Tehovalohoitoa, terveysmuffineja ja (voitetun) talven riemua

Helsingissä saatiin tänään nauttia ainakin neljä tuntia auringonpaistetta. Aikamoinen osuus yhdelle päivälle niistä 50 aurinkotunnista, joita tänä talvena Etelä-Suomeen on osunut. Vasta kun sen lehdestä luki, sen lopullisesti huomasi: kuluva talvi on tosiaan ollut poikkeuksellisen pimeä. Siksi edes hetkeksi esiin pilkahtanut aurinko on tuntunut kuin ihmeeltä, ja aamu- ja iltapäiväväsymykset painaneet käsittämättömällä voimalla.

Tänään tapahtui sekin ihme, että tienvarren lumivalliin olivat ilmestyneet ensimmäiset auringon rispaannuttamat reunat. Pelloilla kävellessä tarvitsi aurinkolaseja, ja poskilla näkyivät ulkoilun jälkeen ensimmäiset hennot, vaaleat pisamanalut. Eikä iltapäivällä, monen tunnin tehovalohoidon jälkeen edes väsyttänyt, vaan harkitsin jopa iltapäiväcappuccinon jättämistä väliin.

Pakkohan se oli lopulta juoda, varsinkin kun kahvileipä oli niin vastustamaton:

itse tehdyt kaneli-kookosmuffinit. Törmäsin eilen netissä kiinnostavaan terveellisten muffineiden reseptiin, mutta koska resepti vilisi outoja raaka-aineita, joita omasta kaapista ei olisi ilman(erikois) kauppareissua löytynyt, muokkasin reseptin uuteen uskoon niin, että lopulta siitä tuli täysin toisenlainen kuin alkuperäisestä.

Lopputulos oli herkullinen, ottaen vielä huomioon, että näissä muffineissa on paljon hyvää ja terveellistä: hyviä rasvoja kookosöljystä, kohtuullinen määrä sokeria eikä tippaakaan vehnää. Maku on kanelinen, täyteläinen ja aavistuksen omenainen, mukana vivahdus kookosta.   Sokerihiirille maku on varmasti liian laimea, mutta päällyksen valkosuklaa tuo mukaan sopivasti makeutta.

VÄHÄN TERVEELLISEMMÄT MUFFINIT (n. 20 kpl)

5 luomukananmunaa
1,5 dl täysmaitoa (tai kookosmaitoa)
1 dl sokeroimatonta omenatäysmehua
n. 5 dl kaurajauhoa
1 dl kookoshiutaleita
1 dl juoksevaa hunajaa
3 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
1 tl vaniljasokeria
3 tl kanelia
ripaus ruususuolaa tai muuta laadukasta suolaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl psylliumia
Päälle: 150 g valkoista suklaata tai hunajaa ja pähkinöitä

Sekoita tehosekoittimella munat, maito, mehu ja hunaja. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Sulata kookosöljy ja lisää taikinaan. Taikina voi jäädä melko löysäksi, jotta muffineista tulee paistettaessa kuohkeampia. Psyllium tuo niihin sitkoa.  Lusikoi taikinaa muffinivuokiin ja paista 170 asteessa noin 15 min.
Sulata suklaa vesihauteessa ja leivitä suklaata jäähtyneiden muffinien päälle, lisää jotain koristetta kuten nonparelleja. 


Vielä terveellisempiä muffineista tulee, kun laittaa päälle hunajaa ja saksanpähkinöitä.



Hyviä ovat ja kelpasivat veljen perheelle ja lapsillekin, jotka eilen pistäytyivät kylässä Paloheinässä vietetyn talviriehan jälkeen. Veljen lapsi kommentoi, että nämä muffinit eivät ainakaan näytä yhtään terveellisiltä, kun niitä mainostin vähän terveellisempinä muffineina. Maku kuulemma oli hyvä.  Oma lapseni tosin pelkästään nuoli suklaat ja nonparellit päältä ja vain murusteli itse muffinia. Ei hän kyllä ole kovin paljon tavallistenkaan leivonnaisten perään, joten en vaivu epätoivoon. Silti vähän kismittää, että kahviloiden ylimakeat dumle-donitsit ynnä muut kelpaavat paljon paremmin kuin äidin terveysmuffinit...

Aurinko pilkahteli eilen talviriehassakin. Parasta koko päivässä oli Paloheinän upea pulkkamäki, jonka korkein mäki sai aikuisenkin mahanpohjan kutiamaan. 



Muumipeikkokin piipahti paikalle.


Kevättä kohden siis mennään vauhdilla, ja tätä kirjoittaessa kello viiden aikaan ulkona on vielä aivan valoisaa. Eilen tuli kälyn kanssa pohdittua Helsingin ja Italian eroja valoisassa ajassa. Roomassa pimeä tulee pahimmillaan kello viisi ja kesäaikaan heti siinä kahdeksan kieppeillä. Helsingissä ero on huikeasti suurempi, noin puoli neljä talvella ja puolenyön tienoilla kesällä. Mutta loppujen lopuksi pimeimpään aikaan Helsingin ja Rooman välinen ero iltapäivän valon määrässä ei ole suuren suuri: puolisentoista tuntia.

Häikäisevä ero on tietysti siinä, millä voimalla aurinko paistaa ja kuinka usein se paistaa. Roomassa aurinkoisia tunteja on taatusti tuplasti tai triplasti tai vielä enemmän Helsinkiin verrattuna, eikä aurinko roiku puolivälissä horisonttia himmeänä ja väsyneenä kuten täällä, vaan paistaa korkealta koko talven ja jopa lämmittää. Siinä on se pieni suuri ero.

Vaan tänäänpä lämmitti aurinko meilläkin. Pohjolan pimeä talvi, näyttää siltä että sinusta on jälleen kerran selvitty!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Haluatko laihtua? Sairastu koronaan! (Oikeasti en suosittele...)

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Maskilla vai ilman? Ensimmäinen kerta kasvomaskin kanssa oli elämäni hikisimpiä kokemuksia