Kalliinpuoleinen häämatkamuisto Venetsiasta ja muita karnevaaliajan tunnelmia

Kuka on naamion takana? 
Hyvää laskiaistiistaita! Nyt on se aika vuodesta, jolloin tekisi mieli olla Italiassa, mutta harvoin tähän aikaan kuitenkaan olemme (viimeksi vuonna 2012!). Samaan aikaan suomalaisen laskiaisen kanssa nimittäin Italiassa vietetään karnevaalia, ja jos niistä kahdesta pitäisi valita, ottaisin ilman muuta karnevaalin.

Onhan meillä Suomessa laskiaispullamme ja -mäkemme, mutta siihen se sitten jää. Kun taas Italiassa karnevaaliaika on ehkä vuoden iloisinta ja vallattominta aikaa. Kadut täyttyvät karnevaalikulkueista, lapset ja aikuiset pukeutuvat naamiaisasuihin, paperisilppu lentelee ja ilmassa tuoksuu rasvassa uppopaistettujen karnevaalileivonnaisen viekoitteleva tuoksu.

Venetsian karnevaalit ovat tietysti vielä asia erikseen. Venenetsian karnevaalien tuhatvuosinen historia yhdistettynä kaupungin omaleimaiseen ilmeeseen tekevät niistä jos ei nyt maailman suurimmat, niin ainakin tunnetuimmat.

Karnevaalien esikuva on antiikin Roomassa vietetyt riehakkaat Saturnalia-juhlat, jolloin juhlittiin Saturnus-jumalaa ja vuodenajan vaihtumista talvesta kevääksi. Kristinuskon myötä juhlille piti löytää asialliset perusteet ja pahinta iloittelua suitsia, jolloin mukaan tuli ajatus paastoon laskeutumisesta ja sitä edeltävistä juhlista, jolloin oli hetkeksi lupa unohtaa kaikki vaatimattomuus ja hillitsyneisyys, estot ja jopa luokkaerot. Karnevaalinaamioiden turvin alhaiset saattoivat leikkiä ylhäistä, mies naista ja toisinpäin. Naamioituminen onkin yhä edelleen karnevaalien tärkein piirre, mutta nykyään naamiaisasu voi olla mikä vaan, perinteiset karnevaalinaamiot ovat jääneet vähemmistöön.

Harmi ettei karvevaali-idea ole kantautunut Suomeen saakka. Ottaisin sen tänne paljon mielummin kuin vaikkapa amerikkalaisen Halloweenin juhlinnan, vaikka meillä vappumme jo onkin.

Tänä vuonna kävimme Roomassa juuri karnevaalien kynnyksellä, lapsille tulikin hankittua uudet naamiaisasut kun niitä oli niin paljon tarjolla. Olisi vaan mukava päästä käyttämään niitä täällä Suomessakin, ja suunnitelmissa onkin järjestää naamiaissynttäreitä kevään kuluessa.

Tavallaan karnevaalit ovatkin meidän kotona läsnä ympäri vuoden:

Olohuoneen seinällä komeilee ihka aito venetsialainen karnevaalinaamio, jonka hankimme matkamuistoksi häämatkalta. Meiltä kului viiden päivän häämatkasta yksi kokonainen päivä siihen, kun kiersimme naamiokauppoja, vertailimme laatuja ja hintoja, pohdimme kannattaako ostaa halpa krääsäversio vai panostaa parempaan.

Nämä joka kadunkulmassa myytävät naamiot maksoivat parikymppiä.

Lopulta päädyimme kompromissiin ja ostimme 190 euron naamion pajasta, jossa saatoimme omin silmin seurata naamioiden valmistumista taitelijan käsissä. Paljon halvemmallakin eli kympillä tai parilla olisi saanut, mutta niin myös kalliimmalla: arvokkaimmat naamiot voivat maksaa tuhansia euroja.

Olemme olleet tyytyväisiä ostokseemme, vaikkakin joskus on käynyt mielessä mitä kaikkea muuta kivaa sillä kahdellasadalla olisi saanut. Kaukaa katsottuna naamio ei edes eroa halvemmista kopioistaan, mutta läheltä laadun kyllä huomaa. Paremmalta se silti seinällä näyttää kuin naamalla, vai mitä?




Ennen kaikkea naamio on tärkeä muisto unohtumattomasta häämatkasta, joka oli meille molemmille ensimmäinen kerta Venetsiassa. Siitä lähtien olemme vannoneet jonakin päivänä palaavamme La Serenissimaan, mutta toistaiseksi sitä ei ole vielä tapahtunut. Alkoi syntyä lapsia, ja tällä hetkellä odotamme pienimmän olevan sen verran vanha, ettei tarvitse koko ajan pelätä hänen juoksevan kanaaliin.

Tai jospa onnistuisimme lähtemään matkaan kahdestaan, jolloin mukana olisi autenttista häämatkan tunnelmaa, sitä 12 vuoden takaista, joka nykyään usein tuntuu kuin toiseen maailmaan kuuluvalta:














Realistisempi toive voisi olla päästä Italiaan lähivuosina karnevaaliaikaan. Tänä vuonna liippasi läheltä, kun vietimme hiihtolomaviikon Roomassa ajankohtana, johon tavallisesti karnevaali osuu. Tänä vuonna niin karnevaali (laskiainen) kuin pääsiäinenkin ovat tavallista myöhempään, joten niinpä ensimmäiset karnevaalikulkueet alkoivat ajaa sinä samana sunnuntaina, kun me palasimme Suomeen.

Mutta laukussa toimme viisi pussillista paperisilppua mukanamme, joten tänä laskiaisena myös meillä coriandolit lentelevät! Osan ajattelimme toki säästää suomalaiseen karnevaalin vastineeseen, vappuun.

Karnevaalien juhlinta oli alkanut Roomassa jo helmikuun puolivälissä. Leikkipuistot värittyivät coriandoleista eli paperisilpusta ja serpentiinistä. 


Tänään vietimme laskiaistiistaita suomalaisittain eli takatalvisessa lumessa ulkoillen ja laskiaispullaa syöden. Onni on lähileipomo, josta pullat hakea, niin ei tarvitse tehdä itse ja syöminen jää takuulla siihen yhteen pullaan.

Laskiaspullanhakureissulla.




Lopuksi 1700-luvulla eläneen näytelmäkirjailija Carlo Goldonin runo Venetsian karnevaaleista. Se kuvannee parhaiten menneen ajan karnevaalitunnelmaa ja sen hillittömyyttä. Jotakin yhtäläisyyttä suomalaiseen vappuun tässä kyllä näen... (vapaa käännös on omani)

“Qui la moglie e là il marito 
Ognuno va dove gli par 
Ognun corre a qualche invito, 
chi a giocar chi a ballar”.

("Vaimo on yhtäällä ja aviomies toisaalla
   Jokainen menee minne huvittaa
   Jokainen rientää jonkun kutsun perään,
   kuka huvittelemaan kuka tanssimaan.")

PAROLA DEL GIORNO: carnevale (m) = karnevaali Il carnevale è la festa piu divertente dell`anno. = Karnevaali on vuoden hauskin juhla.
Sana carnevale tulee tutkijoiden mukaan latinan sanoista carnem levare, poistaa liha, mikä viittaa karnevaalin ajankohtaan juuri ennen pääsiäispaaston alkua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija. Unohtumaton rakkaustarina keskitysleiriltä - jotta emme unohtaisi

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni

Miten savusauna lämmitetään ja miksi sen löylyt ovat täydelliset kuin vanha parisuhde