Huh hellettä, sanoo suomalainen

Trooppinen viilentäjä trooppisiin öihin.
Aamulla lehteä lukiessa minulle valkeni lopullisesti, miksi Rooman helteet niin suuresti poikkeavat Suomen helteistä. Parhaillaanhan Suomessa kohkataan helteestä ja siitä, kuinka jopa sadat riskiryhmään kuuluvat ihmiset ovat kuumuuden takia hengenvaarassa. Mittari näytti eilen Helsingissä +28, ja tänään ukkosrintaman lähestyessä ja kesäsateen viilentäessä ilmaa + 23.

Mikä tekee tästä meneillään olevasta suomalaisesta helteestä tavallista hellettä ehkä vielä herkullisemman uutisaiheen, on tavanomaista suurempi ilman kosteusprosentti. "Trooppiset yöt saapuvat", julistavat iltapäivälehdet. Lehdessä luki myös, että kun kosteusprosentti on sata,  20 asteen lämpötila tuntuu 26 asteelta, 24 34:ltä ja 27 astetta 40 asteelta.

Kun Italiassa on helle, ei puhuta 28 vaan 38 asteesta, ja ilman kosteusprosentti lähentelee sataa. Eilen Helsingissä, 28 asteen lämmössä, mitattiin 80 % kosteutta, ja tänään oma kotimittari näyttää 58 %. Siinä siis selitys Italian helteiden hieneritystä ennennäkemättömällä tavalla kiihdyttävään kuumuuteen, jonka rinnalla suomalainen helle tuntuu pahimmillaankin siedettävältä.

Eilen melkein siis päästiin kokemaan sitä tunnetta, jonka italialainen helle tuo tullessaan. Mutta yksi ratkaiseva ero oli:

Aurinkotuolissa istuminen oli eilen keskipäivällä vielä juuri ja juuri mahdollista, jos sieti kohtalaisen vilkasta hien valumista. Italiassa kuumana kesäpäivänä auringossa ei voi oleilla minuuttiakaan. Ei vain voi. 

Tuntuuhan täällä Helsingissäkin nyt kieltämättä kuumalta, vaikka taivas on pilvessä ja mittari vain hieman kahdenkymmenen yläpuolella. Jos yrittää siivota tai reippailla, sen parhaiten tajuaa. Kostennihkeä lämmin ilmamassa tuntuu melkein kuin tarttuvan ihoon, tai ainakin siihen tarttuvat vaatteet. Kun astuu ovesta ulos, ilma on kuitenkin miellyttävän (kostean)raikas, ainakin jos sitä vertaa sisäilmaan: 27 astetta. Mutta ei keskivertoitalialaisella olisi tänään täällä lainkaan kuuma. Veikkaisin, että pitkähihaisen puolelle hän saattaisi jopa kallistua.

Jotakin kansojemme erilaisuudesta lämmönsietokyvyn suhteen kertoo sekin, että Suomessa helleraja on 24 astetta, joka italialaisille on vielä varsin keväinen lämpötila. Helleraja menee rikki jossakin siinä 30 asteessa. Appeni suostui kesäkuun puolivälissä, kun ilmat vihdoin lämpenivät lopullisesti yli 25 asteen, vihdoin luopumaan "talvivaatteestaan" eli villakankaisesta aluspaidasta. Roomalainen alkukesä kieltämättä oli tänä vuonna todella viileä, kuten hyvin muistamme, mutta silti villa-aluspaita kesäkuussa tuntuu suomalaisesta hurjan erikoiselta.

Tottumuskysymys se kai on. Tietäähän sen, että kun suomalainenkin matkustaa kesällä vaikkapa Kreikkaan 39 asteen lämpöön ja palaa suomalaiseen peruskesään eli 20 asteen kieppeillä pyöriviin lämpötiloihin, niin kylmähän siinä tulee.

Mutta nyt nautitaan suomalaisesta, ah niin ihanan siedettävästä helteestä. Hikoillaan lakanoissa, pyyhitään hikeä bussissa ja istutaan pakonomaisesti auringossa, kun kerrankin paistaa - olkoonkin että tulee vähän liian kuuma. Kauaa ei mene, kun ensimmäiset alkavat jo valittaa, että loppuisi jo tämä hikoilu.

Suomalainen totuus kuitenkin on, että näitä päiviä ei liiaksi asti vuoden aikana tule vastaan.

Jos ja kun olo käy liian tukalaksi, mikä on parasta hellevilvoittajaa? Tilanteeseen sopiva ruoka tietenkin. Eilinen hellemenu oli aika lähellä täydellisyyttä, mitä nesteytykseen, betakaroteenin ja muiden vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden saantiin sekä tietysti viilentävyyteen tulee. Täydellisyyteen asti ei päästy, sillä illallinen osoittautui sen verran mausteiseksi, että enemmänhän siitä vain hiki tuli. Chili kun tunnetusti kiihdyttää aineenvaihduntaa ja lämmöntuotantoa, eikä inkiväärikään kovin viilentävänä ruokana ole tullut tunnetuksi. Mutta hyvää oli!

Lounaaksi kylmää jogurtti-kurkkukeittoa:

VIILEÄ KURKKU-JOGURTTIKEITTO (kahdelle)

1 luomukurkku
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl (turkkilaista)maustamatonta jogurttia
puolikkaan sitruunan mehu
ripaus ruususuolaa

 Paloittele kurkku ja valkosipulinkynsi ja soseuta sauvasekoittimella jogurtin, sitruunamehun ja suolan kanssa. Ripottele keiton päälle ruohosipulisilppua ja esimerkiksi paahdettuja kurpitsansiemeniä. Virkistävää, kevyttä mutta ravitsevaa helleruokaa, johon turkkilainen jogurtti tuo ruokaisuutta. 


 Jälkiruuaksi maistui vesimeloni, kuinkas muuten. Sen virkistävä vaikutus on käynyt erinomaisen hyvin selväksi monina Rooman-kesinä. Lue niistä esimerkiksi täältä. Välipalana toimi tuore ananas, vaikka oikeastihan ananas kannattaisi syödä proteiini- ja erityisti lihapitoisen ruuan jälkeen jälkiruokana. Ananaksessa kun on bromeliini-nimistä entsyymiä, jolla on kyky sulattaa lyhyessä ajassa monta kertaa painonsa verran valkuaisaineita. Täytyypä tästä lähin muistaa pitää ananasta aina anoppilan jääkaapissa, sillä roomalaisten pihvinsyöntisessioiden jälkeen apuja valkuaisaineiden sulattamiseen totisesti tarvitaan!

Päivällisellä oli pakko kokeilla Kotivinkistä löytynyttä varhaiskaalireseptiä, tosin hiukan sitä muunnellen. Varhaiskaali on niin älyttömän hyvää, että syön sitä yleensä keräkaupalla paljaaltaan, mutta nyt ensimmäistä kertaa kokeilin kaalia ruokaohjeessa (muussa kuin salaatissa). Lopputulos oli erinomainen, varsinkin jos pitää tulisesta chilipaprikasta. Ja mikä parasta, tämän ruokalajin voi myös valmistaa grillissä.

PAAHDETTU MAUSTEINEN VARHAISKAALI 
(2:lle pääruuaksi, 3-6:lle alkupalaksi)

1 kokonainen varhaiskaali
Kastike:
1 limetin mehu
1 tomaatti
puolikas punainen chilipaprika
noin 2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
loraus oliiviöljyä
1/2 dl kalakastiketta (tätä ohjeessa mainittua ainesosaa en itse laittanut enkä osannut kaivatakaan. Se kuitenkin varmaan tuo ruokaan suolaa, ja itse ripottelinkin jonkun verran ruususuolaa kastikkeeseen)
kourallinen tuoretta persiljaa (tai korianteria, kuten alkuperäisessä ohjeessa, mutta omasta kasvimaasta sitä ei löytynyt)

Leikkaa varhaiskaali 6 lohkoksi ja jätä jokaiseen lohkoon vähän kantaa, jotta lohkot pysyvät kasassa. 
Valmista kastike: soseuta kaikki muut aineet paitsi tuore yrtti sauvasekoittimella. Lisää lopuksi hienonnettu persilja. 
Laita lohkot uuninvuokaan ja kypsennä 225 asteessa uunissa 15-20 minuuttia. Valele paistamisen puolivälissä lohkoille osa kastikkeesta ja loput kun ne ovat tulleet uunista. Voit myös grillata lohkot välillä niitä käännellen. Hyvää kananfileiden kanssa, joiden kanssa kastike sopii erinomaisesti.

Jälkiruuaksi kirsikoita ja suomalaisia mansikoita - aika makea päätös hellepäivälle yhdessä illansuussa alkaneen kuurosateen kanssa. Suomalaisen kesän parhaita puolia taitaa olla se, että helteet eivät kuitenkaan pääse kiusaamaan liian kauan. Vain ne hätäisimmät alkavat valittaa kuumasta, mutta oikeasti pahin kuumuus on ohi heti kun ensimmäinen sadekuuro osuu tielle. Ja niitähän Suomen kesässä riittää, sadekuuroja nimittäin.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni

Hetkiä jolloin kaikki pysähtyy