken niiden pakkaamisessa tarvittavan pahvin valmistukseen (Kiina haluaa suomalaista puuta eritoten pakkauspahvin valmistusta varten, luin jostakin talouslehdestä aikaa sitten.)
Näille järjettömyyksille ei suuri enemmistö kuitenkaan ole halukas tai innokas tekemään mitään, vaan paremmaksi ratkaisuksi nähdään uuden teknologian keksiminen, jotta entisenlainen ja nykyisen talousjärjestelmän vaatimusten mukainen jatkuvasti kasvava kulutus voi jatkua häiriintymättä.
Se että rajaton kasvu rajallisten resurssien maapallolla on mahdoton yhtälö, on asia joka kiusaantuneina sivuutetaan.
Mielummin eletään maailmassa, jossa henkilöautojen määrä kasvaa joka vuosi 24 miljoonalla (lähde OICA). Kyllä, juuri niin monella.
Parhaillaan elämme niin aurinkoenergia- kuin sähköautobuumia, mutta siinä tohinassa unohtuu että jostakin on ne harvinaiset mineraalit autojen akkuihin ja aurinkokennoihin kaivettava (eli kaivoksista, joiden toiminta on luonnonraiskausta pahimmasta päästä).
Sen sijaan että ratkaisuksi esitettäisiin autolla huristelun vähentämistä tai vaikkapa autojen yhteisomistuksen lisäämistä, ihmisiä kannustetaan ostamaan aina vain lisää autoja. Meidän on ostettava sähköajoneuvoja yhtä nopeasti kuin ostimme väritelevisioita ja kuivausrumpuja, kun ne tulivat markkinoille, Gates kirjoittaa ja jatkaa:
Energiaa voi aivan hyvin käyttää enemmän, kunhan se on hiiletöntä.
Tämä lause taas on erinomainen esimerkki kokonaisnäköalan häviämisestä yhden osa-alueen suhteettomasta paisuttelemisesta johtuen. Eli hiilidiokridiko tässä nyt vain onkin ainut ongelma? Ellei hiilidioksidia synny, ihmiset voivat aivan hyvin tehdä maapallolla mitä lystäävät, kaivaa niin Lapin erämaat kuin Afrikan tasangot täyteen mineraalikaivoksia kyltymättömän akkuteollisuuden tarpeisiin ja kaataa vaikka kaikki metsät tuuli- ja aurinkovoimaloiden tieltä.
Tämä viimeksi mainittu muuten jouduttaisiinkin tekemään, mikäli energiantuotanto uusiutuvista lähteistä haluttaisiin saada lähellekään riittävää.
Sen kertoo eri energiantuottotapojen tehotiheys, eli kuinka paljon eri lähteistä saadaan energiaa tietyllä alalla maata tai vettä (tuulivoimalat merellä). Gatesin kirjassa on asiasta valaiseva taulukko:
Fossiiliset: 500-10 000 wattia / neliökilometri
Ydinvoima 500 - 1000 wattia / neliökilometri
Aurinkovoima 10-100 wattia / neliökilometri
Vesivoima 5-50 wattia / neliökilometri
Tuuli 1-2 wattia / neliökilometri
Puu ja muu biomassa Alle 1 watti / neliökilometri
Keskiverto länsimaalainen koti tarvitsee toimiakseen 1000 wattia eli yhden kilowatin.
Keskikokoinen kaupunki tarvitsee miljardi wattia eli gigawatin.
Koko maailman tarvitsema lukema on 3000 gigawattia. Revi siitä ja havaitse, kuinka paljon maapinta-alaa tarvittaisiin tuuli- tai aurinkovoimalla maailman pyörittämiseen sillä vauhdilla jolla se nyt pyörii. Eikä minkäänlaista hidastumista ole odotettavissa, päinvastoin.
Ja jos vielä epätoivoisemmaksi haluat tulla ja asettaa sähkönkulutus hiilidioksidipäästöjen osalta mittasuhteisiinsa, niin lue vielä tämä:
Sähkötuotannon osuus maailman kokonaishiilipäästöistä on vain hiukan yli neljäsosa, 27%. Kasvihuonekaasuja tuottaa lisäksi tavaroiden valmistus (sementti, teräs, muovi) 31%:n osuudella. Viljelyn ja kasvatuksen osuus kasvihuonepäästöistä on 19%, liikkumisen (lentokoneet, rekat, rahtilaivat, autot) 16% ja lämmityksen, ilmastoinnin ja jäähdytyksen 7%.
