Castel Gandolfo: paikka jossa haluaisin Italiassa asua


 
Lago Albano di Castel Gandolfo


Eilen oli sopivasti taukoa EM-jalkapallossa, joten oli hyvä tilaisuus toteuttaa joka Rooman-reissumme yhden ehdottomista kohokohdista: illallinen Castel Gandolfossa Albano-järven kupeessa. Paikkakunta on kuuluisa siitä, että siellä sijaitsee paavin kesäasunto ja Vatikaanin observatorio, (La Specola Vaticana) yksi maailman vanhimmista tähtitieteen tutkimuskeskuksista.

Vaikka kesäasunnon pääovi sijaitseekin kylän keskusaukiolla eli Piazza della Libertàlla, piilee paikan viehätys sittenkin jossakin aivan muussa.

Nimittäin henkeäsalpaavissa maisemissa, kapeissa mukulakivikaduissa, ajan patinoimissa vanhoissa taloissa, italialaisen pikkukylän pittoreskissa tunnelmassa. 

Etenkin viimeksi mainittu on Castel Gandolfossa käsinkosketeltavaa. Kiireetön, ajaton tunnelma vallitsee kaikkialla, samoin ihmeellinen rauha ja unettavuus. Tällaisessa paikassa voisi kuvitella nukkuvansa päiväunia kaiket päivät koko elämänsä ajan tai vaikka ikuisuuksiin asti. 



Illansuussa, kun aurinko laskee, päivän polttavuus vaihtuu miellyttäväksi viileydeksi, kraaterinreunan laella kun ollaan (Albano-järvi on syntynyt muinaisesta tulivuorenpurkauksesta). Pulut taapertavat aukiolla ja kurnuttavat kosiomenojaan, Berninin suunnitteleman barokkikirkon kello kumahtelee tasa-ja puolitunnein ja neljännestunneinkin vähäsen, ihmisiä ja perheitä käyskentelee ympäriinsä, kuka etsii illallispaikkaa, kuka katselee matkamuistoja, kuka kävelee muuten vain. Taivaalla suihkivat pääskyset ja laulavat kesästä. 

Kuvittele nauttivasi aperitiivia ja sen jälkeen maailman parasta ohutpohjaista pizzaa sellaisessa ympäristössä. Lopuksi ehkä vielä jäätelöt. Minäkin kuvittelen tätä hyvin usein, sillä tiedän miten ihanaa se on. Olemmehan käyneet Castel Gandolfossa syömässä niin kauan kuin muistan, ainakin vuodesta 2003 lähtien, ja aina samassa paikassa: Sor Capanna -ravintolassa. 


Perhe on kasvanut ja välillä on ollut Suomen-vieraita mukana,
mutta paikka on pysynyt samana: Sor Capanna...

...samoin kuin se mitä tilaan: mozzarella di bufala -pizza
eli bufalamargherita, pizza tomaattikastikkeella ja
puhvelinmaitomozzarellalla. Yksinkertainen ja
 maailman paras pizzatäyteyhdistelmä! 

Eilen ei tarvinnut kuvitella vaan se kaikki oli totta. Ilta oli lähellä täydellistä kuten niin usein Castel Gandolfossa. 

Jälleen kerran saatoin todeta, että jos jossakin Italiassa asuisin, niin tämä paikka saattaisi hyvinkin olla se, missä voisin tuntea oloni kotoisaksi. Varsinkin jos minun ei tarvitsisi lähteä täältä päivittäin minnekään vaan voisin hautautua kylän rauhaan ja raukeuteen, kauaksi mutta kuitenkin junayhteyden päähän Rooman ruuhkista ja kaaoksesta, katon yllä jylisevistä lentokoneista, pärisevistä moottoripyöristä ja autoradiota huudattavista autoilijoista. 

Nauttia aamucappuccinoni ja illallispizzani piazzalla, kuunnella pääskysiä kesällä ja kottaraisia talvella, haaveilla ja kirjoitella ja antaa kirkonkellojen kumahdusten olla ainoa aikani mitta. 














Lue myös toinen postaus Castel Gandofosta:

Rooman parasta pizzaa Castel Gandolfossa, joulukauden juhlaa Italiassa ja yöllinen noita-akan vierailu


Kommentit

  1. Nuo talokuvat silmäkarkkia. Nautin ulkomailla käydessä siitä että vanhaa rakennuskantaa paljon ja aiemmon osattiin rakentaa enempi mun maun mukaista. Italiassa paljon hieoja rakennuksia, roomalaiset pykäsi noita komioitaan joka paikkaan, sellaista geometrisesti rauhoittavaa katseltavaa.

    Samanlaisen uneliaan haaaveen olen joskus omannut, mutta Meksikossa, valkokalkittu yksinkertainen maja, riippumatto ja tequilaa, siestä ja ei niin mitään tapahdu, edes koirat hauku...ennen kuin gringo saaapuu kyllään!! ;D

    Italiassa olisi kiva kiertä nmenomaan maalla, ei kiinnosta vanhaa koiraa enää kaupungin ruuhkat. Siellä historian siipien havinat kuulee joka kolkassa, tapahtunut niin paljon. Hassu ja kiinnostava, ristiriitojen maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös tykkään vanhasta rakennuskannasta ja sen tuomasta tunnelmasta. Välillä tuntuu että Suomessa osataan vaan tuhota vanhaa ja rakentaa huonompaa tilalle... Italiassa näitä pikkukyliä ja -kaupunkeja riittäisi niin paljon kun vaan jaksaisi ja ehtisi kiertää, eikä siltikään pystyisi näkemään kaikkia. Ja jos pitäisi valita isojen kaupunkien ja näiden pienten välillä, niin ehdottomasti pienet! Rooman keskusta esimerkiksi on niin ruuhkainen ja kaoottinen ettei mitään rajaa. Siellä jaksaa korkeintaan puoli päivää välillä vaan viettää. Nyt vähän helpompaa kun on vähemmän turisteja mutta väkeä riittää silti...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Pimeyden ja kriisin keskellä loistaa valo

Surusta, herkkyydestä ja vihollisen rakastamisesta

Miten savusauna lämmitetään ja miksi sen löylyt ovat täydelliset kuin vanha parisuhde