Hyvästit voisarville, on ruokaremontin aika

Hyvästi voisarviaamiainen - ainakin toistaiseksi!
Kolme päivää pakollista vuodelepoa takana, lääkärin keuhkokuume-epäilystä selvitty säikähdyksellä puhtain röntgenkuvin ja kykenen jo kävelemään keittiöön teekuppia tyhjentämään ilman pelkoa tuupertumisesta kesken matkan.

Aikamoinen tauti näin syksyn alkajaisiksi. Ja minä kun kuvittelin, että talven pahimmat pöpöt saapuvat vasta influessa-aikaan. Jos näin on, niin miten minun silloin käy, kun vastustuskykyni on jo nyt nollatasolla? Keuhkokuumeen varalle määrätty supervahva, taatusti ainakin puolet mikrobikannastani tappava antibioottikuuri ei vastustuskykyä ainakaan paranna, vaikkakin annostusta on laskettu puoleen taudin osoittauduttua tavalliseksi, joskin tavanomaista ärhäkämmäksi keuhkoputkentulehdukseksi.

Tiesinhän minä, että söin Italiassa tavattoman huonosti ja epäterveellisesti ja tein väärin jättäessäni tutut ja turvalliset ravintolisät, kuten monivitamiinit ja echinaforsetipat kotiin. En silti osannut arvata, että sillä olisi näin vakavat seuraukset:

 terveyteni totaalinen romahtaminen. Toivottavasti en joudu kantamaan seurauksia koko ensi talvea, kun kausi-influenssat ja syysflunssat oikeasti alkavat kiertää.

Mutta vaikka nyt olenkin heikkona ja niin ruokahaluni kuin makuaistini ovat täysin kateissa tehden ruokavaliohoidon aloittamisesta vielä vaikeaa, niin periksi ei aio antaa. Vielä en kykene edes luonteistuotekauppaan, mutta ihan kohta se päivä jo tulee, kun tärkeä ja välttämätön ruokaremontti pääsee virallisesti alkamaan. Sängyssä maatessa on ainakin ruhtinaallisesti aikaa suunnitella.

Onneksi satuin ennen Roomasta lähtöä ostamaan lehtikioskista uusimman Salute Naturalen, joka suorastaan pursuilee ohjeita terveelliseen ja vastustuskykyä vahvistavaan syömiseen ja syksyn aloitukseen. Lehden perusteella ostoslistalla pitäisi olla ainakin magnesium, spirulinalevä, echinaforse, astragalus-kasvipohjainen uute, kamomillaöljy... Varmasti hyviä ja toimivia sinänsä ja osa kokeiltukin ja jopa käytössä, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että mitkään ravintolisät eivät paikkaa huonon syömisen puutteita.

Siksi ruokaremontti onkin aloitettava perusruuasta. Kun nyt ajattelen voisarviaamiaisiani, hillittömiä simpukkapasta-annoksiani, jokapäiväistä punaisen lihan pureskelua ja nauravan naaman muotoisilla friteeratuilla ranskanperunoilla herkuttelua, joita Italiassa harrastin, on helppo huomata, mikä on mennyt vikaan. Puhumattakaan Kinderpatukkavälipaloista, parhaimmillaan kahdesta jäätelöbaarikeikasta päivässä ja kaiken kaikkiaan vähintään kaksinkertaistuneesta sokerin kulutuksesta.  Meloneilla ja muilla kauden hedelmillä herkuttelu ei paljon auttanut, kun liian isot annoskoot, omega-6-painotteiset rasvat, runsas lihasyönti ja tuoreiden kasvisten vähyys vähä vähältä lisäsivät kehoni  tulehdustiloja ja alensivat vastustuskykyä. Pitikin vielä omegakolmosetkin jättää kotikeittiön kaappiin lomallelähdön huumassa ja petollisessa huolettomuuden tunteessa.

Mutta eipä auta jälkiviisaus, ja huonoa tuuriakin täytyy olla tässä mukana, sillä eivät kaikki epäterveellisesti syövät sairastu melkein keuhkokuumeeseen heti, kun syksyn ensimmäinen virustauti iskee. Eikä tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun viime vuosina saan tyttäreni lastentaudin tai muun viruksen, jonka jäljiltä nouseminen kestää päivä- ellei viikkokausia.  Välillä tuntuu melkein siltä, että mitä enemmän on tietoinen kehon toiminnasta ja ravinnon tärkeydestä siihen, sitä herkemmin oma keho pettää, vaikka kuinka yrittää syödä oikein. Tieto lisää siis tuskaa - ja tässä tapauksessa myös näemmä sairauspäivien määrää.

Vaikka tästä voisikin tehdä sen nopean päätelmän, että parempi olisi palata onnelliseen tietämättömyyteen ja suloisen sekavaan syömiseen, niin periksi en anna. Olen päinvastoin entistä vakuuttuneempi siitä, että ravinnolla on merkitystä, ja pidän itseäni epäonnisena esimerkkinä siitä, että poikkeus vahvistaa säännön. Krooninen nuhani jo sen kertoo, että kehoni on jostain syystä jatkuvassa tulehdustilassa, mikä tietysti selittää sairastelut hyvästä ravitsemuksesta huolimatta.

Mukava olisi tietää, mistä tulehdustila johtuu, mutta sen ainakin tiedän, että ruokavaliolla sitä voi helpottaa. Siksikin on entistä tärkeämpää saada ruokaremontti heti hyvään alkuun.

Siispä pastat ja leivät jälleen pois, ainakin valkoisessa muodossaan, lihaa kohtuudella ja paljon kasviksia, pähkinöitä, siemeniä, yrttejä, marjoja ja hedelmiä. Oliiviöljyä, sitruunaa, viinietikkaa, inkivääriä, valkosipulia ja muita sipuleita, luomumunia, turkkilaista jugurttia ja hunajaa...Paluu entiseen on Italian mässäilyn jälkeen oikeastaan hyvin tervetullutta ja selkeää. Tajunnanräjäyttäville makuelämyksille tosin voin vähäksi sanoa hyvästi, huokaus! Ei tosin siksi, etteikö terveellinen ruoka voisi olla hyvää, vaan ihan vaan siksi, että italialaista ruokaa on vaikea maussa voittaa, niin se vain on.

Aion ottaa myös hyväksihavaitut ravintolisät uudelleen käyttöön: ensin echinaforse-C-vitamiinikuuri, sitten spirulinalevää, msm-jauhetta, kalaöljyä ja vehnänorasjauhetta päivittäiseen käyttöön. Niillä selvisin viime talven ja kevään ilman flunssan flunssaa, vaikka tavallisesti sairastan monta kertaa talvessa ja toissa talvena sain joka ikisen lastentautipöpön, jonka tyttäreni sairasti. Taistelussa tauteja vastaan tarvitaan näköjään raskaat aseet.

Tyttäremmekin tuntuu olevan kotiinpalun tuomista ruokamuutoksista pelkästään hyvillään. Pastaa ei hänkään parina ensimmäisenä päivänä tahtonut syödä, mikä sai hetken jo epäilemään hänenkin kärsivän pitkäaikaisesta pastaylensyönnistä. Ihan niin ei asia ollut, vaan tänään jo upposi iso lautasellinen isän valmistamaa pennepastaa, tosin täysjyväisenä versiona näin kotona. Kasvissosekeitto on tytölle maistunut monena päivänä, ja tänään hän pääsi pitkästä aikaa mieliherkkunsa mämmin kimppuun. Puoli paketillista kallisarvoista vähää mämmiä, mitä pakkasessa vielä on jäljellä, kului yhdellä aterialla jälkiruuaksi.

Itse olen tiukasti pysytellyt keitto-tee -linjalla, mutta myös suklaata on tullut syötyä ihan vain siksi, että saisin jostakin energiaa ja estäisin uhkaavan painonputoamisen. Sitä ei tähän enää tarvita, sairaudesta selviäminen vie muutenkin voimia ja kiloja ihan riittämiin. On muuten ensimmäinen kerta, kun palaan kuukauden Italian-lomalta kevyempänä kuin lähtiessä, kiitos viikon totaalisen ruokahaluttomuuden. Onpa tämäkin ihme nyt nähty.

Myös ravitsevat smoothiet ovat ruokalistalla:

VITAMIINI-HEDELMÄJUOMA (yhdelle)

2 appelsiinia
1 kiivi
3 tummaa luumua
1/2 banaani
1 tl spirulinaleväjauhetta

Purista appelsiinien mehu. Sekoita tehosekoittimella kiivi, luumut ja banaani, lisää appelsiinien mehu ja spirulina. Nauti heti. Tästä juomasta saa paljon ravintoaineita paranemiseen, banaanista magnesiumia, kiivistä ja appelsiinista C-vitamiinia, luumuista antioksidantteja ja suoliston hyvinvointia. Spirulinalevä on vitamiinipommi jo sinänsä ja myös proteiinipitoinen. Sitä voi toki laittaa enemmänkin juomaan, jos tykkää, varsinkin jos siihen on jo tottunut.

MUSTIKKA-JOGURTTIJUOMA (yhdelle)

1 dl mustikoita
1 dl maustamatonta jogurttia
loraus maitoa
vajaa 1 rkl pellavansiemenrouhetta
hunajaa makeutukseen

Sulata huoneenlämmössä mustikat, jos ovat pakasteena. Soseuta sauvasekoittimella mustikat yhdessä jogurtin ja maidon kanssa, lisää pellavansiemenrouhe ja makeuta hunajalla. Tämä juoma hellii antibioottikuurin rasittamaa vatsaa, varsinkin kun itse vielä sekoittelen mukaan Italiasta ostamiani probioottijauheita. Kunhan vielä muistaa nauttia probiootit ja jogurtit pari kolme tuntia antibiootin ottamisen jälkeen, sillä yhdessä otettuna antibiootit tuhoavat suuren osan probiooteista.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Kesäilta Haltialan auringonkukkapelloilla. Niin kauan kuin on auringonkukkia, on myös toivoa.