Salakavala lomajuominen, mitä jos se jää päälle?

Löytö Alkosta.
Mitä minulle oikein on tapahtunut, mietin tässä eräänä päivänä. Kädessäni oli 0,7 litran pullo Aperolia ja olin maksanut siitä Alkossa 19.90. Melkein 20 euroa! Asetin sijoitukseni jääkaapiin Limoncellon ja Mirto-pullon (sardinialaista Myrtus communis -marjakasvista tehtyä likööriä)viereen ja siinä ne sitten nököttivät vieretysten, kolme pullonpirulaista.

 No johan nyt on. Kolme alkoholipulloa jääkaapissa. Onko minusta tulossa tuhnuinen tissuttelija ja alkava alkkis näin varhaiskeski-iän kynnyksellä?

Pullojen kanssa pelleily alkoi reilu kuukausi sitten Roomassa. Alkoi tyhjentyä lasi jos toinenkin, ja löysin itseni yhä uudelleen kahvilan terassilta juoma edessäni (Italiassa juodaan alkoholiakin kahviloissa, nei bar, joka tarkoittaa kahvilaa siinä missä caffetteriakin, astetta fiinimpi kahvila).

Minä, joka tavallisesti juon puoli viinipulloa kuukaudessa ja joskus satunnaisesti lonkeron, yhden enkä yhtään enempää kerrallaan! (Alkoholiaiheinen ja mm.omaa kulutustani käsittelevän tekstin olen kirjoittanut aiemmin tänä vuonna, halutessasi voi lukea sen täältä otsikolla Hikeä ja suomalaista alkoholikulttuuria Ratikkamuseossa)

Syynä tihentyneeseen lasin nosteluun on ollut, että hurahdin Italiassa vallitsevaan aperitiivimuotiin. Un aperitivo, grazie! Vähän ennen illallisaikaa käydään juomassa oranssit, jääpaloilla jatketut juomat, Aperol Spritzit, jotka maistuvat ihanan raikkaalle helteisen päivän kääntyessä lämpimäksi kesäillaksi. Tai sitten ostetaan ne ruokakaupasta ja juodaan kotona terasilla.

Halutessaan kahvilassa aperitiiviin saa mukaan pienet suolaiset palat, tagliere. Yleensä otamme juomat ilman taglierea, sillä italialaisissa syömingeissä ei aamupalan, lounaan, välipalajäätelön ja -hedelmien sekä illallisen väliin halua enää yhtään lisää suuhunpantavaa. Kerran kuitenkin, kun olimme miehen kanssa kahdestaan liikkeellä, päätimme kokeilla taglierea, erityinen ilta kun oli.

Kokeilu osoittautui virheeksi:




Eteemme kannettiin niin paljon syötävää, että haaveet illallisesta parvekkeella parin tunnin päästä sai haudata. Aperitiivin jälkeen olimme niin täynnä, ettei ruoka maistunut kuin vasta seuraavana aamuna, jos silloinkaan!

Suolapalat olivat kyllä oikein hyviä ja vastasivat monipuolisuudessaankin ihan kunnon ateriaa, joten ei siinä mitään. Mutta joka tapauksessa ne olivat tavallaan jälleen yksi osoitus aperitiivikulttuuriin liittyvistä vähemmän mukavista puolista.

Siitä että tulee syötyä ihan turhaan perunalastuja ja muita friteerattuja ruokia.

Ja siitä, että tulee juotua alkoholia ihan turhan päiten.





Kolmen viikon Rooman-lomallani huomasin, miten salakavalasti se voi alkaa, jokapäiväinen tissuttelu. Onhan totta, että aperitiivilasillinen rentouttaa mukavasti. Ja vielä enemmän rentouttaa, jos aperitiivin päälle ottaa illallisella lasin punaviiniä, ehkä kaksikin. Ja sitten vielä digestivon, limoncellohörpyn päälle.

Jos ja kun päivä on vielä ollut rankka lasten kanssa ja pitänyt sisällään vahtimista, sovittelemista, tunnekuohujen rauhoittelemista, huomionhakuisen tai suorastaan tahalliselta ärsyttämiseltä vaikuttaneen natinan ja kapinoinnin kestämistä, niin helposti lipsuu ajattelemaan, että olen minä tämän ansainnutkin, pienen rentoutumisen illan päälle.

