Äidin omaa aikaa osa 2: jouluostokset ja rauhoittumiskuppi karpaloglögiä (sisältää reseptin)

Karpalot ja tähtianikset kattilassa.
Viime viikolla olin tutun tilanteen edessä: neljä päivää jouluun ja lahjat ostamatta. Siinä missä monet kehuvat saaneensa paketit taiteiltua sävy sävyyn sopivin käärein kiinni jo viikkoja sitten, meidän huushollissa on toinen meininki: lahjat ostetaan joustavasti ja stressittömästi viime tipassa ja paketoidaan - viimeistään aatonaattona. 

En tiedä mistä tämä perinne kumpuaa, mutta en vain osaa olla lahjojen kanssa ajoissa. Mutta en myöskään onneksi koskaan stressaa asialla. Aina on tullut lahjat hankittua, tiedän että tarvitaan se yksi rykäisy, yksi ostoskerta, ja asia on hoidettu. Jos yritän ostaa lahjoja ajoissa, lähes aina käy niin että en kuitenkaan löydä koska ajattelen, että onhan tässä vielä aikaa.

Roomalaista joulukuun kalenteria (dicembre romano) sivuten: ensimmäisenä viikkona ei huvittas enää tehdä töitä, kahtena seuraavana en yritä edes teeskennellä että huvittas, ja kaikki viikonloput ennen joulua kuluu tuloksettomassa lahjojenetsinnässä.

Jouluaattona ostetaan kaikki lahjat yhdellä rykäisyllä viime hetken paniikissa, ja sen jälkeen syödään ja juodaan kuin huomista ei olisikaan uuteenvuoteen asti. Vuoden viimeisenä huomataan, ettei tänäkään vuonna oo saatu mitään aikaan. Näin siis sanotaan Roomassa, mutta en yhtään epäile etteikö tämä sopisi monen suomalaisenkin joulukuuhun.

Vaikka italialainen jouluaaton ostoshysteria koettu onkin (josta kerron postauksessa Kymmenen askelta italialaiseen jouluun), itse en jouluaattoon lahjaostoksia jätä, se lähentelisi mielestäni jo pientä pyhäinhäväistystä, niin viime tippaan usein kuitenkin jää.

Tänä vuonna ostosrykäisy tapahtui neljä päivää ennen joulua. Kun mies tuli töistä, suuntasin Triplaan ja ovella huikkasin, että ruoka-aikaan olen sitten jo kotona, reilu tunti tai pari menee. Suljin oven ja olisin voinut hypätä tasajalkaa silkasta ilosta: jo toisen kerran saman päivän aikana, kuin taivaalta pudotettuna, omaa aikaa parhaimmillaan ja vielä shoppailun merkeissä. Ostaisin pikaisesti lahjat ja loppuajan istuisin kahvilassa nautiskelemassa chai latesta ja hyvästä kirjasta.

Ilo loppui illan mittaan lyhyeen. Olin täysin unohtanut, miten vaikeaa on löytää lahjoja, kun on pakko. Ja sitten piti vielä ruokaostoksia tehdä, ja unohdin senkin etten olekaan liikenteessä autolla ja ostin ties mitä painavaa.



Hiki virtasi, epätoivo kasvoi, kauppa toisensa jälkeen näytti yhtä hölmöltä ja turhakkeidentäyteiseltä. Tästä läheisellesi jälleen yksi hajuvesi, kravatti, kaunis huivi ja kätevä robotti-imuri alennuksessa! Tai miten olisi yöpuku, sukat tai pitkät kalsarit? Valkosipulipuserrin? Kahvimylly? Persoonallinen valokuvatuote? Kännykkäkoru?

Lasten lahjalistat vilisivät päässäni, eikä mikään toiveista vahingossakaan osunut silmään leluosastoilla. Tulitorahammas, titaanirobotti, Mian talo vai oliko mies jo sen hommannut, poliisiasema, vanhanajan mylittlepony, lumikissa...Hetkinen, tarkoittaako viimeksi mainittu pehmolelua vai oliko se sittenkin joku auto?

Apua. Täytyy luottaa siihen, että lapset lahjojen saannin ilosta tyytyvät siihen mitä saavat, niin se on ennenkin mennyt. Eivät he niitä omia listojaan, viikkoja sitten laadittuja, muutenkaan enää muista.

Sitten oli vielä opettajien lahjat, se kaikista lahjoista vaikein. Mitä opettaja tarvitsee, saako hän kasan kaikkea turhaa joka joulu ja oma turhakkeeni päätyy joukon jatkeeksi? Kukille voi olla allerginen, mitään krääsää en uskalla ostaa sillä varsinkin näinä päivänä on suorastaan synti ostaa turhia tavaroita, mistä sitä paitsi tiedän onko opettaja tyyliltään minimalisti.  Syötävä on aina varma nakki, siitä pääsee syömällä eroon, mutta mitä jos ostan jotain josta hän ei pidä?

Kuka on keksinyt, että jouluna pitää ostaa lahjoja?

Lopputulos: haaveiltu kahvilahetki haihtui olemattomiin, hyvä kun lahjat sain hommattua ennen kuin kaupat menivät kiinni, ruokakaupasta ostin vahingossa niin paljon pakasteita (karpaloita, voitaikinaa, kalaa) etten voinut jäädä mihinkään kahville ilman että ne olisivat alkaneet sulaa.

Myöhäistyin junasta minuutilla, seuraava kulki puolen tunnin päästä. Seisoin junalaiturilla ostoksieni kanssa, päätä oli alkanut särkeä, nälkä kalvoi vatsassa (kun olen nälkäinen, kaikki muukin on huonosti) ja hartioita painoi kassien kantaminen, pitikin kirja ottaa vielä mukaan lisäpainoksi, sivuakaan en saanut luettua. Hengitys höyrysi ja kädet jäätyivät pikkupakkasessa, tämän talven ääri-ilmiössä, ja vaikka kaduinkin että olin jättänyt hanskat kotiin olin onnellinen siitä etteivät pakasteet ainakaan sulaisi. Vau, mitä hohdokasta omaa aikaa! Totta puhuen hammaslääkärissä oli tuhat kertaa parempaa (lue edellinen postaus), olisin sata kertaa mielummin viettänyt illan kotona perheen kanssa siitäkin huolimatta, että lapset elävät pahinta joulujännitystään ja riehaantuvat joka ilta.

Palasin kotiin puoli kymmeneltä, söin pikaisen valmisruoka-aterian illalliseksi ylhäisessä yksinäisyydessäni. Lapset nukkuivat, talo oli hiljainen ja joulukuusi välkkyi olohuoneen nurkassa. Jälkiruuaksi lämmitin lasin karpaloglögiä, joulunajan lempijuomaani, ja aloin lopullisesti rauhoittua. Ajattelin sitä ihanaa ajatusta, että kaikki lahjat oli nyt hankittu. Aina ajallaan, kuten aina.



 KARPALOGLÖGI


2 litraa vettä
pussillinen pakastekarpaloita (200-220 g)
3-4 dl sokeria (maun mukaan)
6-7 tähtianista
2 kanelitankoa
1 rkl kokonaisia neilikoita 

Keitä karpaloita ja mausteita kunnes karpaloiden kuoret vaalenevat eli noin 10-15 minuuttia kannen alla. Sammuta levy ja jätä hautumaan vähintään puoleksi tunniksi. Siivilöi karpalot ja mausteet, lisää sokeri, lämmitä kiehumispisteeseen ja nauti. 


PAROLA DEL GIORNO: regali di natale = joululahjat Ho un abitudine di fare tutti i regali di natale all`ultimo. = Minulla on tapana hankkia kaikki joululahjat viime tipassa.

Kommentit

  1. Mulla on aina ollut sama ajatusmaailma, että liian aikaisin ei voi hankkia, koska ehtii vielä :D ja ainahan se kostautuu. Tänä vuonna ostin jo marraskuussa muutaman lahjan, kun olin R:n kanssa kaksin Tampereella keskustassa. Ja black friday tarjosi hyvän päivän olla ajoissa, kun alessa oli juttuja, mitä lapset olivat toivoneet. Ja tänä vuonna tilasin pari valokuvakirjaa, ja niissä piti olla ajoissa. Aika kelpo suoritus siis :D

    VastaaPoista
  2. Ja mulle ei myöskään sovi nälkä :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Nyt muutetaan Italiaan! Virtaavan veden odottamaton seuraamus Nurmijärven Myllykoskella

Menneisyyden kummallisuuksia: kihloihin Firenzen väentungoksessa ja onni jonka tajusimme vasta kun se oli ohi

Puukotus lähimetsässä