Nutellalla kasvaneet

Aamupalan kingi.
Suomella on Fazerin sininen, Italialla on... tietenkin Nutella! Tuo suussa sulava ja syntisen samettinen, kitalakeen tarttuva suklainen tahmatahna. Sokeria, kasvirasvaa, hasselpähkinää ja vähärasvaista kaakaota sellaisessa muodossa, että siihen on hullaantunut koko Italia - ja puoli muuta maailmaa.

Nutellaa levitetään leiville ja fette biscottateille, käytetään kakkuihin ja sulatetaan vohveleiden päälle, lusikoidaan suoraan purkista ja lisätään lämpimään maitoon eräänlaiseksi kaakaojuomaksi. Tuhdimpaa, makeampaa ja tahmaisepaa suklaalevitettä - tai mitään muutakaan suuhunpantavaa - saa hakea.

Sen jälkeen kun sen resepti vuonna 1944 kehiteltiin, Nutella on onnistunut hankkimaan Italiassa erittäin vankan aseman keittiön vakioruokatuotteena. Toisin kuin Fazerin sininen Suomessa, Nutella ei kuitenkaan edes yritä olla mikään herkutteluhetkien tuote, vaan tekee itseään tunnetuksi ennen kaikkea terveellisen (!) aamiaisen osana eli leivän päällä. Käy vaikka vierailulla Nutellan virallisilla sivuilla www.nutella.it, ja siellä se heti komeilee:

Buongiorno famiglia! Nutella ja idyllinen perheaamiainen niputetaan häikäilemättömästi yhteen. Ja jopa Italian jalkapallomaajoukkue on mainostanut Nutellaa samasta näkökulmasta: joukkueen kokki kertoo, kuinka Nutella kuuluu jokaisen maajoukkueen jäsenen aamupalapöytään. Selvempää viestiä pikkupojille ei voisi olla: syö aamiaiseksi Nutellaa, ja sinusta voi jonain päivänä tulla maajoukkuejalkapalloilija!

Niin varmaan. Nutellaa syömällä siihen ei ainakaan päästä, muilla (ruokailu)tavoilla kylläkin, jos kaikki oikein natsaa. Nutellalla lapset varmasti kasvavat isoiksi kuten mainoksissa luvataan, mutta pituuden lisäksi he kasvavat myös paksuutta, ja paljon. Jos suklaalevitettä todella levittää yhden jos toisenkin leivän päälle päivän aikana kuten mielikuvamainonnassa huolettomasti annetaan ymmärtää, ylipaino-ongelma on tuota pikaa todellisuutta.

Italialaisesta aamiaisesta olen kirjoittanut pariin otteeseen ennenkin, mm. täällä. Nutella kuului myös mieheni lapsuuden aamiaispöytään, eikä anoppini ole päässyt Nutella-purkista eroon yhä vieläkään. Tosin hän ei enää nauti sitä aamupalaksi, vaan voitelee leivän päälle aterioiden välillä eli spuntinon muodossa. Keittiön yläkaapista löytyykin aina jättipurkki Nutellaa, ja siinä taitaa olla syy siihen, miksi anoppini laihdutusyritykset kerta toisensa jälkeen tyssäävät heti alkuunsa.

Kun olen yrittänyt hienovaraisesti vihjata, että Nutella täytyisi ensimmäisenä heivata pois ruokavaliosta ( 544 kalorin energiatiheydellään / per 100 grammaa), hänen ilmeensä muuttuu hivenen ahdistuneeksi. Ilman Nutellaako? Mutta sitähän syövät ne jalkapalloilijatkin, ei kai se ainakaan epäterveellistä voi olla...

Mieheni on perusitalialainen ihminen siinä mielessä, että hän rakastaa Nutellaa. Sen maussa on kuulemma kaikki kohdallaan: makeus, pähkinäinen maku, täyteläisyysaste ja suussa sulava rakenne. Kieltämättä Nutellan syöminen on melko täydellinen elämys, mitä koostumukseen tulee: en tiedä mitään sitä pehmeämpää syötävää. Elämys on kuin jotakin ideaalisti vaahdotetun kermavaahdon ja täydellisesti vatkatun tomusokerin ja pehmeän voin välimaastossa, tai kaikkia niitä yhtä aikaa.

Mutta että osa täysipainoista aamupalaa. Se on jo vähän liikaa. Myönnettäisiin vaan reilusti, että Nutella on epäterveellistä ja lihottavaa ylisokerista kasvirasvalevitettä, johon on saatu makua suklaalla ja hasselpähkinällä. Ja mainostettaisiin, että se on silloin tällöin sallittu lohdutusherkku, juhlien kruunu, kahvihetkien piristäjä ja vierasvara, ihan niinkuin Fazer toimii sinisensä kanssa. Eikä luvattaisi muuta, kuten jalkapallojoukkueeseen pääsyä. 

Totta puhuen omaan makuuni Nutella on aivan liian äkkimakeaa ja täyteläistä. Pystyn syömään sitä ehkä puoli teelusikallista, mutta siihen se jää. Ei auta, vaikka olen ehkä maailman pahin makeahiiri ja suklaariippuvainen, Nutella vain on liikaa.
 
Meillä kotona Nutellaa ei kovin usein löydy, sillä vaikka sitä joskus ostaisimmekin, purkki on tuhottu perheen Nutella-fanin toimesta lyhyessä ajassa. Tänään Nutellaa on kuitenkin kulunut kotonamme ennätystahtia, kun mieheni syntymäpäivän kunniaksi valmistin Nutella-kuppikakkuja. Etukäteen annoin kaksi vaihtoehtoa: haluatko Kinder-kakun vai Nutella-kuppikakut. Arvelin tietysti kunnon kakun voittavan, mutta niin vain rakkaus Nutellaan voitti.

Jos rakastaa Nutellaa ja ylipäätään pitää ylimakeasta suklaasta hasselpähkinällä höystettynä, niin totta ihmeessä nämä kuppikakut varmasti maistuvat!

NUTELLA-KUPPIKAKUT (n. 12 kpl)

3 dl jauhoja
125 g voita
2 kananmunaa
1 ja 1/2 dl fariinisokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 ja 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
Nutellaa
Kuorrute:
100 g voita
200 g Nutellaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria

Vaahdota voi ja fariinisokeri. Lisä munat yksitellen sekä maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Jaa puolet taikinasta muffinivuokiin ja laita noin teelusikallinen Nutellaa jokaiseen kakkuun. Lisää päälle loput taikinasta. Paista 200 asteessa 15 minuuttia.
Kuorrutus: Vatkaa pehmennyt voi ja huoneenlämpöinen Nutella sekaisin. Lisää sokerit ja sekoita hyvin. Kuorruta kakut jäähtyneinä. 


Meillä yleensä on tapana, että syntymäpäiväsankarillä on oikeus laiskotella ja lekotella vaikka koko päivän ja hän on vapautettu arkisista askareista kuten kokkaamisesta, keittiön siivouksesta, kaupassa käymisestä ja koirien iltapissatuksesta. Jotenkin minusta tuntuu, että tänään tulen tekemään asiassa poikkeuksen ja patistelen mieheni iltalenkille koirien kanssa. Onhan hän tänään syönyt peräti viisi äklömakeaa suklaalevitekuppikakkua, joiden yhteenlaskettu energiamäärä lähentelee varmaan hänen päivittäistä kokonaisenergiantarvettaan.

Lisäaskeleet eivät siis olisi lainkaan pahitteeksi, ottaen huomioon että jääkaapissa odottelee vielä neljä kuppikakkua - ja ruokakaapissa puolityhjä Nutella-levitepurnukka! Kiitän onneani, että en erityisemmin pidä Nutellasta ( muuten purnukka varmaan olisi jo tyhjä ja kuppikakkuja huomattavasti vähemmän jäljellä...).


Kommentit

  1. Tahtoisin maistaa. .Jätä mulle yksi!äiti

    VastaaPoista
  2. Kysyin googlelta, onko Italiassa lihavia lapsia. On. Vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan 40% 2-10 vuotiaista lapsista ovat liian lihavia. Kansainvälisessä vertailussa he ovat Euroopan lihavimpia lapsia. Nutellan voi ajatella osasyylliseksi, vaikka sitä ei tietenkään mainita nimeltä "syntipukkina", vaan limsat, sipsit, jäätelöt, makeiset, pikaruoka ja "sohvaperunoitten" eli TV:n töllöttäjien liikunnan puute. Yhä vähemmän italialaisista mammoista viitsii kuulemma laittaa sitä tervettä Välimeren maitten kasviperäistä ruokaa. Toisaalta taas italialaiset mammat eivät tiedosta liikalihavuutta ongelmaksi vaan heidän kauneusihanteenaan on kuulemma pullukka lapsi kuten maalausten putto. Nutellasta ei ole muuta huonoa sanottavaa kuin että se on liian rasvaista ja makeaa eli on liian kalori-/energiapitoista. Mehän kaikki emme pelaa jalkapalloa ammatiksemme, emmekä tarvitse kaloripommeja.

    VastaaPoista
  3. Minäkin muistan jostakin lukeneeni, että italialaiset lapset ovat Euroopan lihavimpia lapsia. Se on hurja fakta. Italiassa leikkipuistoissa ja muuallakin sen huomaa kyllä: ylipainoisia ja pullukanoloisia lapsia näkyy todella paljon. Kerran yhdelläkin uima-altaallakin laskin nopeasti koululaisryhmästä, että seitsemästä pojasta neljä oli enemmän tai vähemmän liian pullukka, tytöillä siinä luokassa suhde oli kolme kahdeksasta.

    Italiassa syyllisenä tähän pidetään sitä, että roskaruokakulttuuri on vallannut Italian. Siinä missä ennen syötiin sitä terveellistä Välimeren ruokaa, nyt on mäkkärit ja muut, ja mainosten kautta vyörytetään lasten ja vanhempien tietoisuuteen kaiken maailman välipalaherkkuja.

    Mutta onhan italialaisilla itselläänkin esimerkiksi Kinder ja juuri tämä Nutella...Kinderpatukoita esimerkiksi mainostetaan hyvinä välipalavaihtoehtoina. Varmasti minunkin lapseni olisi pian lihava, jos söisi aamulla Kinderkakkupatukan ja Nutella-levitettä leivän päällä, välipalaksi Kinder-maitosuklaapatukan, lounaaksi hampurilaisaterian jne...

    Ruokailukulttuuri on varmasti Italiassa muuttumassa. Ennen italialaisilla äideillä oli aikaa laittaa terveellistä ruokaa, kun oltiin kotiäitejä. Nyt yhä useammat käy töissä, eikä ole kotona lasten lounasaikaan tai kokkaamassa mukaan jotakin oikeaa ruokaa. Ilmaista kouluruokailua kun Italiassa ei ole. Jos miettii vaikka Suomea, niin mitenhän suomalaiseten koululaisten kouluruokailu sujuisi, jos kotoa pitäisi ottaa ruoka mukaan?? Varmaan suunnattaisiin kioskille karkkia ostamaan vieläkin useammin kuin nykyään...

    VastaaPoista
  4. Hah, terveyttä tihkuvat Nutella ja Kindermainokset kyllä joskus kirvoittivat mutkin aikamoisiin ärsytystiloihin (näin sitä kaikkeen tottuu ja lauhtuu..)..

    Mutta.. Hyvältähän se Nutella jo alkaa maistua.. Kiitän siis syvästi muffinssiohjeesta, joka tulee varmasti ilahduttamaan enemmän kuin laki sallisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä sitä Nutellaan joskus menee se teelusikallinen...mutta ei yhtään enempää, tai tulee makeusähky! =) Ihmettelen vain usein sitä, että miten Italiassa terveysviranomaisia myöten suosittelee sitä makeaa aamiaisella. Joku valtava kulttuuriero täytyy tässä kohdassa olla. Ja mainokset nyt on ihan oma maailmansa...Kinderkakkumainoksesssakin taisi joku kesä olla, että "kun on niin kuuma ettei lapsesi oikein syö mitään muuta, anna hänelle kinderkakkua!" Itse kyllä mielummin vaikka syöttäisin mesimelonia tai muuta hedelmää lapselle ja jos ei muuta syö niin olkoon syömättä, kyllä ne nälkä sieltä tulee viimeistään illalla kun viilenee.=)

      Ole hyvä vain ohjeesta, hyviä kuppikakkuja (tai muffineja) sillä tulee ja ainakin kaikki lapset ja lapsenmieliset rakastaa niitä! Ja se päällyskreemi on tosi hyvää! Siinä maistuu Nutella sopivan laimeana minunkin makuuni, mutta maistuu kuitenkin.

      Poista
  5. Tulin tänne pienimuotoista puolustuspuhetta pitämään... Onhan toki totta, ettei Nutellaa kannata valtoimenaan mennä ahmimaan, mutta mitä olen Ranskassa reissaillessani oppinut, on se, että kun kaikkea käyttää kohtuudella ja järjen kanssa, niin ei aamuherkuttelu pahastakaan ole. Italian lisäksi siis muuallakin Keski-Euroopassa on tapana aloittaa päivä Nutellaleivällä, mutta ainakin Ranskassa ollaan tarkkoja siitä, että se sitten onkin vain se yksi leipä Nutellapäällysteellä, ja loput jotain terveellisempää. Olettehan ottaneet huomioon senkin, että Nutellassa on paljon vähemmän kaloreita kuin esim. margariinissa, jota moni lappaa leivälleen melkein saman verran kuin eurooppalaiset sitä suklaata?? Eli jos Nutellasta todella pitää, niin ei kai se pari lusikallista päivässä maailmaa kaada, JOS siis riittää malttia pitää itsensä kurissa loppupäivän :) hehheh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio tuo, että margariinia syödään Suomessa lähes samaan malliin kuin Nutellaa etelämpänä! Se on muuten ihan totta, ja jos näistä kahdesta pitäisi valita niin ilman muuta Nutella. Onneksi on vielä voi-vaihtoehto, ja sitäkin tietysti kohtuudella... Sekin on totta, että kokonaisuudestahan lastenkin ruokavalio koostuu, eikä yksi nutella-leipä sitä kaada, jos muu on kunnossa. Ja jos ajattelee vaikkapa monia aamiasmuroja, niin samanlaista sokeriherkkua sekin on kuin nutella!

      Sitäkin aloin miettiä, että kun ajattelee vaikka suomalaisia lapsia, niin tokkopa keskimäärin heidän syömisensä kuitenkaan sen parempia kuin nutella-kulttuurilasten ole, jopa päinvastoin. Suomessa kun lasten karkin ja kahvitteluleipien syönti on todella runsasta, toisin kuin vaikkapa Italiassa (vaikka Italiassakin on kasvussa).

      Kulttuurieroa kai sekin, mutta kuitenkin itse pidän parempana, jos se päivän herkkuhetki osuu jälkiruualle kuin aamiaiselle. Valkoinen sokeri tyhjään vatsaan kun aiheuttaa sen, että verensokeri nousee ja laskee, eli ennen lounasaikaa tulee kova energianlasku ja väsymys. Eli juuri päinvastoin, kuin aamiaisen tulisi tehdä, eli tarjota pitkäkestoista energiaa aamupäiväksi. Siksi vastustan myös aamiaismuroja=).

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Juoksuharrastuksen aloittaminen vuosien tauon jälkeen – Juoksen kuolemaa karkuun

Miltä tuntuu kevään valo? Haparoivia yrityksiä kertoa se sanoin: "Vain se mitä kirjoitan on totta"

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Toivepostaus: Autolla Italiaan! Viimeisin Helsinki-Rooma -matkamme maanteitä pitkin