Maratontunnelmaa Villa Borghesessa, luksuskahvit Via Condottilla ja 200 000 askeleen Rooman-loma

Levähdystauolla nauttimassa huikeista näkymistä Piazza del Polololle.
Olemme tällä Rooman-lomalla olleet hyvin paljon menossa. Olemme tehneet ja nähneet niin paljon asioita, että hyvä jos olen ehtinyt aloilleni istahtaa. En juuri olekaan, sen todistaa jo se etten ole ehtinyt kirjoittaa blogiin tavalliseen tahtiin enkä edes saada luetuksi yhden ainutta kirjaa!

Kaksi minulla on kesken. Toinen on Elena Ferranten odotettu uutuus, vielä suomentamaton La vita bugiarda degli adulti, josta kirjoitan enemmän heti kun ehdin lukea sen viimeiset viisikymmentä sivua (ja joita tahalleni vähän säästelen, luen hidastellen).

Toinen kirja on Vybarr Gregan-Reidin tietokirja nimeltään Homo Sapiens. Luotu liikkumaan. Kuinka muuttamamme maailma on muuttanut meitä. (Minerva) Kirjassa käydään läpi ihmiskunnan historia sen aamuhämäristä nykypäivään ruumiillisen rapistumisemme näkökulmasta. Metsästäjä-keräilijät olivat paremmassa kunnossa kuin nykypäivän huippu-urheilijat, se väittää. Kaikki kärsimämme sairaudet ja koko immuniteetin ja kehon rapistuminen johtuvat meille sopimattomasta ja turmiollisesta elämäntyylistä. Allergiat ja krooniset nuhat, syövät, tartuntataudit, selkäsairaudet ja -vaivat, nivelrikko, hampaiden reikiintyminen ja purentaviat... Kaikki antroposeenin eli nykyhistoriakauden vaivoja, joita ennen maanviljelyksen keksimistä ja leviämistä ei ollut.

Kun lukee kirjaa, menee kaikki halu syödä pullamössöjä, käyttää autoa, elää suurkaupungissa, puhumattakaan istumisesta. Istuminen on kaiken pahan juurisyy, tuoli, tuo kammottava keksintö joka vielä pitkälle 1800-luvulle oli kuninkaiden istuin ja rahvaalle tuntematon. Lajinomainen tapa ihmiselle olla paikoillaan on kyykkyasento, taito jonka nykyihminen on kadottanut ja jossa oleminen tuottaa useimmille kipua jo muutaman minuutin jälkeen. Tuolilla tai sohvalla sen sijaan istumme ongelmitta tuntikausia putkeen, ja siksi voimme koko ajan huonommin.

Minut onkin tällä lomalla nähty tavallista enemmän jaloillani, eikä vain siksi että olemme olleet niin paljon menossa. Harvat lukuhetkeni olen viettänyt joko seisaallaan tai kyykkyasennossa - ja noussut jälkimmäisestä jalat jäykkinä, pohkeet kireinä, aivan niin kuin kirjassa varoitetaan.

Ja sitten olemme tietysti kävelleet! Niin tapahtuu aina Roomassa, kun kierrämme keskustaa tai anppilan lähistön leikkipuistoja. Rooman keskusta on siitä mukava, että sitä pystyy hyvin kiertämään kävellen, välimatkat nähtävyydestä toiselle eivät ole kohtuuttoman pitkiä. Meillä ei todellakaan ole ollut ongelmia liian vähäisen liikunnan puolesta näinä päivinä. Olemme tehneet niin kuin muinaiset metsästäjä-keräilijät, jotka liikkuivat päivittäin kävellen tai puolijuoksua 8-14 kilometriä, ihmiselle ihanteellisen päivämatkan.

En ole itseni mittaaja kuten monet tänä päivänä ovat, mutta puhelimeni laskee askeleita. Ja koska minulla on puhelin useimmiten takin taskussa, tiedän suurinpiirtein puhelimen kanssa ottamieni askeleiden päivittäisen määrän. Täällä niitä on normipäivänä kertynyt 8 000 - 15 000. Yhteensä lomalla olen siis ottanut lähes 200 000 askelta.

Eniten askelia on kertynyt Rooman keskustassa viettäminämme päivinä, kuten esimerkiksi toissapäivänä loppiaisena. 

Päivä alkoi parkkeeraamisella Villa Borghesen, keskellä Roomaa levittäytyvän vehreän puistoalueen parkkipaikalle. Sinne olimme pakotettuja ajamamaan, koska kaikki yritykset löytää parkkipaikkaa Colosseumin seutuvilta päättyivät tuloksettomina. Villa Borghesen parkkialue kannattaa pitää mielessä, jos etsii autolle paikkaa Roomassa, se on maksullinen mutta siisti ja kätevästi sijoittunut, eikä ongelmia paikan löytämisessä ole.

On sitä paitsi yksi parhaimpia tapoja aloittaa Rooma-päivä Villa Borghesesta. Kävellä puiston läpi, käydä ehkä kahvilla, museossa esimerkiksi Galleria Borghesessa, Bioparco di Roma- eläintarhassa, karusellissa tai leikkipuistossa lasten kanssa, katsella ohikulkevia ihmisiä, joita puistossa aina on runsaasti ja etenkin nyt loppiaisena käyskenteli leveillä puistokaduilla runsain mitoin, monet urheilutrikoot jalassa. Onpa urheilullista porukkaa, ajattelimme, kunnes saimme tietää, että puistossa oli loppunut maratonkilpailu aivan vähän aikaa sitten. Ollapa ollut siinä mukana, ajattelin haaveellisena, jalat jäykkinä ja olo plösönä kahden viikon juoksutauon jäljiltä. Urheilujuomaa siemailevien maratoonareiden energia tuntui kuitenkin tarttuvan, ja unelmani juosta joskus maraton Roomassa sen kun vahvistui.






Villa Borghesessa kävelyn lopuksi oli hyvä levähtää nauttimaan näköalasta Piazza del Polololle päin Terrazza di Pincio -näköalaterassilla ennen aukiolle laskeutumista.  Loppiaisena piazzalla esiintyi mm.saippuakuplataiteilija, lasten ikisuosikki, sekä kaksi venezuelalaista katutanssijaa, jotka riemastukseksemme nappasivat esikoisemme mukaan esitykseensä.





Esikoisemme esityksessä mukana keskellä.


Piazza del Polololta lähtee mm. Via del Corson pitkä ostoskatu, jonka varrelta voi piipahtaa esimerkiksi Roma Lego Storeen (Via Tomacelli 142) tai Via Condottille, Rooman luksusliikeostoskadulle, joka vie Espanjalaisille portaille (Piazza di Spagna).

Legoista tehty Fontana di  Trevi Rooman Lego Storessa. (osoite: Via Tomacelli 142) 

Via Condotti ja näkymä Espanjalaiselle portaille ja
niiden laella sijaitsevalle chiesa della Trinitá dei Monti -kirkolle.

Ollapa ökyrikas, niin voisi majoittua Via Condottille. Niin ajattelimme kävellessämme tätä kapeaa, rahaa tihkuvaa katua pitkin, katsellessamme vartioituja luksusliikkeitä, kimaltelevia näyteikkunoita ja turkisasuisia (harvoja) asiakkaita, jotka astuivat sisään liikkeisiin ja poistuivat niistä kiiltäväpintaisten logo-ostoskassien kanssa.

Mutta emme toki rahan ja statusstymbolilaukkujen takia haluaisi rikkaita olla, vaan siksi että saisi yöpyä The Inn at the Spanish Steps -hotellin tapaisessa paikassa, jossa on huikea näkymä Rooman kattojen ylle mutta jossa "tarjous"yö viideltä hengeltä maksaa vaivaiset 530 euroa. Saimme ainutkertaisen tilaisuuden juoda päiväcappuccinot kyseisessä paikassa kattoterassilla vaikka emme hotellin asiakkaita olleetkaan (suhteilla totta kai, kuten Italiassa kaikki muukin toimii!), aurinko paistoi lämpimämmin kuin vielä kertaakaan koko matkan aikana ja valaisi loistollaan näkymät Espanjalaisille portaille, Via Condottin ihmisvilinään ja kauas horisonttiin.

Lapset käyttäytyivät kiltisti koko kahvittelujen ajan, luojan kiitos, ja oliko tuo ihme, kun lumiukkokeksejä ja suklaakarkkeja tarjoiltiin heille joka puolelta. Lisäksi ihmetystä herättivät heissäkin upeat maisemat sekä varpuset, jotka kerääntyivät pöydän ympärille murusien toivossa. Che bella famiglia, ihasteli hotellin väki ja sillä hetkellä heidän kanssaan oli helppo olla samaa mieltä. Kaikki kolme kakaraa hymyilivät kuin enkelit kaikkien keksiensä ja karkkiensa kanssa.






Kahvien jälkeen kävelimme vielä vähän, kävimme kaupoissa ja saavuimme takaisin Piazza del Popololle auringonlaskun aikoihin. Tajusimme että aukion laidalla sijaitseva Leonardo da Vinci -museo, jossa meidän oli tarkoitus käydä, oli parempi jättää seuraavaan kertaan matkaseurueen energiatason ja kellonajan huomioon ottaen, ja kävelimme vielä loppumatkan ylämäkeä takaisin Villa Borgheseen ja autolle. Puhelin näytti 17 000 askelta! Ja myös viisivuotias keskimmäinen oli kävellyt ne kaikki valittamatta, kuopuskin ollut pois rattaista ainakin neljäsosan ajasta. Ihminen on luotu kävelemään pienestä pitäen, sen olen ymmärtänyt jo kauan, ja siksi kaikki lapsemme ovatkin olleet lyhyimmillä koirankävelytyslenkeillä jalan mukana heti kun ovat kävelemään oppineet.

Jokapäiväiset kävelytreenit kantavat nyt hedelmää. Ja mikäs on Roomassa kävellessä, Italian auringon alla. Kotona sitten ehtii ehkä taas vähän levähtääkin ja istua aloilleen esimerkiksi kirjoittamaan blogia, joka täällä Rooman-lomalla on jäänyt vähän hunningolle.

PAROLA DEL GIORNO: camminare = kävellä





Kommentit

  1. Kävellen pystyy myös katsomaan kaikkea paremmin kuin vaikkapa autolla. Nauti lomasta! lukemaan ja kirjoittamaan ehtii taas Suomessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, kävellen saa ihan tuntuman ja oppii hahmottamaan kaupunkia paremmin. Voi, kyllä nautin, on ihanaa ottaa lomaan välillä jopa kirjoittamisesta ja lukemisesta! =)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kakkainen kotiinpaluu

Tapaninaamun sauna ja muita perinteitä sekä yksi ällikältä lyönyt lahja

Minun valintani: Kuopus täytti kolme vuotta ja jatkan yhä kotiäitinä

Elämää antibioottiresistentin E.colin kanssa ja ajatuksia italialaisesta isovanhemmuudesta

Vuosikymmenen ensimmäinen päivä: läpi aurinkoisen Rooman, läpi vuosien