Kun äiti vaihtaa vapaalle: laukkuhässäkkää, lapinlumoa ja täyttynyt tyhjyyden tunne

Mikä laukku vapaaillaksi mukaan? 
Viime viikonvaihde oli minulla harvinaisen täynnä omia menoja. Jos mukaan lasketaan torstain kampaaja, niin peräti kolme. En ole sellainen vanhempi, joka sekuntikellon kanssa vahtaa oman ajan riittävyyttä, toisin sanoen en hajoa vaikkei omaa aikaa näkyisi eikä kuuluisi, mutta kyllä se silti aina piristää, kun voi vaihtaa äitivaihteen johonkin toiseen.

Ja vielä kahtena päivänä peräkkäin! Perjantaina olin Otavamedian järjestämillä blogipäivillä Lapland Hotels Bulevardilla ja lauantaina ystävien kanssa iltaa istumassa.

Blogipäivien miljööstä tulen kertomaan lisää myöhemmin tässä postauksessa, sen verran uniikki ja mieliinpainuva se oli ja nostatti taivaisiin kaipuun hotelliyöstä ja Lapin-lomasta samalla iskulla. Lapland Hotels Bulevardilla nämä molemmat tosin on mahdollista yhdistää ilman Lappiin asti itsensä siirtämistä. Saunalla varustettuja hotellihuoneita (sauna hotellihuoneessa, mikä ällistyttävä ylellisyys) kiertäessämme - blogipäiviin kuului opastettu kierros hotellissa - yhtäkkiä selkeni kirkkaasti, missä aiomme viettää toukokuun lopun 12. hääpäivämme. Tämä on se meidän kauan kaivattu Lapin-lomamme, tai ainakin pieni mutta todellinen häive siitä!

Olemme nimittäin mieheni kanssa tunteneet kohta 18 vuotta, ja lähes saman ajan olemme haaveilleet yhteisestä Lapin-matkasta. On suorastaan hämmästyttävää, että emme vieläkään ole saaneet sitä aikaiseksi. Suurin syy on tietysti se, että vietämme lähes järjestään kaikki lomamme Italiassa tai jos jossakin muualla, niin mökillämme Saimaan rannalla.

Katsotaan, miten toukokuun lopussa käy. Jos päädymme Bulevardille, lupaan kertoa kokemuksestamme ja siitä, miten hyvin se toimi Lapin-matkan korvikkeena.

Mutta tässä postauksessa on nyt alkuun tarkoitus kertoa kotiäidin vapaa-ajasta. Ja siitä, että ennen kuin kotiäiti pääsee vaihtamaan vapaalle, tapahtuu kulisseissa vaikka mitä:





Lastenhoidon järjestäminen, vaatteiden vaihto ja peiliin vilkaisu tietysti, mutta melkein suurimpana yksittäisenä toimenpiteenä ainakin minulla, käsilaukun päivitys.

Tämä tapahtuu yleensä viime tipassa, silloin kun luulee jo olevansa valmiina lähtemään ovesta ulos. Mutta pitääkin napata vielä joku laukku mukaan! Ja apua, mikä laukku? Kun lähdin blogipäiville, ajattelin että pärjään hyvin arkilaukullani eli sillä italianlipunvihreällä, jonka viime kesänä ostin Roomasta Via delle Quattro Fontanella sijaitsevasta pikku laukkuliikkeestä.

Nappasin laukun olalleni, mutta koska lasten kanssa yleensä laukku kulkee rattaissa, en ollut aikaisemmin tullut huomanneeksi sen painoa. Mikä siellä oikein painoi?

Noukin kassista seuraavat asiat:

2 vaippaa, pakkauksen kosteuspyyhkeitä, lapsen lapaset, varatutin, 3 pikkuautoa, 2 hedelmäsosepussia, 2 lasten aurinkolasit, pari petshop-lelua, lapsen lasisen vesipullon, pienen ensiapupakkauksen eli pussukan jossa on muumilaastareita, särkylääkkeitä lapsille ja aikuisille, desifiointilappuja ja punkkipihdit, vauvan varahousut  ("vauvamme" on siis nyt 2v 3kk) ja murusiksi hajonneen yksittäispakatun keksin.

