Makeaa vai suolaista aamulla?

Lauantain makea aamiainen.
Kun perhe kasvaa, kahvilareissuistakin tulee helposti iso menoerä. On eri asia tilata cappuccino ja pulla kuin cappuccino ja neljä leivonnaista, päälle mahdollisesti kaakaot lapsille.

Usein käykin nykyään suomalaisessa kahvilassa niin, että jätän pullan itselleni tilaamatta ja nyysin lapsilta makupaloja. Se on tietysti kätevää monelta kantilta, eiväthän lapset tarvitse niin isoa herkkua enkä itsekään. Jakamalla kaikkien sokeri- ja kalorimäärä pienenee.

Viime viikonloppuna kävimme taasen hakemassa lähikahvilastamme Greenbakesta voisarvet. Nauttiessani huippuhyvää mantelivoisarvea pikkuruisessa kahvilassa, jonka kevätlikaisista ikkunoista avautui Helsingin laitamilla sijaitsevan  teollisuusalueen maisema, huomasin katselevani paljon mielummin seinälle ripustettua hinnastoa kuin keväistä, toki ihanan valoisaa mutta kieltämättä kovin ankeaa maisemaa:


Hinnat olivat niin paljon lähempänä italialaisia kahvilahintoja kuin suomalaisissa kahviloissa yleensä, että ilahdutti. Toki on otettava huomioon, että Green Bake ei ole varsinainen viihtymiseen tarkoitettu kahvila, vaan muutaman asiakaspaikan leipomokahvila, joka sijaitsee - niin, siellä likaisella teollisuusalueella kaukana keskustasta.
Voisarvi maksaa Green Bakessa suomalaisittain vähän, 1,60,  Roomassa noin euron.
Cappuccino puolestaan irtoaa Italiassa 80 sentillä - 1, 2 eurolla. Suomessa normihinnat voisarvelle liikkuvat 2,5 - 3,5 euron välillä ja cappuccinolle 2,9 - 3,5 eurossa. 

Mutta on se tyhjää parempi, ja paikasta voi aina ostaa edullisia ja herkullisia leivonnaisia kotona mukavammissa maisemissa syöväksi, kuten me teimme ja ostimme voisarvet myös sunnuntaiaamun iloksi kotiin.

Voisarvia on olemassa monenlaisia, mutta tässä kahvilassa ne ovat parhaimmasta päästä! 

En olisi joskus uskonut, että minusta tulee ihminen, joka syö voisarvia aamupalaksi. Voisarvia! Noita suolaisenmakeita, epäterveellistä transrasvaa pursuavia leivonnaisia, jotka joskus muinoin ennen Italian-puoliskoani yhdistin lähinnä juhliin ja muihin poikkeustilanteisiin kuuluviksi syötäviksi.

Muutamana ensimmäisenä Italian-vuotena kieltäydyinkin voisarviaamupalasta, vaikka Italiassa cappuccinon ja voisarven liitto aamiaisella on lähes pyhä ja koskematon. Joku voi harhautua syömään cappuccinonsa kanssa ciambellan tai bomban (eräänlaisia munkkeja) ja laihdutuskuurilainen tai terveysintoilija fette biscottate (kuivia keksejä), mutta noin yleisesti ottaen kaikki syövät aamiaisella cornetton, makean, mahdollisesti suklaalevitteellä tai kreemillä täytetyn voisarven.

Sardinialaisia leivoksia. Nämäkin saattaisivat kelvata aamulla Italiassa, ainakin voisarven puutteessa.
Kunhan on makeaa! 


Makean syöminen aamulla on tapa, johon on joko tottunut tai sitten ei. Pitkään siihen minullakin meni. Monet vuodet Italiassa käydessäni söin ensin kotikeittiössä jotain suolaista kuten munakkaan, voileivän tai palan valkoista pizza biancaa, Italiassa kun ollaan, ja vasta sen jälkeen sain alas voisarven, ikään kuin jälkiruuaksi.

Nyt en enää voi kuvitellakaan ahtavani sisääni sekä suomalaista että italialaista aamiaista yhdellä kerralla. Italiassa ollessani voisarvi maistuu aamulla yhtä hyvältä kuin kananmuna, mutta jälkimmäisen jätän suosiolla Suomen-aamuihin.

Entä mitä on tapahtunut transrasvapelolleni? Miten viitsin syöttää lapsilleni noita epäterveellisiä rasvapommeja ja monesti vielä pähkinäsuklaalevitteen kera, olkoonkin että käytämme luomuversiota, jossa ei ole ollenkaan palmuöljyä?

Tätä Nutellan parempaa versiota sai jokin aika sitten vielä Prismoista ja joistakin K-marketeista, mutta
enää emme sitä Suomesta löydä ja tuomme sitä Italiasta. 

Niin, ihan hyviä kysymyksiä. Jotenkin on vain tullut oivallus, että elämässä on monia muitakin asioita, jotka vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin, kuin pilkuntarkka terveellisen ruokavalion noudattaminen. Yksi niistä on elämästä nauttiminen ja rentous. Menisi aika nipottamiseksi, jos suhtautuisi joka asiaan terveellisyys edellä.

Silloin jäisi ulkopuolelle monista ruokakulttuuriin kuuluvista tavoista ja yhteisöllisyydestä, kuten esimerkiksi italialaisesta aamiaisesta kahville ja voisarville tuoksuvassa, ihmisiä vilisevässä ja kahvinkuppien kilinän täyttämässä kahvilassa.

On nimittäin niin, että jos Italiassa haluaa syödä terveellisesti, on parempi pysyä kahviloista ja pasticcerioista kaukana!

Sitä en kyllä ole pohtinut, mitä tapahtuisi jos asuisimme Italiassa. Lomilla on helppo ajatella, että kahvilaan mennään lähes joka päivä aamupalalle, etenkin kun koko perheen aamiainen siellä maksaa sen kymmenisen euroa eli noin kolmasosan Suomen hinnoista. Mutta koko vuoden ympäri en kyllä viitsisi voisarvia lapsille syöttää, enkä itsellenikään.

Näin ollen tässäkin asiassa vallitsee oikein hyvä Italia-Suomi -tasapaino: Suomessa ollessamme eli noin 85% vuodesta suomalainen aamiainen (joitakin kahvila-aamiaisia lukuunottamatta), Italiassa italialaiseen tapaan. Miten se kauan sitten omaksumani terveellisyyssääntö menikään? Kun 80% ruuasta on terveellistä, loput 20% voi olla mitä vain. Noiden lukujen sisällä ollaan!

PAROLA DEL GIORNO: colazione (f) = ammissione Colazione all`italiana: un cappuccino e un cornetto, spesso farcito con Nutella o con la crema pasticcera. = Aamiainen italialaiseen tapaan: cappuccino ja voisarvi, usein täytteenään Nutellaa tai vaniljakreemiä.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa