Kylmiä tunnelmia Roomassa - kuin tilauksesta

Kaloja jäässä roomalaisessa ruokakaupassa - aiheeseen sopiva kuva jostain syystä!
Jotain nurinkurista tässä on. Italialainen mieheni pukeutuu Helsingissä t-paitaan ja shortseihin, grillaa pihviä ja nahkaansa pihaterassilla ja viilentää oloaan kylmällä oluella. Minä sitä vastoin istun Roomassa anoppilan terassilla villatakki ja villabolero (kyllä, molemmat) ylläni, katselen ohikulkevia sadekuuroja ja lämmittelen itseäni punaviinillä ja teekupposella.

Toivon todella, että mieheni osaa arvostaa harvinaista suomalaista herkkua eli touko-kesäkuun vaihteen helteitä, ja tosiaan myös grillaa sitä nahkaansa eikä pelkästään pihviä, eikä vietä koko aikaa sisällä pelikoneen ääressä. Toisin sanoen, toivon että hän nauttii ihanasta lämpöisyydestä minunkin puolestani.

Nyt yöpuulle käydessä jalkaan on vedettävä villasukat, ylle puettava yöpuvun lisäksi se samainen villabolero ja pujahdettava kahden peiton alle (anoppini nukkuu peräti neljän peiton alla). Päivät ovat toki sujuneet muuten hyvin, ellei vuodenaikaan nähden erittäin kalseaa ilmaa ota huomioon, mutta ihan noin periaatteessa kyllä tämä tilanne aika lailla huvittaa. Sekaisin ovat maailman sääkirjat.

Mutta vaikka miehelläni ehkä on lämpimämpi kuin minulla, jossain muussa suhteessa olen häntä tällä hetkellä hurjasti onnekkaampi:

Vatsani on täynnä maailman parasta italialaista pizzaa, bruschettaa ja panna cottaa, kun taas mies on syönyt illalliseksi huonosti lämmenneellä grillillä maanneita, savunhajun kyllästämiä puoliraakoja pihvejä. Olen nautiskellut hyvällä italialaisella jäätelöllä, pastalla ja vihanneslisukkeilla sekä tietysti appiukon maankuuluilla pihveillä, le bistecche,( lue niistä täältä ) ja oikeastaan tilanne on jo nyt kolmen päivän kuluttua johtamassa tutuntuntuiseen ruokaähkyyn.

Ainakin matkaseuralaiseni eli äitini on vahvasti tätä mieltä. Yleensä vieraat kestävät kohtuullisen hyvin ainakin neljä-viisi päivää, mutta äitini kohdalla merkit ylensyömisestä ovat olleet ilmassa jo nyt kolmantena Italia-päivänä. Urhoollisesti hän on silti syönyt ja vielä yhdellä kädellä (toinen on portaissa kompuroinnin takia paketissa) lähes kaikki ruokalajit, joita vieraanvaraisuuttaan ruokaa tuputtamalla osoittava appiukko on hänen eteensä aterioilla kantanut. Illalla meni vielä kokonainen margherita-pizza, jota äitini kehui parhaimmaksi pizzaksi, jota on eläissään maistanut.

Osaan niin kuvitella, miltä pizzan on täytynyt hänestä maistua. Muistahan sen itsekin, miltä tuntui aikoinaan tajuta, miltä pizzan oikeasti kuuluu maistua - ja sen jälkeen Suomessa mikään pizza ei sitten oikein maistukaan miltään. Tosin äidilläni oli etuoikeus päästä pizzeriaan, jossa pizzat tosiaan ovat vielä italialaisittainkin siitä parhaimmasta päästä, eli Santa Maria delle Molen da Alessio -pizzeriaan.

Lisää sadetta ja jäisiä tunnelmia on luvassa huomenna, kun tarkoituksenamme on suunnata kohti Pietarinkirkkoa. Säätiedotukset lupailevat talvisiä lämpötiloja eli 15 astetta, ja internetin säädiagrammeissa sadetta ilmaiseva sininen palkki yltää alhaalta ylös asti, mikä tarkoittanee keliä, jossa mitkään sateenvarjot eivät paljoa auta.

Mutta mikäpä kunnon turistia pysäyttäisi, ei sade ainakaan. Huomisen takuuvarmoihin huvituksiin kuuluu turistilaumojen pukeutumisen kirjon tarkkaileminen, ja ainakin edellinen eli eilinen turistipäivä tarjosi yllin kyllin ihmeteltävää. Vastaan tuli niin hellemekkoja, talvitakkeja, karvalakkeja kuin lierihattujakin, ja kaikkea siltä väliltä. Täytyy sanoa, että tällä kelillä ei ole mikään kumma, että yksi jos toinenkin on vähän ymmällään, että mitä laittaa päälle. Omasta matkalaukustani ainakin puuttuvat kaikki tarpeeksi lämpimät vaatteet, sillä Italiassahan on aina lämmin ja erityisesti touko-kesäkuusta lähtien. Niin sitä ainakin luulee. Onneksi sentään takki tuli viime hetkellä napattua mukaan, ja onhan minulla anoppi syytämässä fleece-takkeja, villapuseroita ja lämpöhuopia tarpeen varalle.

Ainoa joka taitaa nauttia tilanteesta, on äitini. Hän kulkee appivanhempieni suunnattomaksi hämmästykseksi ympäriinsä t-paidassa ja jopa hihattomassa ja korkeintaan vain kevyt villatakki tai poncho harteillaan, ja on kaikin puolin tyytyväinen säätilaan. Äitini ei voi sietää yli 20 asteen lämpötiloja ja muuttuu käveleväksi kuumuudesta valittajaksi joka hellekesä. Toukokuun lopun roomalainen viima ja vain ajoittain pilvien välistä sopivasti lämmittävä aurinko on hänen mielestään täydellinen sää, ja omien sanojensa mukaan on aivan selvää, miksi Roomassa on juuri nyt näin kummallisen kylmä.

Hänhän se tällaisen sään tilasi Rooman-lomalleen, ei siinä sen kummempaa.

Kommentit

  1. Oho - on kyllä harvinaisen pitkä ja viileä kausi! Mutta eikö ole kiva, kun ei tarvitse säiden puolesta huolehtia vanhemmista - suomalaiseen peruskesään tottuneille 20 astettakin on jo suorastaan erinomaisen kesäinen lämpötila!

    VastaaPoista
  2. Täällä lehdissä lukee, että ei olisi kai koskaan ollut näin kylmää tähän aikaan vuodesta, ainakaan silloin kun on lämpötiloja tilastoitu. Kesävaatteiden myynti takkuaa ja kauden hedelmät kypsyy myöhässä, ja ihmiset ostelee vielä talvivaatteita! Hyvä puoli tässä on kuten sanoit, että ei tarvitse kuulla äitini valitusta liiasta kuumuudesta. =)

    VastaaPoista
  3. Hauska kirjoitus, minä olen tehnyt parhaat ja halvimmat 5e villapaitalöydöt juuri Italiasta ja koleaa siellä kyllä on ollut. Lämpö on nyt lähetetty pohjoismaalaisten iloksi, joskus niinkin päin

    VastaaPoista
  4. Koleaa ja tänään myös mahtavat rankkasateet ja ukkoset päälle! Istuimme onneksi juuri bussissa kun pahin sade iski =). Mutta kun pilvet suostuvat rakoilemaan, niin heti tulee lämmin, siinä on se ero Suomen ja Italian säiden välillä. Jos Suomessa on kylmä, ei aurinkokaan auta, mutta Italiassa yleensä auttaa. Vaikka tämä kylmä sää vähän ottaa päähän, niin yritän ajatella niin, että onhan tämä elämys ja ehkä ainutkertainen elämässä, että saa todistaa näin kylmiä lämpötiloja Rooman seutuvilla tähän aikaan vuodesta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Juoksuharrastuksen aloittaminen vuosien tauon jälkeen – Juoksen kuolemaa karkuun

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Miltä tuntuu kevään valo? Haparoivia yrityksiä kertoa se sanoin: "Vain se mitä kirjoitan on totta"

Kaduttaako, etten ottanut lapsille rotavirusrokotetta?