Laukkuun jäi:

lompakko, huulipuikko, omat aurinkolasit, särkylääke ja desifiointilappu (olen lievästi sanottuna pöpökammoinen).

Toisin sanoen laukku kolisi tyhjyyttään, kun nykyisen elämäni pääasiassa täyttävä sisältö oli sieltä poistettu. Tunsin hetken ajan outoa vertauskuvallisuutta: niinkö tyhjäksi minä itsenikin sisältä tunnen, kun poistan sieltä äitiminäni?

Tyhjän kuoren tuntuisena ja onttona heiluva laukku olallani lähdin kiirehtimään junalle. Olisi tietysti ollut viisasta vaihtaa laukku pienempään, mutta kun tuli niin kova kiire siihen junaan etten ehtinyt. Olen aina huono lähtemään tarpeeksi ajoissa, arvioin väärin lähtövalmisteluihin kuluvan ajan tai sitten en muuten vain saa aikaiseksi lopetettua ajoissa asiaa, jota olen tekemässä kun pitäisi lähteä.

Tällä kertaa, kuten nykyään usein muulloinkin, lähtöni oli kuorrutettu ja siksi entisestään hidastui lasten kyselyillä, minne menet, milloin tulet, miksi me ei päästä mukaan, voidaanko katsoa piirrettyjä (kysykää isiltä!); lisäksi kuopus reagoi itkulla ja lahkeessa roikkumisella siihen, että äiti teki lähtöä ja lopulta hän jäi pihatielle itkemään perääni. Sellainen mammanpoika hänestä juuri sillä hetkellä tuli, vaikka muutoin on aivan tyytyväisenä joka tilanteessa yhtä hyvin isän kuin äidin kanssa.

Jo matkalla junalle tyhjä tunne sisälläni kuitenkin täyttyi auringonpaisteella, keväisellä ilolla, ajatuksella että edessä oli uusi jännittävä tapaaminen blogiyhteisön kanssa - ja että minun ei hetkeen tarvinnut ajatella ketään muuta kuin itseäni. Luulin olevani myöhässä junasta, mutta unohdin että yksinäni minulta meneekin puolet vähemmän aikaa asemalle kävelemiseen, ja lopulta odottelin useita minuutteja junaa kaikessa rauhassa.

Sain nopeasti kiinni äitiyteen liittymättömistä puolista sisäisessä maailmassani, ja kuten niin usein työssä käyville äideille käy, en muistanut ajatellakaan lapsia seuraavien tuntien aikana, mitä nyt saatoin ohimennen mainita omistani, jos jonkun blogistikollegan kanssa tuli puhe perheestä.

Tyhjä laukkukin sai täytettä, kun kävin tapahtuman päätteeksi vähän shoppailemassa ja löysin H&M:ltä (josta en yleensä koskaan löydä mitään kivaa)ihastuttavan keväisen farkkumekon. Laitan siitä tähän kuvan, ensimmäisen asukuvani ikinä (ja sen huomaa). En aio ottaa tavaksi, ensinnäkin koska niin kamerani kuin kuvanottotaitoni ovat kovin huonoja, toiseksi koska en koe olevani kuvissa mitenkään edukseni enkä muutenkaan ole mielelläni huomion keskipisteenä.


Otavamedialle ja Lapland Hotels Bulevardille kiitos blogipäivien järjestämisestä aivan ainutlaatuisessa ympäristössä. Olin ihan äimänä hotelliin astuessani, minulla ei ollut ollut mitään tietoa tällaisesta hotelliketjusta eikä varsinkaan siitä, että se on tammikuussa avannut hotellin Helsingin sydämeen Bulevardille.

Automatkoillamme Roomaan ja muillakin lomilla ehdoton kohokohta uuteen yöpymispaikkaan saapuessa on hotellihuoneeseen ensimmäistä kertaa astuminen. Minkälainen on sänky, onko ammetta, mikä näkymä ikkunasta jne.

Lapland Hotels Bulevardilla tämä hetki nousee uudelle tasolle. En ole koskaan nähnyt hotellia, jonka teema on niin täydellisesti pohdittu ja toteutettu. Lappi näkyy ja tuntuu joka yksityiskohtaa myöten, mutta ei silti mitenkään kliseisesti vaan hyvällä maulla ja suunnittelulla, kuten värimaailmalla ja valaistuksella toteutettuna tai vaikkapa näillä porosipseillä:



Joka huoneessa on Anu Pentikin taideteos.



Poronsarviakaan ei ole unohdettu, mutta nekin on otettu mukaan sisustukseen mielestäni hillitysti ja hyvällä maulla.



Ravintolan sisustusta. 
Ylivoimainen suosikkini hotellissa on kuitenkin se, että sen 182 huoneesta 102:ssa (jos oikein oppaan puheista muistan) on oma sauna, enemmän kuin missään muussa hotellissa. Lisäksi saunat on sijoitettu huoneisiin niin, että ne erottaa muusta huoneesta lasiseinä. Lopputulos on kiehtova, avara ja valoisa.

Usein hotelleissa olemme mieheni kanssa joutuneet pieneen erimielisyyteen siitä, että jos vain hotellissa on sauna, häviän sinne jossakin vaiheessa iltaa löylyihin, olkoon sitten kyse puolalaisesta ihan oikeasta saunasta tai italialaisesta "sauna finlandesesta", jossa lämpötilaa ei millään löylynheiton määrällä tai muullakaan konstilla saa yli 50 asteen.

Tässä hotellissa ei olisi ongelmaa minun saunaan karkaamisestani. Voin jo nähdä mielessäni, miten minä saunon vaikka yömyöhään asti ja katson lasiseinän läpi, miten mieheni rentoutuu pelaamalla tai vetelee sikeitä double queen size sängyllä poronsarvien alla. Hmm, Italiassa poronsarviyksityiskohta ei ehkä ole se houkuttelevin, sillä sarvet yhdistetään Italiassa vahvasti pettämiseen ja petetyksi joutumiseen (le corna=sarvet, cornuto/a=petetty).

Mutta uskon, että tällaisissa tapauksissa poronsarvien Lappi-viittaus on vahvempi kuin mielikuva petetystä aviomiehestä... Eikä italialaisille turisteille varmaankaan ole mikään ongelma yöpyä tässä hotellissa, päinvastoin, hehän niin usein rakastavat Lappi-teemoja. Uskaltaisin ihan reippaasti suositella heille tätä yöpymispaikaksi.

Tässäpä tämä, unelmieni hotellihuone! 

Joissakin huoneissa on sekä amme että sauna. 
Nyt kun viikonlopun vapaat on vietetty, olen taas uudella innolla uppoutunut äitirooliini kotona. Takatalvi ja räntäsadekaan ei haittaa, kun koristelemme sisällä pajunoksia ja podemme kevätflunssaa (esikoinen ja kuopus). Toisin sanoen sotku on valtava ja samoin sisälle pakkautuvan energian määrä, kun ulkoilut joutuu jättämään vähemmälle, mutta onneksi askartelu vähän sitä kanavoi, vähintään sen edestä mitä sotkee.



PAROLA DEL GIORNO: albergo (m) = hotelli







Kommentit

  1. Nauratti toi laukun sisältö, kuulostaa tutulta! :D

    Ihana blogipäivä oli, ja kivaa oli nähdä myös muita bloggaajia. Ehdottomasti uudestaan!

    Essi / Ikkunalaudalla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luulisin että hyvin monien äitien laukut on sellaisia muumimammalaukkuja, että niistä löytyy vaikka mitä tarpeellista! =)
      Blogipäivässä oli mukavaa, olin ekaa kertaa ja en ehtinyt läheskään kaikkiin tutustua mutta ensi kerralla sitten enemmän!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa