Kakkainen kotiinpaluu

Lentokoneessa kohti kotia.
Kotiinpaluu lomalta on usein nihkeää ja vaivalloista, kuin kuivaa yskää kurkussa kakistelisi.  Joskus kotiinpaluu on kirjaimellisesti kakkainen. Kuten meillä palatessamme Roomasta.

Kaikki koiranomistajat tietävät, että hankalimpia asioita koiran kanssa elämisessä on löytää hoitaja matkojen ajaksi. Ja kun sellainen löytyy, sitä tietenkin toivoo, että oma koira käyttäytyisi hyvin ja aiheuttaisi hoitajalle mahdollisimman vähän vaivaa.

Ja sitten kun niin ei käykään -  che imbarazzo, voi sitä noulouden ja aiheutuneesta vaivasta harmituksen määrää!

Totuus valkeni meille ensin pikku hiljaa ja sitten kuin märkä rätti vasten kasvoja. Kun avasimme kotioven, meillä oli vastassa hyvin hoidettu ja iloinen koira - ja vastenmielinen haju. Olihan siitä jo etukäteen varoiteltu, ihanat ja kovia kokemaan joutuneet koirahoitajamme olivat valmistelleet meitä asioiden saamiin käänteisiin.

Mutta hienotunteisesti ja ajattelevaisesti he olivat säästäneet meidät pahimmilta yksityiskohdilta ja pelkästään tiedottaneet, että koiralla oli maha sekaisin. Ai sekaisin vain - aivan kuralla se oli. Muutaman tunnin yksinolon aikana kotona se oli tehnyt kolmet läjät lattialle, sotkenut makuupaikkansa, häntänsä ja pussihousunsa kakkaan ja siinä samalla astellut sotkujensa päälle ja jättänyt lattialle mukavia tassunjälkiä.

Kävi ilmi, että sellaista oli jatkunut jo monta päivää. Hoitajat olivat pesseet koiraa, petiä ja lattioita, ulkoiluttaneet sitä keskellä yötä ja ennen kaikkea kestäneet kaikkea sitä hajua, joka ripuloinnista oli syntynyt.

Ensi töiksemme kannoimme koiran kylpyhuoneeseen, sitten luuttusin lattiat kahteen kertaan, heitin makuualustan 90 asteen pesuohjelmaan ja pesin koiran perusteellisesti ajatellen myötätunnon vallassa koirahoitajaa, joka oli suorittanut samat operaatiot ties kuinka monta kertaa viime päivien aikana.

Voiko omasta koirasta enää enempää vaivaa seurata hoitajalle kuin kaikki tämä? Ei varmastikaan, ja sen edessä en voi muuta kuin alistua. Meni ihan pahimman kautta, mutta minkäs teet. Kuten hoitajan kanssa moneen kertaan olemme todenneet, joskus näin vain sattuu ja tapahtuu. Elämä on sellaista, asioita tapahtuu ja niiden kanssa on elettävä, myös ripuloivan hoitokoiran ja hajun, joka ei ole lähteä lattioista kuin kiehuvalla vedellä ja "jollakin ympäristömyrkyllä" eikä koirasta edes shampoopesulla.

Jälkikäteen näille voi jo varovasti hymyillä, jonakin päivänä ehkä nauraakin. Sille ainakin nauran jo nyt, että kirjoitin koiranhoito-ohjeisiin seuraavan lauseen: Koira on sisäsiisti, mutta 100%:sti en sitä vieraassa ympäristössä takaa. Ihan hyvä etten mennyt takaamaan!

Tästä opin sen, että ikinä ei voi varoittaa liikaa oman koiran herkkävatsaisuudesta eikä pidä unohtaa mainita, että keittoluut voivat olla koiran vatsalle todella kohtalokkaita, kuten hyvin nähtiin. Opin myös entistä paremmin, että hyvä koirahoitaja on koiranomistajalle aarrettakin arvokkaampi! Varsinkin sellainen, joka koiran hyvän yleisvoinnin perusteella päätti olla turhaan kertomatta koko totuutta ripuloinnin hankaluudesta ja viesteissä lähinnä vain keskittyi toivottamaan hyvää lomanjatkoa ja olemaan huolehtimatta turhista, täällä on maha vähän löysällä mutta pärjätään kyllä hyvin.

Vähän niinkuin hyvä lastenhoitajakin on sellainen, joka ei joka itkusta tai edes yöllä puhjenneesta vatsataudista heti raportoi, vaan antaa vanhempien nauttia omasta ajastaan. Niistä harmeista voi kertoa sitten myöhemminkin, kun illallinen tai loma on ohi. Sitten on aikaa potea harmia ja mielipahaa hoidettavan aiheuttamasta vaivasta ja toisaalta myös iloita siitä, että vaiva oli ohimenevää.




PAROLA DEL GIORNO: il ritorno dalle vacanze = lomaltapaluu (myös: il rientro)

Kommentit

  1. Voi ei mikä kotiinpaluu :D Mutta oi mikä koirahoitaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä koirahoitaja on koiranomistajan paras ystävä! =)

      Poista
  2. Voi ei! Koiran ripuli on niin rasittavaa. Vaikka eihän se sitä tahallaan tee. Ihanat koiranhoitajat teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on... Ällöttävää siivota niitä sotkuja, ja voi miten harmittavaa jos vielä hoitaja joutuu sitä ällöyttä tekemään!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Oliko minulla korona vai ei?

Nyt muutetaan Italiaan! Virtaavan veden odottamaton seuraamus Nurmijärven Myllykoskella

Menneisyyden kummallisuuksia: kihloihin Firenzen väentungoksessa ja onni jonka tajusimme vasta kun se oli ohi