Tämän pienen sivukoukkauksen jälkeen palaan taas varsinaiseen aiheeseen eli siihen, että viinirypäleiden syönti ympäri vuoden on ajattelutapana tuhoisaa. Se että Bill Gates kirjoittaa kirjassaan haluavansa syödä rypäleitä ympäri vuoden ja kannustaa lukijoitaan huoletta samaan, on merkki siitä että oikeastaan kovin paljon toivoa ympäristökatastrofin estämiseksi ei ole. Ilmastokatastrofin ehkä mahdollisesti teoriassa juuri ja juuri voimme hyvällä tuurilla välttää, jos kaikki innovaatiot ja investoinnit onnistuvat sataprosenttisesti eikä mikään sadoista riskipaikoista petä.
Ilmastonmuutos kun ei ole läheskään ainoa ihmiskunnan ongelma tällä hetkellä, ja tätä asiaa soisi asiantuntijoiden enemmän painottavan. Kaikenlainen saastuttaminen, monimuotoisuuden väheneminen lukemattomine seurannaisvaikutuksineen, maaperän köyhtyminen, kaikkia näitä ihminen aiheuttaa niin runsaasti, että ilman ilmastonmuutostakin olisimme tosi pahassa kusessa.
Ja näitä ongelmia on ollut aiheuttamassa, edelleen aiheuttaa ja niitä pahentaa juuri se ajattelutapa, että viinirypäleitä pitää saada ympäri vuoden. Kaikkea pitää saada rajoituksetta, jokainen mielihalu tyydyttää, mitä tahansa voida ostaa ostaa ostaa aina vaan lisää lisää lisää.
Kun jotakin kritisoi, pitää aina antaa vaihtoehtoja kritisoitavan asian tilalle. Minkä siis esitän tässä vaihtoehdoksi? Että kaikki luopuisivat viinirypäleistään ja nettishoppailustaan, suomalaiset keskittyisivät syömään naurista, lanttua ja puolukkaa talvet ja mustikkaa, kesäkurpitsaa ja lähitorin antimia kesät, ja kukin oman maansa antimia sen mukaan mitä vuodenkierto tarjoaa? Kukaan ei ostaisi mitään ulkomaista tai käytettynä eikä ulkomaanmatkoja lentokoneilla tehtäisi?
Tämähän itse asiassa olisi se ratkaisu, jolla planeetalla voisi olla toivoa. Mutta eihän se realistinen ole. Saavutetuista eduista ei luovuta, sitä ei isossa mittakaavassa voi tarpeeksi korostaa ihmisen toiminnan periaatteena. Lisäksi on otettava huomioon, mitä tapahtuisi kaikille niille maailman rypäleviljelijöille (ja banaanin, palmuöljyn, avokadon, passionhedelmän jne jne), jos maailmanmarkkinoita ei enää olisikaan. Mistä he saisivat elantonsa, mitä tapahtuisi yhteiskunnille ilman tätä jatkuvaa hullua kulutusta?
Vaadittava siirtymä ympäristön pelastamiseksi on kerta kaikkiaan liian suuri. On silkkaa utopiaa olettaa, että maailman mittakaavassa eli siinä mittakaavassa jossa asialla on oikeaa merkitystä, tapahtuisi niin radikaali muutos ihmisten kuluttamisessa ja käyttäytymisessä kuin pitäisi tapahtua.
En silti sano, etteikö pitäisi yrittää. Nykyään pitäisi olla oikeastaan omantunnon asia elää ekologisesti. Vähentää kulutusta ja pyrkiä energiaa säästäviin lämmitys- ja asumisratkaisuihin asian itsensä vuoksi, vaikka tietääkin että oma panos on mitättömän pieni ja Kiina ja USA ovat olemassa.
Bill Gates antaa kirjassaan paljon ratkaisuvaihtoehtoja. Harmi vain ne eivät liity kulutuksen vähentämiseen tai elämäntavan radikaaliin muuttamiseen. Gates vannoo teknologian, innovaatioiden ja ison rahan nimiin. Hän on varmasti viisas mies ja toivon että hän on teknologiaoptimistisuudessaan oikeassa. Mutta pelkään, että hänen edustamansa ajattelutapa tuhoaa luonnon lopullisesti.
Koko kirjan mittaisesta optimismipuheesta huolimatta paljon lopulta kulminoituu lyhyeen lukuun kirjan loppupäässä. Siinä Gates käsittelee hätäratkaisuja eli tilannetta, jossa päästövähennystavoitteisiin ei päästä ja keskilämpötilat karkaavat käsistä.
Silloin on otettava käyttöön hätätilanteessa riko lasi -tyyppiset ilmastomuokkausratkaisut, kuten suolan suihkuttaminen pilviin eli pilvien kirkastaminen tai yläilmakehään laskettavat mikroskooppisen pienet, auringonvaloa hajottavat hiukkaset, jotka viilentäisivät ilmastoa tulivuorenpurkausten päästöjen tapaan.
Tällaista tekniikkaa on kaikessa hiljaisuudessa valmisteltu maailmassa paljonkin, ja Gates on ollut itse niitä rahoittamassa miljardiomaisuuksineen.
Pahoin pelkään sitäkin, että nämä "hätäratkaisut" ovat lopulta niitä ainoita ratkaisuja, joihin ihmiskunta tulee turvautumaan. Muuta ei kerta kaikkiaan saada aikaan, kun ihmiskunta keskittyy jankkaamaan päästötavoitteiden numeroista ja aikarajoista, energiapoliittisista näkemyseroista ja siitä, onko ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos totta vai ei.
Sillä eihän kukaan tahdo luopua ympärivuotisista viinirypäleistään, eihän?
Waude mitä pohdintaa! Bravo!
VastaaPoistaMua ei kiinnosta kaikki mauttomat vihannekset ja hedelmät talvella. Ei oo niin kiire niiden kimppuun.
Kiitos palautteesta, olen otettu! Tuo on muuten hyvä pointti eli että kaiken lisäksi ne ulkomailta rahdatut vihannekset ja hedelmät on usein tosi huonon makuisia vielä. Ja kun kaupassa katsoo niiden ulkomuotoa, niin monesti tulee tunne että suuri osa menee hävikkiin eikä edes päädy ostoskoreihin...
PoistaBill Gates on jenkki eli elänyt koko elämänsä kapitalistina. se maailma ei tunne vähentämistä, kaiken pitää kasvaa ikuisesti. Koko jatkuvan kasvun (mahdoton)teoria on kotoisin jenkkiläisen talousneuvonantajan aivoituksista. Rahan tuomiin ongelmiin ratkaisu rahalla, että tapahtui mitä tahansa, kapitalisti saa rahansa niin kaikki on hyvin. Kuhan ei tarvi luopua mistään. Itse voin jättää rypäleet hankkimatta, kasvukausi on ympärivuotinen, syödään sitä mitä on tarjolla, jauhelihaa köyhä eniten mättää ja sitähän löytyy ympäri vuoden. Terveellisestikin voisi syödä mutta sitten pitäisi saada saman verran lisää eläkettä mitä nyt saa, kaikista terveellisin on myös kaikista kalleinta.
VastaaPoistaItse mäkätin lentokonetavaratuonnista tässä: https://sushuokailee.blogspot.com/2021/08/ilmainen-palautus-kirosanojen-kuningatar.html Aivan kestämätön käytäntö!!
Näinhän se on, Gates niin selvästi on tuollainen rahalla saa kaikki -kyllästetty ihminen, että ei ihmekään että tuollaisen kirjan sai aikaiseksi. Rypäleet ei muuten edes ole kauhean terveellisiä, tummat ehkä vähän enemmän mutta kuitenkin lähes pelkkää sokeria. Paljon parempia vitamiininlähteitä on meillä Suomessa metsät pullollaan (marjat). Ruokavalion ei sitä paitsi tarvitse olla kovin vaihteleva ollakseen terveellinen, näin mulle on kerran eräs Suomen johtavia ravitsemusterapeutteja sanonut. Riittää että on muutamia terveellisiä ruoka-aineita siinä, niin voi vaikka aina syödä samoja.
PoistaTuo postaus on aivan mainio! Hauska mutta ihan täyttä asiaa kirjoitat.
Ostin viinirypäleitä 0,99 €/500 g. Nyt on niitten sesonki eli viininkorjuuaika parhaimmillaan. Ne ovat erityisesti jalostettuja kivettömiä Regal seedles lajiketta,kasvatettu Italiassa ja pakattu Veronassa. Asun viininviljelyalueella Saksassa, mutta viljelijät kasvattavat eri lajikkeita ja valmistavat niistä rypäleistä viiniä. Veronaan on 715 km matkaa ja rypäleet kuljetetaan rekoillaa.
VastaaPoistaOstan aina sesongin mukaan mahdollisimman lähellä, jos ei Saksassa niin ainakin naapurimaissa kasvatettuja tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Täkäläisissä kaupoissa ja toreila tarjonta vaihtelee selvästi sesongin mukaan varaiskeväästä myöhäissyksyyn ja jopa talvivihanneksiin. Pääsesongin ulkopuolella on tarjolla korkealaatuisia purkkisäilykkeitä. Eksoottisia vihanneksia ja hedelmiä en tarvitse, muutaman banaanin ostan silloin tällöin.
Suomalaisten nykyaikaisista makumieltymyksistä luen netin ja blogien ruokaresepteistä.
Ikävä tulee joka kesä ja syksy metsämustikoita ja puolukoita. Ei kannata lentää Suomeen vartavasten ostamaan niitä.
Minulle on vierasta Bill Gatesin makumieltymykset. En ole käynyt USA:ssa ja sikäläisten ruokakauppojen tarjonta on minulle tuntematon. Ainakin Kaliforniassa kasvatetaan viinirypäleitä, etelävaltioissa sitrushedelmiä ja Preerialla perunoita, vehnää ja maissia.Kyllä niilläkin nälkä lähtee.
Hänen ideansa torjua ilmastokatstrofia on yhtä perverssi kuin himoita viinirypäleitä joka päivä. Mainiota, että hänellä on miljoonia rahaa jakaa muuten leivättömäksi jääville tutkijoille. Kirja on näköjään käännetty myös saksaksi. Raha menee rahan luo. En aio lukea.
Ihanaa, sesongin tuoreet viinirypäleet on tosi makeita, tiedän Italian-reissuiltani. Euroopassa kasvatettuja rypäleitä ostan muuten minäkin silloin tällöin, olen pitänyt rajana sitä että eteläafrikkalaisia tai muualta eri mantereilta tuotuja ei. Jotenkin sitä ajattelee, että Eurooppa on ikäänkuin vielä melkein "lähituotantoa" vaikka varmasti pitäisi rajaa vetää pienemmäksikin ympäristövaikutuksia ajatellen... No, ainakin oma lapsi oli sitä mieltä että hölmöä on Italiasta asti rypäleitä tänne raahata...=D
PoistaYmmärrän tuon ikävän mustikoita ja puolukoita kohtaan. Ne ovat metsästä suoraan poimittuina varsinkin niin hyviä! Mutta sinulla siellä Saksassa on sitten muuta lähiruokaa vastineeksi.
Olen samaa mieltä noista Gatesin ideoista. Kirjassa oli kiintoisaa tietoa maailman päästöjen jakautumisista yms., mutta tosiaan tuo muu kirjan anti oli aika hiuksianostattavaa. Et jää paljosta paitsi jos et lue.
Ihan älyttömän hyvä kirjoitus, kiitos!
VastaaPoistaIlmastonmuutoksesta puhutaan nyt paljon. Silti keskusteluissa näkyy lähes yksipuolisesti juurikin tuo, että odotetaan teknologian ja innovaatioiden pelastavan meidät. Kulutuksen vähentämisestä ei puhuta juuri lainkaan. Helsingin Sanomissa oli hyvä mielipidekirjoitus tähän liittyen: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008350094.html (Ihmiskunta tuskin uhraa talouskasvua ilmaston hyväksi). Miksi päättäjämme eivät ole valmiita asettamaan ilmastonmuutosta talouskasvun edelle nyt kun voisimme ilmastonmuutokseen vielä vaikuttaa? Mitä järkeä loputtomassa talouskasvussa on, jos sen sivutuotteena teemme maapallostamme elinkelvottoman?
Tässä vielä yksi hyvä Helsingin Sanomien artikkeli vihreään energiaan liittyen: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007900477.html (Vihreään energiaan siirtyminen tuottaa uusia ympäristöongelmia, joista ei haluta keskustella). Kulutus ei vain voi kasvaa loputtomasti.