Kun cappuccinonkorvike syrjäytti alkuperäisen ja muita oivallisia korvikkeita Italian-nälkään

Samettinen aamunaloitus.
Aitoon, oikeaan cappuccinoon tulee 1/3 espressokahvia, 1/3 lämmintä maitoa ja 1/3 maitovaahtoa. Suhde on periaatteessa hyvin tarkka, mutta käytännössä siitä näkee paljon erilaisia versiota jopa italialaisissa kahviloissa.

Aloitan jokaisen aamuni cappuccinolla. Enkä millä tahansa cappuccinolla, vaan maailman parhaalla. Voin liioittelematta sanoa, että kotikeittiössäni valmistuu parempaa maitovaahtokahvia kuin missä tahansa italialaisessa kahvilassa.

Niin, minun mielestäni. Makuasioita on monenlaisia, mutta tähän mennessä jokainen vieras, jolle olen cappuccinoani tarjonnut, on siihen ihastunut. Siitäkin huolimatta, että oma versioni ei todellakaan vastaa tiukkaa italialaista esikuvaansa, vaan vaahtoa siitä on ainakin puolet ja loput espressoa ja maitoa, edellistä espressokupillisen verran ja jälkimmäistä ehkä noin tuplamäärä.

Alunperin cappuccinoni syntyi epätoivoisesta tarpeesta löytää korvike italialaisille kahvilacappucinoille. Italian-reissuilla syntynyt tottumus aamucappuccinoon ja erityisesti sen samettiseen vaahtoon aiheutti kaipauksen saada hörpättyä tuota juomaa kotonakin.

Jossakin vaiheessa surauttelin lehmänmaitoa kaupasta löytämälläni satunnaisella ja kalliinpuoleisella maidonvaahdottimella, josta loppui koko ajan patterit. Lopputulos oli ihan ookoo, mutta tarvittiin kaksi editysaskelta, ennen kuin nykyinen täydellinen kombinaatio syntyi:


Oatly!n Ikaffe -kauramaito ja Ikean muutaman euron maidonvaahdotin. Niillä syntyy niin samettinen, täyteläinen ja ilman lisättyä sokeriakin lempeän makea cappuccino, ettei mistään muualta saa.

Kauramaitoon siirryin pari vuotta sitten, kun vakuutuin lehmänmaidon tarpeettomuudesta aikuiselle ihmiselle. Olen voinut oikein hyvin ilman lehmänmaitoa, ennen minua vaivannut krooninen nuha on lähes kadonnut ja tukkoisuus poistunut. Enää en ole niin fanaattinen asian suhteen ja saatan juoda lehmänmaitoa joskus murojen tai marjapuuron kanssa ja käytän sitä esimerkiksi riisipuuron teossa, mutta ruokajuomana lehmänmaito ei meillä ole. Lasten aikana ei ole koskaan ollut. Lapset ovat pienestä pitäen tottuneet veteen ruokajuomana, ja maitoa juodaan vain erikoistilanteissa kuten lämpimän kaakaon seassa tai edellä mainittujen murojen tai puurojen kanssa.

Välineet täydelliseen cappuccinoon.
Esikoisella on vuosien myötä ollut niin paljon erilaista vaivaa hengitysteiden terveyden kanssa, infektioherkkyyttä, yötukkoisuutta jne., etten halunnut limaneritystä lisäävällä maidolla enää ainakaan pahentaa tilannetta.

Niinpä lehmänmaidon vähäinen kulutus on syntynyt ja jäänyt meillä elämään ikään kuin puolivahingossa. Eipä tuo haittaa, vaikka neuvolassa ja kouluterveystarkastuksissa maitoon onkin aina kiinnitetty uskomattoman paljon huomiota. Jos olen sanonut, ettei meillä juoda lehmänmaitoa, on muistutettu kalsiumin saannista ja annettu erilaisia vinkkejä siihen, miten lehmänmaitoa saisi juotettua lapsille tarpeeksi, siis sen suositusten mukaisen 5-6 dl nestemäisiä maitovalmisteita päivässä. "Lasi tai pari" olisi lasten hyvä sitä maitoa juoda joka päivä, on minulle sanottu, vaikka olen kertonut lastemme syövän kovia juustoja, luonnonjogurttia ja mm.pistaasipähkinöitä (joissa on kalsiumia) sen verran, että kalsiumintarve ihan varmasti täyttyy.

Terveydenhoitajat tietenkin tekevät työtään, ja siihen kuuluu vallitsevista ravitsemussuosituksista muistuttaminen. Silti lehmänmaidon korostaminen huvittaa, vaikka ymmärtääkin kytkökset, joita Suomessa on vanhastaan ollut ravitsemussuositusten ja Valion välillä. Kukapa ei muistaisi mainoskampanjoita, joissa Teemu Selänne peukutti maidon puolesta maitobaaritiskillä!

Palatakseni aamucappuccinooni, jonka muuten olen juuri saanut nautittua, on vielä korostettava, että sen resepti syntyi täysin sattumalta ja korviketta kahvilacappuccinoille hakien. Mutta kuin vahingossa tulinkin luoneeksi version, jota nykyään kaipaan Italiassa kahvilacappuccinon äärellä ollessani. On nimittäin käynyt niin, että vuosien lehmänmaidottomuuden jälkeen lehmänmaito on alkanut maistua suussani todella oudolta, kuin pilaantuneelta. Varsinkin suomalainen maito, kumma kyllä. Suomalaisissa kahviloissa en voi ollenkaan tilata lehmänmaitokahvia, ja onneksi täältä saakin joka kuppilasta kauramaitoa. Italiassa kauramaitoa ei läheskään kaikissa kahviloissa ole tarjolla, mutta siellä lehmänmaito maistuu aavistuksen paremmalta, oikeastaan ihan hyvältä.

Tässä lähestytäänkin sitä toista kummallisuutta, että monet suomalaiset laktoosivaivaiset voivat Italiassa juoda maitoa tai ainakin syödä jäätelöä ongelmitta. Mitä eroa on suomalaisella ja italialaisella maidolla, sitä olen monesti pohtinut. Mutta se jääköön toisen kirjoituksen aiheeksi, jos jaksan aiheeseen vielä joskus palata.

Ei muuten ole ainoa kerta, kun jostakin alkuperäistä jotenkuten korvaamaan tarkoitetusta onkin tullut alkuperäistään parempi, tai ainakin ihan yhtä hyvä. Niin on käynyt esimerkiksi lasagnelle ja tiramisulle, joista molemmista olen onnistunut kehittelemään niin hyvän reseptin, että etenkään jälkimmäistä emme ole mistään italialaisesta tai suomalaisesta ruokapaikasta enää löytäneet. Niistäkin saatan kirjoittaa ihan oman postauksen jatkossa.

Ja sitten on tietysti pizza! Sitähän meillä on aina ikävä täällä Suomessa ollessamme, kunnon roomalaista, ohutpohjaista ja rapeaa mozzarellapizzaa. Koska ravintoloista ei täydellistä korvaajaa saa eikä ainakaan siedettävillä hinnoilla (ah, ne Italian viiden euron margheritapizzat!), mieheni ryhtyi jokunen vuosi sitten opettelemaan pizzantekoa itse. Ostin hänelle lahjaksi Saku Tuomisen kirjan Pizze. Kaikki pizzasta ja sitten hän luki läpi koko joukon italialaisia nettisivuja, kokeili monet kerrat ja nykyään taikinan 3 päivän kylmänostatuksen, tomaattikastikkeen optimaalisen määrän ja monen muun pienen mutta tärkeän yksityiskohdan oivaltamisen jälkeen tuloksena on todella hyvää roomalaista pizzaa - kotikeittiössämme.

Nämä ovat niitä keinoja, joilla Italian-nälkä vähän lievittyy. Mikään ei tietysti voita sitä hetkeä, kun pitkästä aikaa päästään lopulta sen aidon, oikean italialaisen pizzan äärelle, kuten viime reissuilla jouluna ja hiihtolomalla.

Välillä syömme ravintoloissa:



Ja välillä tilaamme pizzat kotiin:



Molemmat yhtä hyviä! Ja toisin kuin cappuccinon kohdalla, pizzassa ei kotoinen korvike kuitenkaan ihan voita alkuperäistä...

PAROLA DEL GIORNO: sostituire = korvata, tulla tilalle La pizza italiana è insostituibile. = Italialaista pizzaa on mahdoton korvata.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa