Kuinka usein valehtelen ja vaihdan sukat?

Tämä postaus kertoo minusta, siispä heti alkuun selfie!
Minusta usein tuntuu, että olen blogimaailmassa vähän outolintu. En koe kuuluvani joukkoon, siis olevani bloggaaja sanan varsinaisessa merkityksessä, koska blogin kirjoittaminen on yksinkertaisesti vain omaa aamurutiiniani, tarinointia cappuccino-kupin ääressä. Kirjoittaessani en ajattele bloggaavani, vaan - kirjoittavani. Enkä oikein osaa sitä muuta sälää, jota bloggaamiseen kuuluu: markkinointia, some-aktiivisuutta, googlen hakukonealgoritmien tuntemista.

Haluaisin tuntea kuuluvani enemmän joukkoon (sitähän me ihmiset aina haluamme, se on meille elinehto), osaavani panostaa blogiin kuten muutkin, markkinoida sitä, olla aktiivinen instassa ja twitterissä, mutta esimerkiksi viimeksi mainitussa en ole ollenkaan ja instassa tunnen lievää epämukavuutta lähes joka kerta, kun julkaisen jotain. Olen ottanut instan mukaan blogin tueksi, ja pikku hiljaa harjoittelen pääsemään eroon vaikeuksistani olla siellä aktiivinen. Niin ristiriitaista kuin onkin ottaen huomioon avautumiseni määrän blogissa, minusta on epämukavaa kertoa itsestäni kuvien tai kuvatekstien muodossa eli silloin, kun en tee sitä "proosallisen motiivin" eli ehjän tekstin kautta. Miten jotakuta voi kiinnostaa, mitä olen tänään tehnyt ja mitä nähnyt, ajattelen koko ajan vaikka tiedän, että hyvinkin monia ihmisiä kiinnostaa seurata somessa muiden ihmisten toimia ja tilejä. Mutta että juuri minun?

Ja tämä tietysti koskee vain minua enkä millään muotoa arvostele tai tuomitse niitä, joille itsestään kertominen ja kuviensa julkaisu instassa tai muualla on luontevaa, ci mancherebbe! Tämä italialainen kätevä ilmaisu sopii tähän hyvin, sen voi kääntää sehän vielä puuttuisi, mutta italiassa siinä on jotenkin parempi vivahde, jossa kahteen sanaan saadaan mahtumaan suurinpiirtein seuraava merkitys: olisi minun asemassani täysin kohtuutonta eikä minulla olisi mitään oikeutta ajatella/tehdä niin enkä missään tapauksessa niin haluakaan.

Kun sitten sain bloggaajakollegaltani eli Pikkuleijonat -blogin Sarilta instassa henkilökohtaisen haasteen osallistua Kuinka usein -postauksen tekemiseen, en epäröinyt hetkeäkään. Vihdoinkin jotain, jossa voin olla mukana joukossa! Sitä paitsi ehkä lukijoitani myös kiinnostaa kuulla minusta jotakin aivan yksinkertaista, eikä aina sellaista syviin vesiin uppoavaa pohdiskelevaa tarinointia, jollaiseksi tekstini ehkä liiankin usein kääntyy....

Tässä siis vastaukseni:



KUINKA USEIN?


Vaihdat lakanat? Olen lukenut jostakin, että lakanat tulisi vaihtaa kahden viikon välein, jotta hyvä hygieniataso säilyisi. Sen jälkeen kun tämän luin, minulle tulee superepähygieeninen olo puolena niistä kerroista kun menen nukkumaan: vaihdan nimittäin lakanat noin kuukauden välein.

Vaihdat pyyhkeet? Tässä asiassa olen paljon aktiivisempi: pyyhkeet lähtevät pesuun muutaman päivän välein. Ja kun ollaan sairaina, joka perheenjäsenelle heti oma käsipyyhe! Saunapyyhkeiden kanssa pesuväli on harvempi, parisen  viikkoa ja kylpytakit pistän pesuun ehkä vaan kerran kuukaudessa.

Soitat isälle/äidille? Äidille haluaisin soittaa useammin, mutta hän ehtii yleensä aina ensin ennen kuin ehdin ryhtyä tuumasta toimeen. Lopputulos siis on, että soitan hänelle ehkä kerran kuukaudessa (äiti soittaa yleensä vähintään kerran viikossa).
Isälleni en valitettavasti voi enää soittaa, vaikka kännykässäni yhä on hänen numeronsa muistona niistä kohta kolmentoista vuoden takaisista ajoista, kun vielä pystyin.

Näet vanhempiasi? Äidin kanssa soitamme paljon useammin kuin näemme, vaikka äiti asuu ihan lähellä. Näemme 1-4 kertaa kuukaudessa. Isän kanssa ks.edellinen vastaus.

Käyt leffassa? Elokuviin ehdin 3-4 kertaa vuodessa, yleensä lastenleffoja käyn katsomassa lasten kanssa. Joskus käyn yksin, silloin kun menee joku oikein hyvä leffa,  viimeksi Dome Karukosken ohjaama Tolkien. Nyt on suunnitelmissa lähiaikoina leffakäynti kahdestaan miehen kanssa, todellinen harvinainen timantti. Vaikka toisaalta ajattelenkin, että ne vähät hetket jolloin pääsee viettämään parisuhdeaikaa, on suorastaan tuhlausta käyttää elokuvasalissa istumiseen, jossa ei millään muotoa olla läsnä vaikka kädestä pidettäisiinkin kiinni, vaan ihan toisessa maailmassa...

Föönaat hiukset? Kokonaan harvemmin, yleensä annan kuivua itsekseen ja kun ovat lähes kuivat, föönään nopeasti läpi jotta suoristuvat. Suoristamista jatkan sitten suoristajalla. Minulla on luonnonkiharat joita suoristelen, ystävälläni on piikkisuorat hiukset joita hän kähertää kihartimella. Elämän pieniä suuria arvoituksia, oi miksi emme osaa arvostaa sitä mitä meillä on....

Putsaat lattiakaivot? Tämä homma on ällöttävimpiä kotitöitä, mutta paljastan samalla että saan jotain outoa nautintoa siitä, kun suihkukaivon ritiöiden välistä tulee siihen kiinni jääneitä hiuksia vetämällä yhä suurempia tuppoja hiuksia ja likaa... Kun avaan ritilän ja alan jynssätä kaivoa, nautinto on jo kaukana mutta puhdasta ainakin tulee. Tämän kotityön teen aina silloin, kun ritilään jäänyt niin paljon hiuksia että alkaa häiritsemään silmää. Koska meillä on kaksi hyvin pitkähiuksista naista talossa sekä kolme miestä, joilla heilläkin on miehiksi (tai pojiksi) melko pitkät hiukset, tämä tapahtuu ehkä noin puolentoista kuukauden välein.

Käyt metsässä? Riippuu siitä, mitä metsällä tarkoitetaan ja onko kaupunkipusikko metsää. Luin juuri Riikka Kaihovaaran kirjasta Villi ihminen ja muita luontokappaleita, että ihmisillä on taipumus luokitella jyrkästi sitä, mikä on luontoa ja mikä ei, mikä metsää ja mikä pelkkää kaupunkipusikkoa. Ikään kuin luonto ei olisi kaikkialla, myös meissä itsessämme: meissä on puolitoista kiloa bakteereita ja ruumintoimintomme ovat kaikki samaa elämän hengitystä joka kaikkialla ympärillämmekin on. Myös kotimme hämähäkit ovat luontoa - ja kaupungin pusikot metsää. Tämän määritelmän ja siis myös oman ajatteluni mukaan käyn metsässä vähintään kerran päivässä, joko lasten ja/tai koiran kanssa metsäretkillä  tai sitten juoksulenkillä purupolulla. Välillä teemme retkiä Keskuspuistoon tai Nuuksioon.

Itäsuomalaista metsää.

 Käyt suihkussa? Joka ilta, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Meidän perheessämme törmäävät kahden kulttuurin sanallisen rakkaudenosoittamisen tavat. Italialaiselle miehelleni rakkaudentunnustukset ovat luontevampia. Minä taas olen oppinut kotoani, että rakastamisesta ei juuri huudella, rakastan sinua -sanat suomeksi kuulostavat minulta teennäisiltä ja lähes tökeröiltä. Lapsilleni sanon mielummin, että olet rakas, verbimuodon käyttö ei minulta luonnistu ja olen joutunut opettelemalla opettelemaan, että joskus pystyn sanomaan rakastan sinua hyvin paljon. Sanon tämän lapsille ehkä kerran viikossa, olet rakas -muotoa käytän päivittäin. En tiedä miksi minulla on tämä vaikeus, en osaa selittää sitä.
Mieheni kanssa tunnekielemme on italia, eikä minulla ole ongelmaa oman rakastaa-sanan tökeryyteni kanssa. Rakkaudentunnustuksissakin käytämme tietenkin italiaa. Mieheni sanoo usein ti amo, useammin kuin minä ja hän yleensä ensin, ennen sanoimme molemmat useammin ja alkuaikoina luonnollisesti vähän väliä, mutta nykyään ehkä noin kerran viikossa tai kahdessa. Asiassa on paljon kausittaista vaihtelua.
Ti amo on todella paljon helpompi sanoa, oikeastaan sanon sen täysin ongelmitta, mutta liian usein en sitäkään osaa sanoa. Olen imenyt suomalaisuudesta sen, ettei tunnetta tarvitse sanoilla jatkuvasti ilmaista, vaan teot ja eleet ovat tärkeämpiä.  Onko sanoissa italiaksi samaa latausta, samaa tunnetta, sitä olen usein miettinyt. Miten vaikeaa tai helppoa minun olisi sanoa miehelleni suomeksi rakastan sinua? Tämä haasteen kysymys saa minut pohtimaan asiaa ensi kertaa. Täytyy ehkä kokeilla kun mies tulee töistä kotiin.
Muille läheisilleni kuten äidilleni sanon että rakastan heitä - aivan todella liian harvoin!

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Kun tarve vaatii eli kun olen valmistamassa jotakin tiettyä ruokaa. Järjestelmällisesti en tarkistele milloinkaan.

Luuttuat lattiat? 1-3 kertaa  viikossa, harvoin koko kotia yhdellä rykäyksellä vaan pari huonetta tai korkeintaan puoli taloa kerralla.

Peset vessan? Joka toinen päivä.

Puhdistat liesituulettimen? Meillä on selkeä jako eli koska olen kotiäiti, teen useimmat kotihommat ja mies lähinnä vain leikkaa ruohon, vaihtaa autonrenkaat ja vain auttelee välillä ruuanlaitossa tai siivouksessa. Tämä on mielestäni vähintäänkin kohtuullista, sillä - niin, olet tosiaan kotiäiti. Mitä sitten tekisin, ellen kotitöitä?? Mutta liesituulettimen puhdistus on asia, jota en tee koskaan, se on selkeästi mieheni homma. Eli kun käytte meillä ja huomaatte, miten likainen liesituuletin on, tietäkää että vika ei ole minussa! Muusta sotkusta voittekin sitten syyttää minua ihan vapaasti.

Syöt noutoruokaa? Ööö, kerran vuodessa? Todella harvoin tulee noudeltua mistään ruokia ja jos noudetaan, niin hampurilaispaikasta.

Valehtelet? Koko ajan - ainakin teoriassa - kun puhun menneisyydestäni. Tämä on tutkittu fakta. Muistomme huijaavat meitä, emme voi mitenkään muistaa kaikkea sataprosenttisella varmuudella vaan jopa valemuistot ovat mahdollisia. Lisäksi pyrkimyksemme nähdä asiat ehjinä tarinoina, saada niille alku, keskikohta ja loppu, vääristää muistiamme ja usein myös kaunistaa muistojamme. Muistakaa tämä, kun luette omaelämäkerrallista tekstiäni. Mikä tahansa mitä luette, voi olla valhe eli väärin muistettu. Mutta jos valehteluksi lasketaan vain sellainen, jossa on mukana tietoinen aikomus ja halu puhua muuta kuin totuus, valehtelen paljon vähemmän. Isoja valheita ehkä muutaman elämässäni, pieniä valkoisia valheita paljon enemmän, mutta on vaikea määritellä miten usein. Ehkä kerran tai pari viikossa? Jos ihminen on rehellinen itselleen hän tietää ja myöntää, että valkoisia valheita tulee koko ajan. Ihminen joka ei koskaan valehtele, on julma, sosiaalisesti kyvytön ja tilannetajuton ihminen.
Kun kollega kysyy onko uusi hiusväri onnistunut, pitäisikö minun sanoa että ei ole, entinen oli paljon parempi, mikä on mielipiteeni mutta joka ehkä masentaisi hänet?
Jos olen hiljainen ja mieheni kysyy, mitä mietin, saatan sanoa että huomista ruokaa, vaikka oikeasti ajattelen sitä miten en jaksaisi yhtään tätä elämää kun tuntuu niin toivottomalta eikä missään ole järkeä. Mutta miksi sanoisin sen, koska hänelle tulisi vain huoli ja huono fiilikseni tarttuisi häneen, kun tiedän että oma tunteeni on ohimenevä tuulahdus kuten kaikki tunteet ovat, ja pian ajattelen jo ihan toisella tavalla ja rakastan elämää yli kaiken kuten enimmän ajan teen. Vain jos jokin tuhoisa tunne toistuu toistumistaan, siitä tulee mielentila eli ongelma.
Ja sitten on koko joukko pienempiä tilanteita, joissa totuuden sanominen olisi turha konfliktinaiheuttaja ottaen huomioon, miten pieni ja ohimenevä tilanne on. Ei ole järkeä joutua riitoihin sanomalla totuus jostakin pikku jutusta, jolla ei ole paljonkaan merkitystä. Valehtelu voi olla paljon kauniimpi teko.



Riitelet suhteessa? Lähes joka päivä. Riitamme ovat usein toistuvia, välillä rajuja mutta useimmiten pikku kinaa, ja aina, onneksi, ne menevät nopeasti ohi.

Sheivaat? Usein, pari kertaa viikossa. Minulla on paksut ja pitkät hiukset, joiden hintana on - paksu ja pitkä karvankasvu kaikkialla missä karvoja kasvaa, jos en pidä sitä kurissa!

Vaihdat hammasharjan? Tässä asiassa lähes seuraan suosituksia eli noin kolmen kuukauden välein.

Käyt kirjastossa? 1-2 kertaa viikossa. Kirjasto on todella tärkeä paikka minulle, en tiedä miten tyydyttäisin lukuhaluni ilman sitä. 90 % lukemistani kirjoita on kirjastosta lainattu. Ja lastenkirjoja lainaamme kassikaupalla.

Peset peitot ja tyynyt? Kerran vuodessa.

Syöt herkkuja? Jos herkuilla tarkoitetaan epäterveellisiä sokeripitoisia syömisiä, niin valitettavasti melkein joka päivä. Harmillinen iltarutiinini on iltatee sohvanpohjalla hyvän kirjan tai kirjoittamisen parissa, ja sitten joku pikku herkku. Laku ja suklaa ovat suosikkejani, salmiakki kolmantena. Mutta tarvittaessa kaikki menee! Voisarvet, pullat, piirakat, vain keksien suhteen olen ranttu ja tykkään vain muutamasta lajista. Jos kaapissamme on suklaata tai piirakkaa, syön sen. Minut on siunattu (tai pilattu, miten sen nyt ottaa) aineenvaihdunnalla joka ei helposti kerrytä kiloja eli saan syödä melko vapaasti noita herkkuja, mutta eihän se tietysti terveellistä ole. Omatuntoni soimaa minua usein siitä että ajattelen niin vähän kehoani ja syydän sinne sellaista moskaa joka ei ole sille tarkoitettu. Onneksi minulle herkkuja ovat myös monet hedelmät ja marjat ja esimerkiksi varhais- ja kukkakaali.

Soitat anopille? Anoppini on italialainen ja häneen olemme yhteydessä monta kertaa viikossa, mutta yleensä Skypen kautta. Jos lasketaan ne kerrat, jolloin minä otan ja tartun puhelimeen ja soitan hänelle, menee tosi harvaksi, ehkä vain kerran vuodessa. Mutta onneksi koko perheen yhteiset Skype-puhelut lasketaan, joten voin sanoa soittavani anopilleni 2-5 kertaa viikossa.

Peset rintsikat? Kesällä ja erityisesti Italian helteissä joka päivä käytön jälkeen, muuna aikana noin viikon välein.

Leivot? En mielläni leivo liian usein, koska silloin tulee turhaan syötyäkin enemmän sokeria (ks. kysymys Miten usein syöt herkkuja?) Pidän kyllä leipomisesta (paitsi pullan)ja leivottua tulee ehkä pari kertaa kuukaudessa, ja sitten aina juhlien aikaan kuten synttäreinä, halloweenina, jouluna, laskiaisena, pääsiäisenä, vappuna...eli loppujen lopuksi aika usein.

Siivoat jääkaapin? Mitään tiettyä aikaväliä on vaikea antaa. Kun kaapin hyllyt jonain hetkenä ovat niin tyhjät, että lika niiden pinnalla näkyy, saatan saada siivouspuuskan ja kuurata koko jääkaapin läpi. Vanhentuneet ruuat ja purkit noukin pois sitä mukaa kun niitä tulee, niitä ei paljon jää kaapin perälle piiloon.


Käyt puntarilla? Ehkä kerran kuukaudessa, lähinnä silloin jo epäilen että olen laihtunut liikaa tai lihonut epätavallisen paljon. Eli käytännössä silloin jos vaatteet alkavat joko roikkua tai kiristää. Oma olo ja vaatteet kertovat paljon missä mennään, puntaria en niin paljon tarvitse.

Komennat miestäsi? Koiria komennetaan, ei miehiä. Totuuden nimessä on sanottava, että joskus taidan kyllä silti komentaa myös miestä... Liian usein unohtuu, että aviopuolisoa tai kumppania olisi aina kohdeltava kunnioittavasti, samaan tapaan kuin ystäviäsikin kohtelet. Se että olette läheisiä ja asutte yhdessä ei anna oikeutta alkaa komentaa häntä tai kohdella muuten huonosti. Hän on valintansa tehnyt - sinut, ja valitsee sinut joka päivä uudelleen aivan kuten sinäkin valitset hänet. Jos unohdat kohdella häntä kunnioituksella, voi olla että jonain päivänä hän ei enää valitse sinua. Sama pätee tietysti toisinpäin.

Syöt irtokarkkeja? Vaikka olen kova herkuttelija, irtokarkkeja syön harvemmin. Lähinnä mökkimatkoilla (siitä on tullut lasten kanssa perinne) ja sitten satunnaisesti muulloin, lähinnä juhlissa.

Vierailet isovanhempiesi luona? Kunpa sellainen ylellisyys olisi yhä mahdollista.

Peset pyykkiä? Noin viisi tai kuusi koneellista menee viikossa.

Imuroit kotisi? Päivittäin pitää joku kohta tai huone /huoneita imuroida, koko kodin kerralla lähinnä vain jouluna.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Lasten kanssa aika usein, silloin kun heillä on vanhempien kanssa erilaiset käsitykset säänmukaisesta vaatetuksesta. Aikuisten kesken kinastelemme joskus siitä, onko joku hameeni liian lyhyt (ei ole!) tai ovatko mieheni itselleen valitsemat vaatteet mielestäni tarpeeksi kivoja. Kun tapasin hänet, hän kulki ympäriinsä mustissa pääkallokoristeisissa bändipaidoissa ja reisitaskuhousuissa, ja koska itse olen romanttisen klassinen hippi/hame/kukkamekko -nainen, niin voitte kuvitella etteivät mielipiteemme kivoista vaatteista ole aina yhteneväiset.

Käyt hammaslääkärissä? Apua, muistui juuri mieleen että olen jo monta kuukautta unohtanut varata tarkastuksen hammaslääkäriin! Pitää heti huomenna tilata, edellisestä kerrasta on jo yli kaksi vuotta...

Käyt kaupassa? 2-3 kertaa viikossa.

Peset ikkunat? Oi, tämä on lempikysymykseni! Rakastan ikkunoiden pesua. Olen tehnyt sitä nuorena kesätyökseni ja mielestäni olen hyvä ikkunanpesijä. Minulla on työn peruja tallella superhyvät välineet, joiden kanssa ikkunanpesu on ilo. Ja muutenkin siihen liittyy minulla niin paljon hyviä muistoja, että pesen mielelläni ikkunoita ihan jo siksi. Tästä olen kirjoittanut blogiin ihan oman postauksenkin, nimeltään Ikkunanpesun ihanuus ja monet muistot. Lisäksi ikkunanpesu on paras siivousvinkki ikinä: kun ikkunat ovat puhtaat, kaikki muukin kodissa näyttää siistimmältä ja puhtaammalta. Kätevää hämäystä, eikö totta? Niin, pesen siis ikkunat vähintään keväisin ja syksyisin, joskus myös kesällä siinä välissä ja keväälläkin joskus kaksi kertaa, ennen ja jälkeen siitepölykauden.

Vaihdat sukat? Joka päivä, tietysti. Muuten ne haisevat.

Hesperianpuistoa, takana siintää Töölönlahti.


Olet eri mieltä miehen kanssa? Joistakin asioista meillä on pysyvästi eri mielipide, kuten esimerkiksi siitä, ovatko tietokonepelit tarpeellisia vai eivät. Sitten olemme eri mieltä lukemattomista pikkujutuista, milloin mistäkin, ja mielilauseitani on huudahtaa miehelleni: Olet tahallasi aina minua vastaan, sei sempre contro di me! Sillä joskus tuntuu että hän tekee sen ihan tahallaan, keksii esittämästäni asiasta näkökulman, joka on eri mieltä omani kanssa. Kasvatusasioissa onneksi olemme melko yhteneväisiä.

Ostat uusia vaatteita? Itselleni noin kerran kuukaudessa kaupasta, käytettynä joskus enemmänkin. Lapsille ostan uusia vaatteita enemmän, sillä he tarvitsevat niitä oikeasti. Joskus ostan myös ihan ostamisen ilosta, uudet vaatteet tuottavat minulle oikeaa ja pitkäkestoista iloa (vrt. heräteostollisen hetken huuma jossa ostos toimii korvikkeena tai lohdukkeena), josta en luovu ellei ole ihan pakko.

Siivoat? Imuroimisen ja lattioiden pyyhinnän lisäksi? Joka päivä, järjestelen paikkoja ja korjaan leluja, se on työ joka ei lopu koskaan mutta tavallaan se kuuluu elämään niin kiinteästi, ettei sitä edes ajattele.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Välillä seuraan, vilkkuuko toiminnasta kertova punainen valo, mutta muuten en juuri tarkistele. Varmaan pitäisi.

Peset autosi? En koskaan. Mies hoitaa automme pesun.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Oman vaatekaapin kerran vuodessa, lasten aina silloin kuin vaatekoko vaihtuu ja joskus usemminkin. Muut kaapit - silloin kun siivousvimma iskee ja viimeksi näin kävi kun hurahdin konmaritukseen joku vuosi sitten. Onneksi hurahdus meni nopeasti ohi.

Siivoat lääkekaapin? Mikä siivouskysely tämä oikein on? Lääkekaapin virkaa meillä pitää pari hyllyä keittiön kaapeista, ja sen siivoaminen on satunnaista. Ehkä kerran vuodessa.

Puhdistat hiukset harjasta? Sitten kun harjaksia ei hiuksilta enää erota.

Kansalaistorilla Oodin edessä. 

Siinäpä ne, kysymys ja vastaus poikineen!

Oli muuten aivan ihana täyttää tätä, aivan kuin lapsuuden ystäväkirjan kysymyksiin olisi vastaillut. Paitsi että siivousaiheisia kysymyksiä oli liikaa. Ihmiselämässä on paljon muutakin ja mielenkiintoisempaa tekemistä, jonka tekemistiheyttä voisi kysyä. Mutta näköjään en osannut olla tässäkään lyhyt ja ytimekäs, ja useassa kohdin olin vaarassa sukeltaa niihin syviin vesiin sittenkin, palasin kohti pintaa vasta aivan viime tingassa.

Kiitos Sari haasteesta! Haastan puolestani kaikki tämän lukeneet mukaan. Jos sinulla on blogi, kopioi kysymykset ja tee omat vastauksesi sinne ja vinkkaa minulle, niin käyn lukemassa ja kommentoimassa. Jos sinulla ei ole blogia, kopioi kysymykset koneellesi, vastaa niihin ja lähetä minulle sähköpostilla mustikkapasta@gmail.com, niin luen ja kommentoin!

PAROLA DEL GIORNO: quanto spesso... ? = kuinka usein...?  Quanto spesso usi l`aspirapolvere? = Kuinka usein käytät pölynimuria?


Kommentit

  1. Olipa kiva lukea sun vastauksia! Kiva, kun lähdit mukaan! Joo, tosiaan paljon siivouskysymyksiä! :D Voi kunpa mäkin voisi tykätä ikkunoiden pesusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy olla, että kysymykset on tehnyt joku siivousfriikki =D. Mutta toki pienet siivousrutiinit kertoo paljon ihmisestä, joten sikäli hyviä kysymyksiä. Ikkunoiden pesusta tulee kivaa, kun on hyvät välineet. Huonoilla (= marketeissa yleisimmin myytävillä) välineillä homma on ihan tuskaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa