Haaste: sukunimen ensimmäinen kirjain


F niin kuin Ferrante. 

Aika ajoin blogimaailmassa törmää näihin haasteisiin. Useimmiten jätän ne väliin, mutta tätä haastetta en voinut ohittaa. Sukunimeni kirjain on sen verran "outo" suomalaisittain, että jo ajatus sillä alkavien sanojen keksimisestä kokonaisen postauksen aiheen verran kutkutti. Sillä jos muuten pelkään ja välttelen haasteita, niin kirjoittamiseen liittyviä haasteita en!

Kiitos aviomieheni, olen saanut tämän F-alkuisen sukunimeni. Hauska sattuma on, että yksi maailman tämän hetken tunnetuimmista kirjailijoista valitsi taiteilijanimekseen Elena Ferrante. Kukaan ei tiedä kuka salanimen takana kirjoittaa, mutta taitava hän on, siitä ei ole epäilystä. Hänestä(kin) olen kirjoittanut toisaalla blogissa, esimerkiksi postauksessa Elena Ferrante, loistava (salanimi)kirjoittaja. Toivoisin jonakin päivänä saavani edes murto-osan hänen lahjakkuudestaan ja tarinankertojakyvyistään. Siinä tapauksessa meillä voisi Suomessa olla oma kirjailija-Ferrante. Tai sitten alankin julkaista salanimellä, kuuluisan nimen taakan välttääkseni, hah.

Mutta aloitetaan haaste, ennen kuin eksyn kokonaan aiheesta:

VAATE:
Farkkumekko (tai -hame). 

Farkku on materiaali, josta tykkään. Jos on pakko käyttää housuja, laitan useimmiten farkut. Parhaimpia kombinaatioita on farkkukangas + mekko tai hame. Näitä tykkään käyttää erityisesti kotioloissa. Kotona enimmän osan ajastani vietänkin, varsinkin tänä keväänä. Yksi lempikotivaatteitani on edestä napitettava, vyötäröltä kiristettävä farkkumekko. Täydellistä farkkuhametta olen metsästänyt  jo ainakin 20 vuotta, mutta vieläkään en ole löytänyt. Monia hyviä kylläkin. Kaapissani on farkkuhameita, kuten muitakin vaatteita, kylliksi koko loppuelämän tarpeiksi, vaikka se kestäisi vielä toiset 39 vuotta! Sillä varauksella, että koko ei muutu, kuten se tähän mennessä ei vielä ole nuoruusvuosista muuttunut...


JUOMA:
Frizzante 
Sallittaneen italiankielisen sanan käyttö, tämän kerran? Frizzante tarkoittaa kuplivaa. Juon veteni aina mieluiten kuplavetenä. Ylivoimainen suosikkini on Bonacqua villivadelma (jota sivuten olen kirjoittanut oman postauksenkin viime kesänä, Villivadelmien aikaan). Hyvänä kakkosena tulee mikä tahansa sitruunamaku. Italiassa juon mineraalivedet aina kuplivana, suosikkimerkkinä suloisen miedosti kupliva Acqua di Nepi. Sitä ei saa Suomesta, mutta Sanpellgrinoa onneksi saa. Täällä superkalliin hintaista Sanpellegrinoa ostan aina silloin, kun tilanne on oikein erityinen, kuten esimerkiksi puolimaratonin päätteeksi tai synnytystä varten, kun kuopuksen maailmaan punnertaminen oli ajankohtaista. Harmi vain, että mieheni unohti vesipullon autoon kun kiirehdimme sairaalaan, ja niin sain janoissani tyytyä tavalliseen hanaveteen. Mutta se ei haitannut. Tuskin ehdin ajatella juomaveden laatua, se ei ollut tärkeää, kaikki muu oli.  (Lue synnytyksistäni, elämäni ihmeellisimmistä kokemuksista, postauksesta Synnyttämisen nautinto)

PAIKKA
Firenze 
Italian kaupungeista Firenze on Rooman jälkeen suosikkejani. Paitsi että se on niin täynnä historiaa (luin pääaineenani historiaa opinnoissani), olemme mieheni kanssa menneet Firenzessä kihloihin. Se tekee kaupungista ikuisesti erityisen sydämessäni. (Aiheesta olen kirjoittanut postauksessa Menneisyyden kummallisuuksia: kihloihin Firenzen väentungoksessa ja onni jonka tajusimme vasta kun se oli ohi)



RUOKA
Falafel
Olin 19 kun matkustin Israeliin kesäksi, Ein Gevin kibbutsille töihin. Sillä matkalla pääni meni sekaisin monesta asiasta, muun muuassa Lähi-Idän keittiöstä! Muistan ikuisesti, kuinka reissun alussa haifalaisessa ravintolassa läkähdyttävän kuumana iltana (kuten kaikki illat Israelissa olivat) eteeni kannettiin pöytä täyteen herkullisen tuoksuisia ruokia, kasviksia, kastikkeita ja tahnoja - ja lihapullan näköisiä pyöryköitä, jotka eivät olleet lihaa vaan kikherneestä tehtyjä. Ne maistuivat ihastuttavilta! Etenkin dipattuina vaaleaan tahnaan, jonka opin tietämään hummukseksi. Falafelin maku tuntui suussa vielä kauan syömisen jälkeen, en ollut tottunut sen mausteisiin, kuten voisi sanoa koko reissustakin... Kotona Suomessa falafelia ei siihen aikaan eli vuonna 2000 vielä saanut oikein mistään, joten opettelin tekemään falafelia itse. Toisinaan teen niitä vieläkin, vaikka ravintoloista ja kaupoistakin jo saa. Ne ovat yksi lempiruokiani. (Lue aiheesta ja Israelista myös postaukset Makumuistoja kikherneistä ja Helvetinpelko lapsena, unettomuus ja särkynyt ruukku - kuinka opin nukkumaan pelkäämättä)

ELÄIN
Fasaani
"Fasaani ei mielellään lennä, vaikka osaakin, vaan liikkuu mielummin kävellen tai juosten. Fasaani on sopeutunut kylmiin talviin. Fasaanien elämänrytmi hidastuu talvisin. Ne liikkuvat silloin vain aamulla ja uudelleen hämärän tultua, ja muun ajan istuvat paikoillaan eräänlaista hypotermiaa muistuttavassa tilassa. "Horros" voi kestää kaksi vuorokautta yhtäjaksoisesti, ja tänä aikana fasaani ei reagoi juuri mihinkään. Pariutuessaan fasaaninaaraat valitsevat itse mielestään parhaan kukon." (lainaus Wikipediasta)

Lempifarkkuhameeni

KUKKA
Freesia
"Mukulat istutetaan huhti-toukokuussa sisälle ruukkuun n. 10 cm syvyyteen. Ensimmäisten itujen ilmestyttyä ruukut siirretään mahdollisimman valoisaan paikkaan. Voidaan siirtää ulos kasvamaan yöhallojen mentyä. Voi kukkia pakkasiin asti lämpiminä syksyinä.
Kasvupaikka: aurinkoinen, puolivarjoinen, suojainen. Kukinta-aika: heinä-syyskuu. Kukan väri: monia värejä, punaisen eri sävyt, keltainen, valkoinen, siniliila" (lainaus viherpeukalot.fi)

TYTÖN NIMI
Flora
Flora tarkoittaa kukkaa, ja siksi pidän siitä nimestä. Rakastan kukkia, ja käytän mielelläni kaikenlaisia kukkakuvioita myös vaatteissani. Suomesta kukkakuvioita on joskus vaikea löytää muualta kuin "mummo-osastolta", mutta Italiasta markkinoilta (al mercato) olen ostanut paljon kukkavaatteita pikkurahalla. Eivät ehkä mitään nuorisomuotia tai muodikkaita ylipäätään nekään, mutta milloin minä, vanha sielu, olisinkaan muotia seurannut...


POJAN NIMI
Fernando
Mieheni äidinisä oli nimeltään Fernando. Nonnalla oli tapana kertoa tarinaa miehestään, joka toimi lentäjänä toisessa maailmansodassa, ammuttiin alas ja jäi sotavangiksi, eikä hänestä kuulunut kuukausiin yhtään mitään. Sota päättyi, miehet palailivat, kuka palasi kuka ei.  Eräänä kauniina päivänä kaukaa kukkuloiden takaa johtavalla oliivipuiden reunustamalla tiellä näkyi hahmo, joka lähestyi. Nonna juoksi ulos pihalle tähystämään, hahmo näytti niin tutulta...Se oli Fernando, joka palasi sodasta! Oi sitä riemua! Olemme antaneet kuopuksellemme kolmanneksi nimeksi isoisoisänsä nimen.

AMMATTI
Floristi
Olen aina salaa haaveillut saavani tehdä töitä kukkien kanssa. Kadehdin floristeja ja kukkakaupan työntekijöitä, jotka saavat työskennellä kukkien ympäröimänä. Uskon että sellainen ammatti ei voi olla vaikuttamatta ihmisen mieleen tyynnyttävästi. Mikä nimittäin tässä maailmassa on kauniimpaa kuin kukat, jetken kukoistavat ja sitten lakastuvat mutta siksi juuri niin arvokkaat, koska tietää ettei niiden kauneus kauan kestä. Ennen kuin huomaakaan, ovat ne jo lakanneet tuoksumasta ja pudottavat terälehtiään, ja niiden aika on ohi.

Kielolla kuten muillakin kukilla on aikansa.
Nyt kielot ovat lakanneet tuoksumasta, osa lakastunutkin jo.


KUVAUS MINUSTA
Fantastinen, fiksu
Olisinkin! F:llä on vaikea keksiä minua kuvaavia adjektiiveja. Tämä haaste on juuri niin haastava kuin toivoinkin. Filosofointiin taipuvainen voisi olla oikeasti realistinen F:llä alkava kuvaus minusta. Joskus melkein kärsin siitä, etten osaa ottaa oikein mitään asiaa kevyesti, vaan alan ennemmin tai myöhemmin pohdiskella ankarasti ja hakea kaikenlaisia maailmanselityksiä ja teorioita. Joskus tuntuu, että olisi paljon helpompi olla frizzante, kupliva ja poreileva kuten lempijuomaveteni...

JOKA KODISSA
Filtti 
Ainakin meidän kodissa on. Villainen, vihreä ja lämmin filtti, johon kääriytyä sohvalle silloin kun ihoa tai mieltä palelee ja on kylmä. Tänään ei filttiä tarvitse. Lämpötila keikkuu hellerajan tuntumassa kuten se on tehnyt jo parin päivän ajan. Helteitä luvataan koko ensi viikoksi ja juhannukseksi. Parhaimmat ennusteet lupaavat lämpimintä juhannusta sitten vuoden 1999. Menneen kevään jälkeen nämä lämpimät päivät tuntuvat kuin taivaanlahjalta, ja ehkä ne sitä ovatkin, jotta muistaisimme kuinka kaunis maailma meillä on ja miten tärkeää on sitä suojella. Korona, maailmanhistorian ensimmäinen globaali kriisi, tuli ja muistutti siitä. Se opetti maailman valtioita toimimaan ripeästi ja yhteistyötä käyttäen, ja tästä taidosta on varmasti hyötyä kun vuorossa on vielä suurempien ja vakavampien globaalien kriisien eli esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai luonnonvarojen ehtymisen kohtaaminen.

Haastan alkukirjain-haasteeseen kaikki halukkaat.

Kommentit

  1. Olipa kiva lukea vastauksesi! Oppi taas uutta sinusta. F-ei ole kyllä helppo kirjain tässä haasteessa, mutta hienosti hoidit homman.
    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit lukea =) . Ei ollut ihan helppo homma, mutta auttoi kun vähän fuskasin juoma-kohdassa eli otin lainaa italiasta. Kiitos samoin ihanaa viikkoa sulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kun jokainen iltalenkki voi olla viimeinen

Ei vauva-ajat, ei kuorsaus, ei riidat - vaan mikä lopulta sai minut ja mieheni nukkumaan eri huoneissa?

Lämmintä, valoisaa ja liian täyttä: kesäyö korona-aikaan Helsingin keskustassa