Kunnioitus ja hyvä ruoka, pitkän avioliiton salaisuudet?

Rakkautta on - hyvät raaka-aineet kuten laadukas kookosöljy.
Italialaisessa aamu-tv:ssä mainittiin tänään mielenkiintoinen fakta: joka kolmas minuutti päättyy eroon yksi italialainen avioliitto. Tilasto perustuu kai avioerohakemuksen jättöihin ja niiden keskiarvojakaumaan, ja joka tapauksessa luku pistää ajattelemaan. Suomalaisesta avioerovauhdista en tiedä, mutta suhteutettuna se lienee lähellä italialaista suuntaan tai toiseen. Siksi aamulähetyksen aihe olisi ollut hyödyllistä kuunneltavaa myös suomalaisille.

Aiheena kun oli rakkaus ja avioliitto, sekä tietysti ne erot. Pohdittiin sitä, miksi Italiassa niin moni avioliitto päättyy nykyään eroon eikä enää pysytä yhdessä, niin kuin ennen. Erään asiantuntijaprofessorin aluksi kuivakan kuuloinen puheevuoro paljastui lopulta helmeksi, jonka avulla tajusin yhtäkkiä minäkin kaiken (tai ainakin melkein) aidosta, oikeasta rakkaudesta:

Hänen mukaansa nykyavioliitot hajoavat, koska ihmisillä on epärealistiset käsitykset rakkaudesta. Siinähän vielä ei ole mitään uutta. Kuten ei siinäkään kommentissa, että epärealistinen odotus on usein sitä, että luullaan rakkauden olevan loputonta intohimon myrskyä. Jotakin uutta tarjosi jo se näkökulma, että rakkaus ei ole sitäkään, kuten joskus luullaan, että on vain hyvä ja mukava olla ja elää toisen kanssa. Että on koiraa, lasta ja kylpylälomaa, taloudellista turvallisuutta ja tuttua, turvallista arkea. Onhan tosin tässäkin jo aineksia hyvään avioliittoon, mutta ei sen siihen pitäisi jäädä, ainakaan professorin mielestä.

Hän painotti, että aito, oikea rakkaus on sitä, että kunnioittaa toista ja hänen ajatuksiaan ja toiveitaan kaikissa tilanteissa. Kun kumppani on stressaantunut, hänelle annetaan tukea ja tarvittaessa omaa tilaa, ja kun hän on haavoittuvaisimmillaan, silloin vasta tuetaankin eikä masenneta lisää, ei vaikka haavat olisivat syntyneet tämän omasta typerästä virheestään tai käytöksestään. Kumppanille ei huudeta ja räyhätä miten sattuu, vaikka kuinka ottaisi päähän, vaan keskustellaan erimielisyyksistäkin aikuismaisesti - ja kunnioittavasti. Hyväksytään, että kukaan ei ole täydellinen, eikä kumppanin ärsyttäviäkään tapoja yritetä väkisin muuttaa.

Mielestäni tämä on aivan mahtava tiivistys aidosta rakkaudesta. Itsestään selvyydeltähän se tuntuu, kun asian kuulee, mutta eipä muuten ole tosielämässä aina niin helppoa, toisen kunnioittamisen muistaminen nimittäin. Kun toisen kanssa elää pitkään, helposti alkaa pitää häntä vähän kuin itsestäänselvyytenä ja ottaa oikeudekseen juuri vaikkapa räyhätä riitatilanteissa.

Omassa elämässäni olen yrittänyt noudattaa vuosia sitten muotoilemaani elämänohjetta, joka kuuluu suurinpiirtein näin: älä käyttäydy kumppaniasi kohtaan tavalla, jolla et käyttäytyisi parasta ystävääsi kohtaan. Tämä pätee erityisesti riita- ja muissa konfliktitilanteissa. Harvempi kehtaisi parhaan ystävänsä edessä heittäytyä niin lapselliseksi ja peräänantamattomaksi riidellessä tai nalkuttaa mitättömistä pikkuasioista, kuin mitä tapahtuu kumppanin kanssa. Ainakin itse allekirjoitan tämän ihan täysillä. Siksi ohje onkin erittäin hyödyllinen, varsinkin kun sen aina muistaisi silloin, kun päässä eniten kiehuu.

Liekö puolison kunnioittamisen tärkeys laajemminkin italialaisessa ajattelussa, sillä nyt kun tarkemmin ajatellen, anoppini on sitä alusta asti meille teroittanut, kun on tullut puhe avioliitossa elämisestä. Hän on vannottanut meitä molempia pitämään kunnioittamisen aina mielessä, sillä se on onnellisen ja pitkän liiton salaisuus. Mitä ilmeisimmin puheesta kuultaa läpi oma kokemus, onhan appivanhempieni liitto jo yli 40 vuoden ikäinen.

Aamu-tv:ssä  tuotiin esiin myös se, että avioerot ovat Italiassa lisääntyneet sitä mukaa, kun eroaminen on juridisesti ja käytännön tasolla helpottunut. Viitattiin siihenkin, että eroja on nykyaikana siksikin niin paljon, että nykyään avioliitot perustuvat rakkauden idealiin ja vapaaehtoiseen parivalintaan, sen sijaan että avioiduttaisiin järkisyistä ja ehkä vielä vanhempien osoittaman henkilön kanssa.

Ideaali rakkaus on sen mukaan siis huono vaihtoehto avioliiton kestävyyden kannalta - tosin siitäkin on nykyään monta mielipidettä, tarvitseeko liiton edes kestääkään koko elämää. Miksei elämä voisi olla pelkkää hyppimistä rakkauden symbioosivaiheesta toiseen, kun kerran elämme ennennäkemätöntä vapauden ja yksilöllisyyden aikaa? Jos joku sellaista haluaa, eihän häntä toki estelläkään, vaikka onneksi sentään enemmistö vielä kannattaa pysyvän parisuhteen ihannetta, jos ei muuten niin ihmisen mielenterveyden tai mahdollisten lasten hyvinvoinnin kannalta.

Hauska sattuma, että juuri tänä aamuna jäin seuraamaan aamu-tv:tä ja sain muistutusta onnellisen avioliiton ja oikean rakkauden edellytyksistä. Pääsen heti toteuttamaan ohjeita ihan käytännössä kunnioittamalla mieheni aamuväsymystä eilisten pikkujoulujen jälkeen. Kello lyö kohta puoltapäivää, mutta herra sen kun lekottelee sängynpohjalla. Kovin paljon yli puolenyön eivät juhlat hänen osaltaan menneet, mutta ilmeisesti mehuja ilta kumminkin vei, kun niin väsyttää. Annan hänen nukkua, totta kai. Tiedänhän itsekin, miten ihanalta tuntuu välillä vain saada kääntää kylkeä ja vetää peittoa korville, kun toinen hoitaa lapsen aamutoimet ja ulkoiluttaa koirat. Joku toinen aamu on sitten minun vuoroni laiskotella - se on sitä kunnioitusta puolin ja toisin!

Tiedä vaikka intoutuisin kunnioittamaan niin paljon, että pyöräyttäisin tuoreet pikkuleivät aamupalapöytään - terveellisenä versiona tietenkin. Mielessä muhii pari mielenkiintoista reseptiä, joita haluttaisi päästä kokeilemaan, sainhan uusia raaka-aineita CoCoVi:ltä kokeiltavaksi: gojimarjoja, kylmäpuristettua kookosöljyä, kaakaonibsejä ja Kalaharin suolaa. Siihen uskon, että osa hyvää parisuhdetta ja pitkää liittoa on myös hyvällä ruualla hemmottelu. Rakkautta ja toisesta välittämistä voi osoittaa myös kokkaamalla hyvää (ja terveellistä) ruokaa. Ei liene sattumaa, että niin monet jo pitkään onnellisesti yhdessä olevat parit kertovat yhteiseksi intohimokseen ruuanlaiton ja syömisen. Ainakin itselleni on vaikea kuvitella onnellista avioliittoa ilman hyvää ruokaa!

Reseptikokeilujen lopputuloksesta ehkä jo seuraavassa kirjoituksessa, siihen asti, kunnioittakaamme ja rakastakaamme toinen toisiamme!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus

Rooma ilman turistilaumoja - parempi, kauniimpi Rooma