Ja kun vielä lomalla ollaan. Loma, mikä ihana tekosyy ihan kaikelle! Ja sitten lasin kanssa rentoutumisesta tulee jokalomailtainen tapa, siitä ihanasta tunteesta kun pieni päihtymys humahtaa päähän ja jalkoihin ja mahdollinen ärtymys ja kireys sulaa suloiseksi solidaarisuudeksi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Mistä äsken nipotinkaan, en muista enää samoin kuin sitäkään, mikä aiemmin kiristi ja painoi. Mitä hyvänsä olikin, niin ei ole tärkeää tai vakavaa. Kaikesta selvitään. Kaikki on hyvin.

Päättyneellä Rooman-lomalla tein varmaan jonkinlaisen ennätyksen alkoholinkulutuksessani. Italiassa alkoholia kuluu aina kotioloja enemmän ihan jo siinä syystä, että siellä viini on niin tavanomainen ruokajuoma. Mikä tahansa ystävä- tai perhelounas pitää sisällään viiniä, usein vielä jostakin naapuritilalta saatua tai ostettua eli todella hyvää - ja vahvaa. Ja sitten vieraille tarjotaan vielä sitä itsetehtyä (tai mummon, tädin tms.tekemää) digestivoa, sitruuna-, marja- tai yrttilikööriä. Maista nyt, ota ihmeessä toinenkin lasi, eikö olekin todella aromikasta, eikä tajuta yhtään että vieras tulee maasta, jossa tämmöinen juominen yhdistettäisiin heti humalahakuisuuteen tai ehkä jopa ongelmajuomiseen.

Naapurin tekemää yrttilikööriä jälkiruuan kanssa Velletrin-sukulaisten luona.

Appivanhempani ovat itse vanhemmiten lakanneet juomasta viiniä arkisilla aterioilla, mutta kun on vieraita kylässä, niin viinipullo on aina pöydässä. Appiukkoni on sitä paitsi niin vieraanvarainen, että kun hän huomaa jonkun vieraan jostakin pöydän antimesta tykkäävän, niin sitä on sen jälkeen aina runsaasti tarjolla, olkoon sitten kyse pähkinöistä, kirsikoista, leikkeleistä tai coca-colasta.

Minulla on lähipiirissä paljon absolutisteja, kuka uskonnollisista kuka muista syistä, ja appiukkoni muistaakin aina uuden vieraan tullessa vaivihkaa kysyä minulta, että mites on, juoko tämä vieras viiniä, ja vastauksen mukaan hän asettaa viinin joko lähelle tai kauemmas vieraista.

Ja kun hän huomaa, että viiniä kuluu, ei ole pelkoa että pöydästä juoma loppuisi. Äitikaveriystäväni kanssa saimme viime lomalla huomata, että eteemme ilmaantui aina uusi avattu viinipullo aterioilla, kun entinen uhkasi tyhjentyä. Ja me mammathan joimme, silläkin uhalla että Suomessa meitä olisi varmaan pidetty ihan vastuuttomina.

Kun menimme ravintolaan syömään, tarjoilija kyseli juomatoiveitamme ja suositteli litran karahvia paikan kotiviiniä, vino della casa, kun me pohdimme olisiko 0,75 l sopiva määrä vai riittäisikö jopa puoli litraa. Kyllä teille kuitenkin enemmän maistuu, kaunis kesäilta ja kaikki, hän sanoi mutta jollain lailla viattoman myönteiseen sävyyn, täysin ilman suomalaisuuteen tyypillistä heh heh, juodaan itsemme humalaan  -meininkiä, joka alkoholinkulutukseen niin usein kuuluu.

Oi, miten erilaista onkaan, kun ei ole suomalaista alkoholikulttuuria ja alkoholistigeenikarttaa rasitteena. Suomessa olisi vaikea kuvitella, että yksikään tarjoilija suosittelisi kahdelle äidille lapsikatraan kanssa isompaa viinikarahvikokoa!

Valkoviiniä Anzion rannalla kalaruuan kanssa.

Ja menihän meillä viiniä sinä iltana, mutta lopputuloksena oli pelkästään hauska ilta eikä meininki ollut lähelläkään humaltumista. Olimme vain vähän aikaa tavallistakin rennompia äitejä, sellaisia jotka antoivat lapsille luvan juosta ravintolan edustalla vaikka olivat tullessa moisen riehumisen kieltäneet (no, huomasimme myös että paikan muutkin lapsiasiakkaat siellä juoksivat, joten emme mekään viitsineet enää nipottaa).

Kun ynnää yhteen kaikki aperitiivit, viinilasilliset ja digestivot, alkoholinkulutus Roomassa nousi kolmessa viikossa samalle tasolle ehkä noin puolen vuoden kotikulutuksen kanssa. Jo siinä ajassa ehti huomata, että toleranssi nousee. Aperitivo ei enää välttämättä nostanutkaan päähän kevyttä kuplimista eikä rentouttanut jalkoja, etenkin jos vatsa ei ollut juomishetkellä aivan tyhjä.

Punaviiniä Rooman-kotiparvekkeella.

Kotona tuli tunne, että haluaa mahdollisimman pian palata vanhoihin tapoihin. En todellakaan halua, että jokapäiväinen tai edes jokaviikkoinen juominen jää päälle, sillä paitsi että jatkuva alkoholinkäyttö on epäterveellistä, se käy täällä Suomessa kukkarolle äkkiä kalliiksi. Siinä missä Italiassa saa punaviinipullon halvimmillaan alle kahdella eurolla ja ihan kelpo viininkin viidellä eurolla, Suomessa halvimpien viinien hinnat ovat hilautuneet jo lähelle kymmentä euroa per pullo. Aperol on Italiassa vähintään puolet halvempi kuin Alkossa.

Kulutus on kotona heti vähentynyt, vaikka ostimme kyllä kotiin pullon Limoncelloa ja Mirtoa, mikä ei ole ihan tavanomaista sillä yleensä viemme kotiin pelkästään Limoncelloa. Yhtään viinipulloa emme ole matkan jälkeen avanneet, mutta Mirtopullo on jo lähes puolityhjä ja limoncellokin jo korkattu.

Ja nyt menin vielä ostamaan Aperol-pullon! Kävelin omin jaloin Alkoon, lasten kanssa vielä, etsin aperitiivihyllystä oikeaa etikettiä ja ilostuin että löysin. Nyt saadaan kotonakin oikeat aperitivot kuten Roomassa! 

En muista milloin viimeksi olen käynyt Alkossa, ja siellä päähäni tuli lisää kaikenlaisia ajatuksia suomalaisesta alkoholikulttuurista. On tosiaan outoa, että väkevimpiä juomia saadakseen joutuu erikseen menemään kauppaan, jossa myydään pelkkää alkoholia. Siihen on suomalaisena niin tottunut, että vasta kun ulkomailla näkee normaalin käytännön eli kaikki mahdolliset alkoholijuomat tavallisen ruokakaupan valikoimissa, tajuaa miten outoa se on.

Ja sitten kun on ensin löytänyt Alkon, kävellyt sinne sisään vaivalloisesti rattaiden ja lasten kanssa, etsinyt oikeaa hyllyä ja tuotetta pitkin käytäviä ja vahtinut siinä samalla etteivät lapset särje pulloja, niin kun oikea juoma löytyy, viitsiikö enää siinä vaiheessa lähteä liikkeestä ulos sitä ostamatta? Ei. Vaikka tarkoitukseni alunperin oli uteliaisuuttani katsoa, myydäänkö Suomessa Aperolia ja mihin hintaan. No, kovaan hintaan, se selvisi heti, mutta niin vain poistuin Alkosta pullo mukanani. Suureksi osaksi sen takia, että kun nyt kerran olin sisään astunut.

Aperitiivia kotiparvekkeella.

Se huono puoli alkoholimonopolissa on. Kun menet Alkoon, yleensä poistut sieltä ostosten kanssa. Kun nyt olen kerran tänne tullut, niin... Toisaalta monopolin tarkoitus on juuri se, että alkoholin ostamisesta ei tulisi liian helppoa, että sen eteen pitää nähdä vähän vaivaa, lähteä varta vasten Alkoon. Viranomaisten pelko on, että ilman monopolia suomalaisten alkoholinkulutus räjähtäisi, kun viinaa saisi niin helposti joka paikasta. Tulisimme hulluiksi ja ostaisimme kärryt täyteen joka kauppareissulla. Ehkä siinä niin kävisikin. Joillakin.

Minä taas Alkossa Aperol-pullo kädessäni mietin, että jos olisin nyt ruokakaupassa alkoholihyllyn äärellä, en ostaisi tätä pulloa. Jo hinnan takia ja siksi, että täällä kotona yritän suitsia aperitiivihetket normaaliarjesta. Ostin pullon, koska sitä myydään vain Alkossa ja tiedän, etten tänne ihan hetkeen uudestaan kävele. Eli alkoholikulutukseni lisääntyy alkoholimonopolin takia.

Täysin päätöntä logiikkaa ehkä, mutta joku tässä suomalaisessa alkoholipolitiikassa mättää. Koko alkoholiin liittyy epänormaali, tabumainen ilmapiiri, josta tietysti itse taustastani johtuen "kärsin" erityisen paljon. Ja tietäähän sen, mistä tahansa tehdään tabu, niin johan juuri se alkaa kiinnostaa!

Alkoholin, varsinkin väkevien osto on jotenkin kankea tapahtuma, siinä tasapainoillaan coolin normaalikäyttäjän roolin ja alkoholin ongelmakäyttäjäksi leimautumisen pelon välimaastossa. Jos ostan monta pulloa, pidetäänkö minua alkoholistina? Jos ostan halpisviinejä, oletetaanko että haen täältä halpoja kännejä? Aurinkolasit päässä ei ainakaan kannata tähän kauppaan mennä. Ja auta armias, jos tulen lasten kanssa Alkoon, niin mitä siitä mahdetaan ajatella?

Tunnustan, että tunsin lievää nolotusta astuessani Alkoon lastenrattaiden kanssa. Melkein kuin olisin kielletyillä asioilla, alitajuinen tunne joka vaivaa ajoittain yhä muissakin yhteyksissä ja jota on vaikea selittää ihmisille, joka ei tiedä millaista on kasvaa ympäristössä, jossa ruskea pullo tai karhutölkki sävähtää silmille ja säikäyttää, heittää päälle oudon levottomuuden, tirskahtelunhalun ja tunteen että jos siihen vain katsookin niin synti tarttuu.

Ovia piteli kohteliaasti auki kaksi nuorta miestä, ja toinen heistä alkoi huudella jotain peräämme. Puolen sekunnin ajan päähäni täysin järjenvastaisesti pälkähti, että hän aikoo kommentoida ikävästi äitiä joka raahaa lapset mukaansa viinanostoreissulle, mutta ne olivatkin vain pikkuautot, jotka olivat pudonneet kynnystä ylittäessä rattaista. Hei, teiltä putosi hotwheelsejä, miehet sanoivat ja ojensivat autot pojalle. Poikani oli ihan vaikuttunut, että auttajat tiesivät pikkuautojen merkin, ja kun tarkemmin heitä katsoin niin päättelin, ettei heidän omista pikkuautoleikeistään varmaan kovin monia vuosia ollut vierähtänyt, he muistivat vielä hyvin lapsuutensa hotwheels-leikit.

Aperitiivia Rooman-kodin lähikahvilassa.

Monen mielestä on ärsyttävää, kun ruvetaan ylistämään muiden maiden alkoholikulttuuria, kyllä ne eteläeurooppalaiset osaavat juoda sivistyneesti ja haukkumaan suomalaista, täällä vaan kännätään ja kasvatellaan kaljamahoja, haikaillaan vahvoja viinoja ruokakauppoihin "koska muuallakin maailmassa on". Minustakin se on vähän ärsyttävää. On pidettävä mielessä suomalainen erikoisuus, pimeästä ilmastosta ja ties mistä johtuva alttius melankolisuuteen ja ongelmajuomiseen (mikä kauhean huono yhdistelmä jossa kumpikin syventää toista ilman että tiedetään, kumpi on syy, kumpi seuraus), ja ymmärrettävä alkoholimonopoli tabumaisine ilmapiireineen osana sitä.

