Voihan mämmi mikä jysäys!

Taas yksi mämmirasia tyhjenemässä.
Tänään oli tarkoitus kirjoittaa mämmistä, tuosta suomalaisesta maittavasta perinneruuasta, joka näihin aikoihin vuodesta alkaa pikku hiljaa olla taas ajankohtainen.

Mutta mieleni askartelee vieläkin yöllisessä herätyksessä, joka sai puoli perhettä ylös vuoteistaan. Ei, kyseessä ei ollut yöllä jollekin puhjennut vatsatauti, vaan aivan toisenlainen jysäys. Se kuulosti siltä, kuin jossakin aivan matalalla olisi lentänyt hävittäjäkone. Tai tuo kone olisi rysähtänyt niskaamme. Tai kuin taivaalta olisi pudonnut kivivyöry. Tai joku olisi pommittanut. Tai hirmumyrsky olisi pyyhkäissyt ylitse.

Tai kuin katolta olisi pudonnut kymmenen tonnia lunta.

Aamulla ikkunan takana näytti tältä:









Onneksi ei ollut kukaan alla, tai toivottavasti ei ollut!

Milloinhan tuo tuosta sulaa, ehkä toukokuussa jos hyvin käy. Keväällä on edessä aimo annos luonnonmukaista liikettä keholle, josta ei tarkoitusta puutu, kun noita kasoja pääsee levittelemään kevätaurinkoon...Kukapa tuollaista lumimäärää haluaisi sulamaan talon perustuksille ja salaojiin.

Onneksi etupihalla pääoven edessä katolla on lumiesteet, joten sinne ei samanlaista lumivuorta päässyt putoamaan. Voi meitä kun päätimme säästää väärässä paikassa ja jätimme lumiesteet kattoremontin yhteydessä asennuttamatta koko katolle! Silloin vain asia tuntui ihan selvältä, lumiesteen metrihinta rikkoi kaikkia niitä kipurajoja, joita olimme kattoremontille laittaneet, ja ainahan tässä talossa on ilman lumiesteitä pärjätty, myös menneiden vuosikymmenien vanhoina kunnon lumitalvina. Mitä nyt isä vain joskus varoitteli minua lapsena, että älä leiki siinä seinän vieressä nyt kun lumet roikkuu räystäällä.

Niinä reiluna kolmenakymmenä vuotena, kun olen tässä talossa asunut, en muista noin suurta lumikasaa katolta pudonneen. Mutta saatan tietysti olla väärässäkin, muisti on monissa muissakin asioissa kovin epäluotettava väline menneiden asioiden todentamiseen.

Mutta nyt siihen mämmiin.

Olen tässä pohtinut, että mikä on mämmistä pitävien suomalaislasten prosenttiosuus kaikista lapsista. 15%? 25%? Ei varmaan ainakaan kovin paljon korkeampi, jos ollenkaan.

Kun esikoisemme syntyi, hänellä oli noin vuoden iässä kovasti ummetusta. Kokeilimme monia kuitupitoisia ruokia tilannetta helpottamaan, mutta apu löytyi vasta pääsiäisen aikaan, jolloin sattumoisin söimme - tietysti mämmiä! Lapsi vielä sattui tykkäämään kovasti tuosta mustasta mönjästä, ja niin ruokalaji jäi ympärivuotiseen käyttöön, vaikka ummetus olikin jo mennyt ohi aikoja sitten.

Pidimme hassuna sattumana, että lapsemme oli sellainen mämminsyöjä. Etsimme mämmiä keskellä kesää eri kaupoista ja olimme onnellisia, kun se viimein tuli Prismojen ympärivuotiseen valikoimaan.

Myös seuraava lapsemme oppi syömään mämmiä isosiskonsa vanavedessä. Nyt meillä oli kaksi intohimoista mämminsyöjää, voiko tämä olla mahdollista, ajattelimme huvittuneena. Oli aikoja, jolloin he eivät suostuneet aamiaisella oikein muuta syömäänkään, ja jälkiruokana mämmi oli  (ja on edelleen) ihan ykkönen.

Nyt ei yhden mämmirasian tuhoamiseen mene kuin hujaus vain, sillä mämminahmijoita on pöydässä kolme! Myös kaksivuotias kuopus on ihastunut mämmiin, kun tulimme sitä hänelle jokin aika sitten tarjonneeksi. Olin aivan varma, että tämä kolmas nyrpistäisi nenäänsä tarjotulle ruualle ja sylkisi suustaan, onhan hän aikamoinen nirsoilija noin muuten, mutta niin vain mämmistä on tullut hänenkin suosikkiruokaansa.

Kaikki kolme söisivät sitä määrättömästi, jos vain voisivat. Jotain rajaa on pakko pitää, ja nyrkkisääntönä onkin, että pyritään syömään sitä vain kerran päivässä. On valittava joko aamiainen, välipala tai jälkiruoka. Joskus voidaan joustaa ja  mämmiä saa syödä kahdesti päivässä, mutta joka tapauksessa annoskokoa on aina rajoitettava.

Yhden mämmirasian he söisivät kolmeen pekkaan tuosta vain, mutta olen yrittänyt pitää periaatteena, että kaksi kolmasosaa korkeintaan. Terveellistähän tuo toki on, on kuitua ja hitaita hiilihydraatteja, mutta myös sokeria ja suolaa. Niin, mämmiä ilman lisättyä sokeria olisi tietysti myös kaupoissa saatavilla, mutta se sentään ei kelpaa, vaikka lapset oman mämminsä ilman päälle ripoteltua sokeria syövätkin. Tilkka kermaa tai maitoa riittää, mutta niiden puutteessa menee ilmankin.

Ympärivuotinen mämminsyönti on aiheuttanut sen, että mitään pääsiäiseen vittaavaa mämmiin ei ole enää pitkään aikaan liittynyt. Itsekin syön mämmiä silloin tällöin vuoden mittaan, ja pääsiäisen aikoihin päin vastoin käy niin, että tekee mieli ihan muita kauden herkkuja ja mämmit jäävät tauolle.

Juuri äskenkin söivät kaikki kolme mämmiä aamiaiseksi, ja nyt tätä kirjottaessani pojat ovat leikkineet olohuoneessa. Saatuaan leikistä tarpeekseen he kirmasivat takaisin keittiöön, mitäpäs muuta kuin lisää mämmiä pyytämään.

Mitäs jos nyt kuitenkin lähdetään ulkoilemaan ja kirjastoon.

PAROLA DEL GIORNO: pappa (f)= puuro Sana viittaa ennen kaikkea lasten ruokaan, puuro on Italiassa lasten juttu. Mämmille ei ole tietenkään suoraa käännöstä, mutta meidän perheessämme käytämme mämmistä ilmaisua pappa di segale tradizionale, perinteinen ruispuuro, kun joudumme sitä selittämään esimerkiksi isovanhemmille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa