Näin Italiassa: salamyhkäisesti jonon ohi ja alle metrin mittaiset viisivuotiaat

Siellä se lippujono kiemurtelee,
oliivipuiden takana.

Viikkona menneenä olen viettänyt aikaa Roomassa turistin näkökulmasta katsottuna, kuten käy aina kun saamme vieraita Suomesta lomallemme. Se on piristävää ja hauskaa, sillä omalla porukalla innostumme enää valitettavan harvoin viettämään tällaisia turistipäiviä.

Hyvä jos kerran lomassa käymme Colosseumin juurella, syömme jäätelöt Trasteveressa tai Piazza Navonan kulmilla ja ajamme keskustan läpi autolla. Museoihin olemme astuneet jalallamme viimeksi joskus vuonna yksi tai kaksi, ja kun jonnekin menemme ulos syömään niin ehdottomasti pois päin turistikeskustasta.

Mutta nyt viikon ajan seuranani on ollut ystävä Suomesta lapsineen, ja olemme eläneet vaiherikkaita turistipäiviä keskustassa sekä täällä provinssin laitamilla lähiössä, ohjelmaa on riittänyt aamusta iltaan ja joskus keskiyöhönkin asti, kun on syöty pitkän italialaisen kaavan mukaan ulkona tai käyty kesähuvipuistossa, jossa ohjelma alkaa italialaisittain kello yhdeksän illalla.

Mukana on ollut yhteensä kuusi lasta, joten meno on ollut usein vauhdikasta ja äitien kärsivällisyyttäkin koettelevaa. Vakikommentti jonka olemme paikallisten ystävien, sukulaisten ja ihan tuntemattomien suusta kuulleet kokoonpanoamme ja päiväohjelmiamme koskien on ollut:



Olettepa te rohkeita! Olette ainoita tuntemiani äitejä, jotka uskaltavat tehdä jotain tällaista näin monen lapsen kanssa! Näin kuumalla vielä. Museossa ja Colosseumilla sisälläkin olette käyneet, matkustaneet metrolla ja kävelleet pitkin poikin keskustaa, vau!

Me "rohkeat" äidit olemme olleet vähän ymmällämme näistä kommenteista, sillä emme me itse koe olevamme mitenkään erityisiä. Olemme pitkän linjan kotiäitejä ja tottuneet menemään ja tekemään asioita lasten kanssa. Eihän sitä nyt voi kotonakaan kykkiä vuodesta toiseen, sitä paitsi kotiäitiyden hienous piilee juuri siinä, että mennään ja tehdään kaikenlaista mitä työssäkäyvänä ei voi.

Vaikka toisaalta kun tarkemmin ja varsinkin nyt jälkikäteen ajattelee, niin olemmehan me aika reippaita tällä Rooman-matkalla olleet! Ja vähän rohkeita myös, sillä lämpötilan ja porukan ikäjakauman huomioon ottaen aineksia olisi ollut vaikka minkälaiseen katastrofiinkin.

Mutta mitäs niitä ajattelemaan, kun uhkakuvat eivät eskaloituneet vaan selvittiin muutamalla kiukulla ja mökötyksellä, mitä nyt tapahtuu ihan normaaliarjessakin joka päivä.

Se on sanottava, että mihin tahansa suurkaupunkiin en olisi tällaisen porukan kanssa lähtenyt yhtä luottavaisin mielin. On suuri etu, kun muistaa käytännöt ja reitit entuudestaan ja pystyy sujuvasti kommunikoimaan paikallisten kanssa lippuluukuilla ja bussipysäkeillä.

Ja hätistelemään huijareita italian kielellä  ja osoittaa, ettei tässä ihan helpoimmin höynäytettäviä turisteja olla Colosseumin edustalla, kun aikomuksena oli viime maanantaina päästä sinne sisään ilman pitkää jonottamista. Siitä oli yksitoista pitkää vuotta kun viimeksi olin ollut Colosseumissa sisällä itsekään, ja hetken piti miettiä että miten se oikein menikään. Jonot lippuluukulle olivat kymmenen kertaa niin pitkät kuin uuteen Amos Rexiin viime syksynä ja vielä porottavan auringon alla. Ainakin kaksi tuntia menee, meitä varoiteltiin ja yritettiin myydä jonon ohi -lippuja 38, 40 ja 59 euron hintaan (lapset "vain" kympillä).

Sisällä Colosseumissa, ihan ilman jonottamista!

En ole koskaan jonottanut Colosseumiin vaan olemme aina ostaneet liput Forum Romanumin sisäänkäynnin lippuluukulta, sillä sama lippu käy näihin molempiin Rooman päänähtävyyksiin ja niissä voi samalla lipulla vierailla kahden päivän aikana. Oletin että sama järjestely on voimassa nytkin ja suuntasimme vakaasti kohti Palatinoa ja Forum Romanumin lippuluukkua.

Mutta emme olleet millään selvitä sinne asti! Joka puolelta päälle kävi jonon ohi -lipunmyyjiä, jotka kaikki antoivat ymmärtää ettei ole mitään muuta mahdollisuutta välttää kahden tunnin jonotus kuin heidän apuunsa turvautumalla. Teillä on noin paljon lapsiakin, ei heidän kanssaan jonottamisesta tule mitään, älkää edes miettikö sellaista vaihtoehtoa! Mutta meillä on keino välttää jonot!

Niin varmaan olikin, mutta emme todellakaan halunneet maksaa 89 euroa jononohituksesta. Kun mainitsin heille Palatinon lippuluukusta jonne olimme menossa, heille tuli nyrpeä ilme tai he puistelivat suorastaan vihaisina päätään. Ei onnistu. Tietenkin onnistuu, sanoin heille ja heidän ilmeestään tuli entistä nyrpeämpi.

Evästauko Colosseumissa.

Viimein kohtasimme mukavan jonon ohi myyjän, joka jostakin ihme syystä luuli meitä australialaisiksi (ehkä siksi koska itse näytti aivan australialaiselta) ja joka silmää iskien ja leveästi valkoisilla hampaillaan hymyillen sanoi, että kyllä, Palatinolla on usein lyhyemmät jonot mutta takuuseen hän ei voi mennä ja joka tapauksessa älkää antako sanan levitä.

Hän viittoili suuntaan jossa erotin ticket office -kyltin ja sinne me sitten suuntasimme. Ei tämä kyllä Palatino ole enkä muista tällaista lippuluukkua yksitoista vuotta sitten nähneeni, mutta olkoon. Kylteissä luki Vain etukäteisvaraukset tai jotain muuta sinne päin mutta niin vain saimme lipun ostettua, vaikka ensin yritettiin estää ja sitten lopulta ohjattiin jonoon, jossa luki Vain pankkikorteilla maksavat. Maksoimme siis pankkikorteilla 12 euron pääsyliput (lapset ilmaiseksi), ja myyjä vannotti olemaan paikalla varattuna aikana, joka lipussa luki.

Siinä vaiheessa en tajunnut minäkään enää mitään mutta eipä tuo haitannutkaan. Meillä oli liput ja niillä pääsisimme sisään ilman jonoa kahden tunnin kuluttua, lippuun merkattuna aikana. Ehdimme siis käydä siinä välissä lounaalla ja jälkiruokakahvilla, kävellä Palatinon lippuluukun ohi ja nähdä, että siellä jono oli ehkä kymmenisen metriä pitkä, kokea yhdet itkupotkuraivarit, nähdä pari temppelin rauniota ja Bocca della Veritàn vilaukselta sermin takaa (koskettaakseen sen suuta olisi pitänyt  - jonottaa, ja jonon pituudesta päätellen ainakin jälkiruokakahvien vaatiman ajan. Emme edes harkinneet.)

Merkittynä aikana menimme siis sisäänkäynnille, ja täysin ilman jonoa sujui sisäänpääsy. Mutta yhtäkkiä oli hävinnyt koko kymmenien metrien mittainen lippujonokin! Eikä jonon ohi myyjiä enää näkynyt.

Aikamoisen bisnesshown ovat nämä velikullat kehittäneet Rooman pahimpaan turistirysään. Kukaan ei puhu siitä, että iltapäivällä kolmen aikaan jonoja ei enää ole, eikä siitä saa levittää sanaa että Forum Romanumin lippuluukulta liput saa vähemmällä jonottamisella.

Kurkistusleikkiä Colosseumin väliseinillä.

Istuimet olivat Colosseumilla hulppeat.

Colosseumin sisällä toisessa kerroksessa sijaitsee
museo, jossa on mm. pienoismalleja ja hieno
kokoelma patsaita. 

Colosseumin-käynnin jälkeen matkustimme kotiin metrolla ja junalla kuten muinakin päivinä. Terminin rautatieasemalla laiturialueen sisäänkäyntialueella liput tarkastava työntekijä silmäili lippujamme ja lapsiamme. Teillä on siis kaksi aikuisten lippua ja kaksi lasten lippua, vaikka lapsia on kuusi.

Mutta neljä heistä on niin pieniä etteivät tarvitse lippua, selitin ihmeissäni. Aiemmin kukaan tarkastaja ei ollut alkanut horista liian vähistä lipuista. Alle neljävuotiaat pääsevät ilmaiseksi, tarkastaja sanoi. Nyt ihmetykseni kasvoi äimistykseksi. Iät ja ajat lippuja ostaessani lehtikioskeilta on sanottu, että alle metrin mittaiset matkustavat ilmaiseksi. Niin, onhan se outo lippukategoriajaottelu ja vielä oudommaksi tekee, että lehtikioskeilla lippua ei kuitenkaan ole suostuttu myymään yli metrin mittaisille viisivuotiaillemme.

He ovat metri viisitoista ja metri kymmenen senttiä pitkiä, olen selittänyt. Kädenhuitaisu ja tuhahdus. Ei kukaan niitä senttejä laske.

Nyt koppavan näköinen tarkastaja tiirasi lippujamme ja lapsiamme ja tuhahti kertomukselleni lehtikioskin senttisäännöistä. Lopulta hän kuitenkin päästi meidät menemään "tämän kerran". Lehtikioskilla oli pakko käydä kertomassa, mitä Terminin tarkastaja oli sanonut. Kyllä meillä vaan on sellainen tieto, että metri on se mitta, sieltä sanottiin. Jos ovat säännöt muuttuneet, niin meille ei ole tullut siitä mitään tietoa.

Mikä on lopulta se oikea lastenlippusäännöstö, siitä ei tullut selvyyttä eikä ole vieläkään tullut. Netin tietovirrasta tuo luultavasti selviäisi, mutta nyt kun mies saapuu Suomesta lomanviettoon, voi olla että junamatkat hetkeksi taas jäävät ja siirrymme auton käyttöön.

Vaan olipahan ikimuistoinen viikko ystävien kanssa! Talo on tuntunut tyhjältä ilman heitä ja eilen ilta sujui välillä suorastaan itkuisissa merkeissä, kun lapset kaipasivat ystäviään. Ja minä omaani, yksin jouduin limoncellonkin juomaan illallisen päätteeksi. Hyvältä se maistui kuten aina, mutta ei sittenkään niin hyvältä kuin hyvässä seurassa, niin se vain on.

Lopuksi toivotan hyvää juhannusaattoa kaikille! Täällä juhannus ei ole juhla eikä mikään vaan täysin tavallinen arkipäivä, toki pyhälle Johannekselle eli San Giovannille omistettu. Juhannukselta ei siis tunnu pätkääkään, mutta eipä tuo haittaa. Ehkä illalla saatan taittaa oliivinoksan korvan taakse, muistella koivuntuoksuisia juhannussaunoja Oravissa ja valita jäätelömauksi suomalaisuudesta muistuttavat lakritsin ja omenakanelin. Ja sitten nautin lasin limoncelloa. Ilman ystävää mutta onneksi sentään miehen kanssa.

Tai ottaen huomioon, että olen kymmenen päivää ollut päävastuussa lapsista ja mies "lekotellut" kotona (ja välillä toki käynyt myös töissä...), niin saattaa hyvinkin olla että otan ja lähden lähikahvilaan nauttimaan limoncellon ihan yksin!

PAROLA DEL GIORNO: amfiteatro Flavio (m) = Flaviuksen amfiteatteri, tunnetaan paremmin nimellä Colosseo, Colosseum

Il nome Colosseo si diffuse solo nel Medioevo e deriva dal`aggettivo latino "colosseum"  che è traducibile "colossale", o più probabilmente dalla vicinanza della statua colossale di Nerone che sorgeva nei pressi. 
= Nimi Colosseum levisi käyttöön vasta keskiajalla ja tulee joko latinan adjektiivista "colosseum", jonka voi kääntää "kolossaaliseksi", tai todennäköisimmin lähistöllä sijainneesta jättimäisestä keisari Neron patsaasta.