Silti hiukan kehun italialaisia alkoholiasioissa. On vaikea kuvitella, että vaikka Italiassa alkoholijuomien hinta kuinka nousisi, väki ryhtyisi, nuorista vanhoihin, raahaamaan sixpack-laatikoita tai viinitonkkia halvemmista naapurimaista.

By the way, en ole ylipäätään nähnyt ikinä Italiassa kenenkään raahaavan sixpackejä yhtään mistään minnekään. Edes nuorison. Kun tarkemmin ajattelen, niin edes kaupoissa ihmisten ostoksia kassahihnoilla tarkastellessani (se on lempipuuhaani kauppareissulla) en muista varmaan ikinä nähneeni yhtä tai kahta oluttölkkiä enempää ostoksien joukossa, silloin harvoin kuin niitä ylipäätään näkyy. Viinipulloja näkyy useammin.

Alkoholia siis juodaan, mutta se ei pomppaa muusta elämästä ja kassahihnan sisällöstä silmiinpistävästi esiin. Nuoriso juo myös humalahakuisesti, mutta aikuiset enää harvemmin verrattuna suomalaisiin, eivätkä varsinkaan säännöllisesti.

Joillekin harvoille syntyy alkoholiriippuvuus tai kulutus muuten vaan jää päälle. Anoppilani alakerran kahvilassa käy vakioporukka perheettömiä mieheni ikäisiä ja vanhempia miehiä, joille kalja on ihan normaali aamupalajuoma. Anoppini tapaa sanoa, että he nyt vain ovat sellaisia, mutta kunhan löytävät vaimon niin asia korjaantuu.

Kunhan eivät vain suomalaista vaimoa löydä...



Lopuksi paljastan, että kokeilimme Aperol Spritziä heti kotonakin. Kyttäsimme illansuussa sopivaa aurinkoista hetkeä, päivällä aurinko välillä paistoi mutta illalla, juuri siinä illallisen kynnyksellä, ei enää suostunutkaan. Sitten huomasimme, ettei pakkasessa ollut jääpaloja, vaikka juoma oli jo laseissa. No, on niin kylmäkin ettei mitään jäitä tarvita. Meillä ei ollut kuohuviiniäkään, Aperol spritz -drinkin kolmatta ainesosaa, vaan lisäsimme pelkkää soodaa.

Niinpä joimme jäittömiä, epätäydellisiä aperolejamme pilvipoutaisessa säässä kotiterassilla. Vilutti niin että piti villatakki hakea, juoma maistui oudolta, suorastaan kamalalta ja huomasimme, että kuohuviini ja varsinkin jääpalat ovat siinä ihan oleellinen osa.

Ei siis mennyt ihan niin kuin Italian-lomalla. Suomalainen ilmasto näköjään pitää hyvin huolen, ettei italialainen lomajuomiskulttuuri jää täällä päälle! Kunhan ei sitten ala tähän jo ankeutta lähentelevään kylmyyteen ja helteiden puutteeseen juoda, lämmikkeeksi ja vähän mielenkin piristykseksi...


APEROL SPRITZ

3 osaa kuohuviiniä
2 osaa Aperolia
1 osa soodavettä
1 siivu sitruunaa tai appelsiinia
runsaasti jäitä

Laita lasiin jääpalat. Kaada ensin kuohuviini, sitten sooda ja lopuksi Aperol. Lisää sitrushedelmäviipale, sekoita ja nauti. 


PAROLA DEL GIORNO: consumo di alcool (m) = alkoholinkulutus







Kommentit

  1. Loistava teksti ja tuttuja ajatuksia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kiva että tykkäsit tekstistäni ja löysit siitä samaistumisenkohteita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa

Vastasyntyneestä kiukuttelijaksi - "kiukuttelu" on tärkeä etappi lapsen kehityksessä

Miksi kaksi on ideaali lapsiluku ja pyykkikone ei ole tehnyt meistä onnellisempia