Suomalais-italialaista mökkielämää - huussijärkytyksestä saunamaratoneihin

 Luin muutama päivä sitten lehdestä uutisen, joka kosketti nauruhermojeni liepeitä. Itse asiassa mieheni jakoi uutisen linkin minulle, kun vietimme jokakesäistä mökkiviikkoamme Saimaan rannalla - ajoitus ei olisi voinut olla parempi.

Uutisessa kerrottiin italialaisturisteista, jotka olivat hiiltyneet matkustettuaan suomalaiseen järvenrantakohteeseen ja käsitettyään matkaesitteen kuvauksista jotakin perinpohjaisesti väärin: esittelyssä luki huonevarusteluksi kitchen & bedroom, keittiö ja makuuhuone, joista viimeksi mainitun italialaiset olivat tulkinneet sanaksi badroom. Tämän he puolestaan tulkitsivat - perinteiseen italialaiseen tyyliin ilmeisen heikolla englanninkielen taidolla bathroomiksi, kylpyhuoneeksi. 

Yllätys oli murskaava, kun oletettua kylpyhuonetta ei kohteessa ollutkaan, vaan sen sijasta kunnon suomalainen ulkohuussi.

Italialaiset olivat tosissaan suuttuneet matkanjärjestäjään, ja uutisen mukaan käsirysykään ei ollut tilanteesta kaukana.

Nykytekniikka mahdollistaa, että voimme mökillä katsoa myös italialaisia kanavia - kuten tässä Rai Unon Reazione a catena -visailuohjelmaa, perheemme suosikkia!

Voin aivan hyvin kuvitella tämän tilanteen. Keskivertoitalialaiselle ulkohuussi voi olla juuri näin kaamea ja tunteet kuumentava kokemus. 

Tiedän sen varsin hyvin omasta kokemuksesta. Kun aloimme mieheni kanssa suunnitella kimppamökkiosuuden ostoa suomalaisesta järvimaisemasta, kynnyskysymykseksi muodostui nimittäin juuri ulkohuussi.

Mitä väliä, vaikka kimppamökkiosuus maksoi omaisuuden ja yhteisprojektiin mukaan lähteminen tarkoitti hyppäämistä tuntemattomaan monessa mielessä, se oli pikku juttu.

Kaikkein eniten keskustelimme ulkohuussista. Eihän sellaisessa kerta kaikkiaan voi tehdä tarpeitaan, oli mieheni mielipide. Hän ei suostuisi siihen ikimaailmassa.

Puhumattakaan huussin tyhjentämisestä, mikä meidän mökin tapauksessa tarkoittaa p*sk*kasan hautaamista metsän keskelle kaivettuun kuoppaan. Siitä tehtävästä vapautin hänet jo ennen kuin olimme tehneet edes alustavaa päätöstä mökkiprojektiin lähtemisestä. 

Lue aiheesta myös: Happy wife, happy life? Ensimmäinen yö mökillä, jonka ostimme näkemättä sitä ennen ostopäätöstä

Savusauna, avanto ja ulkohuusi - suomalaista extreme-vapaa-ajanviettoa

Tätä nykyä kimppamökillämme on myös vesivessa, eikä huussia siellä käytä enää kukaan ainakaan minun tietääkseni eikä ainakaan meidän perheestämme. 

Basilika kasvaa myös suomalaisessa mökkimaisemassa.

Siihen asti kun sisävessa valmistui, mieheni piti kiinni sanoistaan eikä käyttänyt ulkohuussia koskaan. Se oli onneksi mahdollista, sillä mökiltämme vain puolen kilometrin päässä sijaitsee kyläkauppa-ravintola, jossa on mahdollista käydä tarvittaessa vessassa.

Huussiristiriidat ovat siis mennyttä aikaa, ja nykyään mökkielämämme on varsin seesteistä. Niin se oli myös juuri päättyneellä viikolla, jonka mökillä vietimme - ainoalla tälle kesälle osuneella mökkiviikollamme.

Kimppamökkisääntöjemme mukaisesti jokaiselle osakkaalle osuu tietty määrä viikkoja vuodessa, ja on onnen kauppaa, miten monta viikkoa niistä osuus kesälomaviikoille.

Meille sattui tänä vuonna heinäkuun ensimmäinen viikko. Se osoittautui varsin kylmäksi viikoksi edeltävän helleviikon ja säätiedotusten mukaan jälleen lämpenevän ensi viikon välissä, mutta me olemme kylmyyteen mökillä jo tottuneet!

Lue aiheesta eli oikukkaista mökkisäistä ja siihen liittyvästä syvällisestä pohdinnasta myös postaukset:

Pohjoistuuli puhaltaa, keep calm and drink tea

Pohjoistuuli vai etelätuuli? Tunnelmia valon keskeltä ja tarina tuulesta, joka tuo mukanaan tuoksuja jostain kaukaa

Onneksi välissä oli pari aurinkoistakin päivää sateen ja tuulen välissä. Ja säästä huolimatta saunoa voi joka päivä.

Niin me myös teimme. Kaksi kertaa saunoimme koko perheellä, mies mukaanlukien. Se on harvinaista herkkua, sillä kaikesta siitä suomalaistumisesta huolimatta, joka miehessäni on 20 Suomen-vuodessa tapahtunut, hän ei edelleenkään ole innokas saunoja.

Teini-ikäisen tyttäremme kanssa sen sijaan saunoin senkin edestä, joka päivä, tuntikausia. Otimme löylyjä, uimme järvessä joka kaikeksi onneksi säilytti helleviikkojen lämpönsä tuulesta ja ilman kylmentymisestä huolimatta.


Aurinkoisina aamuina järveen saattoi hyvin mennä ilman saunaakin, ja uida pitkään, pitkään, pitkään.

Sellainen ei ole välttämättä ollenkaan tavanomaista suomalaisissa vesistöissä edes heinäkuussa. Muistan yhä monet lapsuuden kesät, jolloin juhannuksena tai sen jälkeen jalat kohmettuivat särkeviksi jo siinä ajassa, kun yritti kahlata tarpeeksi syvälle kastautumista varten.

Muistan tietenkin myös linnunmaitovesijuhannukset, jolloin saattoi uida loputtomiin mitä veden lämpötilaan tuli. 

Tuntuma kuitenkin on, että mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä enemmän on linnunmaito- tai ainakin kohtuullisen lämpimän veden kesiä. 

Kuten esimerkiksi tänä kesänä. Toki niin veden kuin ilman lämpötilat olivat kaukana Italian lämpötiloista - niitä vastaan suomalainen voittaa vain harvoin, jos lämmön tavoittelusta on kyse. 

Mutta tänäkin kesänä, saunan yhteydessä, myös 30-asteisiin vesiin lapsuudessaan ja nuoruudessaan tottunut mieheni kävi järvessä uimassa ilman sen suurempia vaikeuksia. Totta kai hän arasteli ja päivitteli veden kylmyyttä aluksi, sitähän tekee enemmistö suomalaistakin, mutta lopulta hän kuitenkin kastautui ja jopa ui.


Siinä suhteessa näen hänessä erittäin paljon suomalaistumista. Siinäkin suhteessa. 

Mökkielämämme on pääasiassa perin suomalaista - grillimakkaraa, saunomista, kylmässä värjöttelyä ja itikoiden huitomista - ja kaikkeen siihen italialainen mieheni on sopeutunut niin hyvin, että välillä oikein ihmettelen.

Hän tekee grillitulen, hakkaa polttopuut saunaan, jopa tiskaa olosuhteissa, joissa juokseva vesi puuttuu. 

Mutta täydellistä mittapuuta suomalaistumiseen minulla ei meidän mökkimme tapauksessa kuitenkaan ole. Se nimittäin sijaitsee paikassa, jossa on alle kilometrin matka niin cappuccinon, pizzan, viinilasillisen ja muiden mukavuuksien ääreen. 

Tälläkin mökkiviikollamme saunomisen ja makkarangrillaamisen lisäksi kävimme myös yhtenä iltana ravintolassa Ruukinrannassa pizzalla (ja muikulla) ja viinilasillisella, cappuccinolla parikin kertaa. 



Olemme siis löytäneet lähes täydellisen suomalais-italialaisen tasapainon myös mökkiolosuhteissa. Minulle joka kaipaan ja haikailen menetettyä luontoyhteyttä ja yritän saavuttaa edes siivun siitä mökkielämän kautta, tämä on lohduttava kompromissi ja ehkä myös sellainen, joka lopulta vastaa myös omia toiveitani; kaikesta luontoyhteyspuheesta huolimatta kuulun siihen surkuteltavaan ja isoon kansanosaan, joka kaikesta ihannoinnista huolimatta hiukan pelkää metsän arvoituksellisuutta, karhuja ja kaikkea, ja ajatusta siitä, että olisi pärjättävä aivan omillaan keskellä ei mitään. 

Sellaiselle luonteelle mökkielämä luonnonrauhassa mutta cappuccinokupillisen päässä on lähellä täydellisyyttä. Jälleen yksi asia lisää elämältä, jolta en voisi pyytää yhtään enempää. (Ja silti välillä pyydän.)

Letut kuuluvat mökkiviikkoon kuin nenä päähän.

Samoin kuin nuotio ja grilli.

Ja metsämarjat! Mustikat kypsyivät juuri parahiksi mökkiviikollamme.
Samoin metsämansikat.



Kommentit

  1. Hei! Ihana lukea tätä blogiasi. Pidän erityisesti teksteistä, missä käsittelet suomalaisuutta ja italialaisuutta ja näiden eroja 😊 Olen lukenut blogiasi pitkään ja joskus vuosia sitten kommentoinutkin. Haaveilen myös Italiaan muutosta sitten joskus ...sitä ennen on säännöllisesti päästävä lomalle sinne, onneksi viikko enää seuraavaan kertaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ihana kuulla, että tykkäät lukea ja erityisesti Italia-aiheisia! Niitä onkin luvassa taas lähiaikoina kunhan pääsemme taas kesäreissulle Roomaan! Hyvää Italian-matkaa myös sinulle! Italia on huippumaa lomailuun. 🙂🇮🇹👌

      Poista
  2. Innolla odotan taas Rooman kuulumisiasi, me ehdimme sieltä ehkä jo pois ennen teidän vuoroanne 😁

    VastaaPoista
  3. Rooman-kuulumisia odotellessa myös, hyvää reissua teille :) Ja suomalais-italialaiset ilmiöt kiinnostavat aina!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Loppuja ja alkuja – viimeinen eskaripäivä ja muita merkkejä ajan kulumisesta

Miten savusauna lämmitetään ja miksi sen löylyt ovat täydelliset kuin vanha parisuhde

Jäätelökesää ja lisäaineongelmia

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni